sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Blogin synttäriarvonta: Lahjakortti Little Mayaan

Blogini täytti nyt tammikuussa
kolme vuotta
ja tahdoinkin järjestää teille jotain pientä kivaa.

Little Maya lähti mukaan synttäreiden viettoon
ja nyt saankin iloksenne arpoa

Yhden (1) lahjakortin Little Mayaan!
Lahjakortin arvo on kolmekymmentä (30) euroa.

Little Mayan liike sijaitsee Riihimäellä.
Heiltä löytyy pipoja, tuubihuiveja, pantoja sekä kypärähattuja. Lipallisiakin pipoja saat heiltä.
Little Maya on perheyritys ja käsityötä arvostaen voin kertoa että he tekevät itse pipot ja huivit!
Nyt jos voitatkin lahjakortin, voit myös esittää toiveita millaisen pipon tahdot.
He kuuntelevat mielellään toiveita ja toteuttavatkin ne mieluusti.

Lahjakortti käy sekä verkkokauppaan että myös liikkeessä.

 Ruusukepipoja saa monenlaisia ja erivärisiä.
Siskollani (toinen(2.) kuva) on myös Little Mayan tuubihuivi.
Kankaita on vaikka kuinka paljon, joista valita se oma mieluinen.

 Tämä pipo on minky pipo, jota koristaa rusetti.
Korvia suojaa tuulensuoja. Kangas ommellaan päälikankaan ja vuoren väliin.
 Tätä Minky pipoa koristaa ruusuke.
Asusteet kruunaa Minky tuubihuivi.


Arvonta-aika on
29.1-15.2.2017

Osallistut arvontaan 
yhdellä arvalla, kommentoimalla tähän alle. Muista laittaa kommenttiin sähköpostisi, jotta sinuun voidaan olla yhteydessä mikäli voitat lahjakortin.

Kahdella arvalla olet mukana mikäli seuraat 
blogiani bloggerin kautta
tai facebook-sivujen kautta (@raparperipolkuapitkin)
Kerro kommentissasi seuraatko blogia bloggerin vaiko facebookin kautta.


Onnea arvontaan!

Arvonnan tarjosi:
Little Maya

Kiitos vielä avusta siskolleni ja hänen tytölleen!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Elsa Beskow pääsi kahvipöytäämme

Olin saanut siskoltani lahjakortin Pompottiin jouluna ja kävin keskiviikkona tuossa ihanassa pienessä putiikissa.

Pompoti on ihana juuri siksi, koska ikinä ei tiedä minkä ihanuuden kanssa sieltä lähteekään. Menet sinne ostoidean kanssa ja istut autoosi kassin kanssa, jonka sisältö onkin jotain ihan muuta ja paljon enemmän.

Aikani ihailin ja kiertelin ja alunperin oli tarkoitus ostaa uusi termari, sokerikko tai tarjoiluastia. 
Kuinkas kävikään, mikään näistä ei tarttunut mukaani vaan 
Elsa Beskowin keittiöpyyhe sekä muki.

Beskow on minulle entuudestaan tuttu vain lastenkirjoista. Niitä onkin luettu paljon pojille ja esikoinen tutkii pitkään kirjojen kuvia ja tahtoo usein uusintaluvun.

Torstaina meillä kävi kyläilijöitä ja tietysti otin uudet löytöni kahvipöytäämme mukaan.
Vai pitäisikö sittenkin sanoa teepöytä? Teetähän me juotiin, mutta kahvipöytä kuulostaa paremmalta.

Oma mukini (kuvassa vasemmalla alareunassa) ja keittiötekstiili ovat siis kuvitettu Elsa Beskowin kuvituksin. Hän on ruotsalainen kirjailija/kuvittaja. 
Tuottajana on Design Stockholm House.

Tämä nokipoika on sadusta "Täti vihreä, täti ruskea ja täti sinipunainen". Tämä luettiin pojille muutama viikko sitten. Sadussa poika ja tyttö eivät päässeet tätiensä ja sedän mukana markkinoille mutta kommellusten mukaisesti eivät pysyneetkään kotonaan. Nokipoika opasti heille tien kotiin mutta lapset eivät erottaneet vasenta ja oikeaa, joten väärään suuntaanhan sitä mentiin. Satu loppuu kuitenkin onnellisesti.

Keräilen Pentikin Saagaa mutta nyt se taisi saada kilpailijan! 
Tämän mukin nimi on
Little willow.

"Sleep little willow
For still it is winter
Birch and heather,
Roses and hyacinths yet sleep
For it is long 'til spring
Ere the rowan flowers bloom.
Sleep little willow
For it is still winter."

By Zacharias Topelius

En vain voinut jättää tätä hyllylle vaikka siisti, yksipuolinen kahvikuppihyllyni saakin pienen särön linjauksestaan.

Pakkohan sitä oli googletella koko astiaston tuotantoa ja näitähän on vaikka miten paljon! Tästä taitaa tulla uusi keräilykohteeni.

Käykää ihmeessä Pompotissa! Siellä on nyt menossa tyhjennykset ja suurin osa tuotteista hyvin alennetuin hinnoin.

Terveiset vielä kavereilleni, jotka kävivät meillä.




P.S
Blogin 3-vuotis syntymäpäivän kunniaksi on tulossa piakkoin arvonta!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Esittelyssä meidän perhe


Perheemme tuulikaapista löydät neljät kenkäparit.
Kahdet aikuisten kengät ja kahdet pienet lastenkengät.
Perheemme on perus ydinperhe, isä, äiti ja kaksi yhteistä lasta.

Olemme miehen kanssa 27-vuotiaita ja aloitimme yhteisen tiemme 16-vuotiaina. Lukiossa tavattiin ja suhde lähti siitä kun menin katsomaan miehen suomenhevosta Aatua.

Esikoinen on kolme ja kuopus täyttää toukokuussa kaksi. Vielä toistaiseksi ovat kotihoidossa mutta viimeisiä kuukausia kotiäitinä tässä vietetään.

Perheemme arki on lapsikeskeinen, tai tämähän on ihan normia pienten lasten perhearkea. Arkipäivät mennään lasten aktiviteettien mukaisesti ja päivärytmien rytmissä, viikonloppuisin vietetään perheaikaa esimerkiksi viemällä lapset luistelemaan, uimalaan, pulkkamäkeen, HopLoppiin jne.

Lauantait ovat ihan parhaimpia! Mies ei ole ottanut vastaan pitkiin aikoihin lauantaitöitä ja näin ollen ollaan saatu viettää hyvin yhteistä aikaa koko perheen voimin. Lauantaisin saatetaankin lähteä vaikka pidemmällekin viettämään päivää, esimerkiksi kävelemällä karhunkierroksia. Tai sitten käydään ravintolassa syömässä. Tosin kotona kokkailu yhdessä on myös kivaa ja kaikki saavat osallistua.

Nyt kun enemmän miettii mitä teemme yhdessä perheenä, tekemiset ovat aika liikuntapainoitteisia. Ei tosin olla mikään urheiluhulluperhe! Kaukana siitä, haha! Mutta ulkoilma piristää ja mieluummin vaikka lenkille kuin röhnöttää kotisohvalla.

Perinteitä perheessämme on muutamia.
Sunnuntai-aamuisin syödään aina karjalanpiirakoita munavoilla ja muilla päällisillä ja telkasta katsotaan Avaraa Luontoa.
Tiistaisin ja perjantaisin on aina saunailta.
Pojat laitetaan aina nukkumaan näin:
Ensin keinutellaan sylissä ja samalla tahdilla sanotaan "yksiii, kaksiii, kolmeee! Humpsheijakkaa, *nimi* meni nukkumaan!" Tämän jälkeen luetaan iltasatu.
Puuhamaassa on tullut käytyä joka kesä. Sekin voidaan luetella jo melkein perinteeksi.

Perheemme asustaa kodissa, jossa saa sanoa kaikki tunteensa ääneen, kertoa ilot, murheet, huolet, naurut, halata ja pussata, saa toteuttaa itseään. Ei pelkästään lapset vaan myös me aikuiset. Jos jompi kumpi meistä tahtoo opiskella, ei sille ole estettä, tai jos tahtoo aloittaa jonkin harrastuksen, se suodaan.

Lopuksi vielä pientä tietoa perheenjäsenistämme:
-Minä olen tempperamenttinen kun taas mies on hyvin tyyni.
-Esikoinen on vasenkätinen kun taas kuopus oikeakätinen.
-Esikoinen rakastaa kissoja, kuopus koiria.
-Emme esikoisen kanssa tykkää lihanmausta, kuopus ja mies taas ovat ihan pihvimiehiä.
-Sekä minä että mieheni tulemme isoista perheistä.
-Yhdessä syöminen ruokapöydän ääressä on kaikkein parasta koska silloin vaihdamme kuulumisiamme eniten.


Perheeni on minulle kaikki kaikessa ja linnut selässäni kuvaavatkin perhettämme. Tänä vuonna olisi tarkoitus jatkaa tatuointia yhdellä linnulla





Yhteistyössä:

torstai 19. tammikuuta 2017

Hymyä hampaiden harjaukseen!

Meillä lapset on antanut pestä hyvin hampaita ja saa myös itsekin pestä niitä, mutta pesun aika ei ole mikään pitkä. Ehkä minuutin jaksavat ja sitten sanovat jo tahtovansa lähteä muualle. 

Löysin ihanan lauluvideon youtubesta ja pakkohan tämä on jakaa teillekin!
Laulun kesto on 2 minuuttia ja hampaiden harjauksen suositusaika onkin myös tuo 2 minuuttia.

Laulu on ihanan iloinen ja hyväntuulinen. Hyvähän sitä on pestä toisen hampaita kun suu on auki hymyn kera.

Yhden varoituksen annan tästä! Tai oikeastaan kaksi:
Lapset tahtovat kuulla laulua vielä harjauksen jälkeenkin.
Toisekseen, kun illalla saat pääsi tyynyyn, suljet silmäsi ja olet vaipumassa uniin... Alkaa päässäsi soimaan
"Relaa, iso pieni, leijona tai hiiri,
Ei oo välii kuka sä oot,
Harjataan aamuin illoin,
Joka päääivä!"

-Linkki lauluun: Jordan, Leijona ja ystävät hammaspesulla-


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Käytä hääpukuasi-päivä

Tänään on
Käytä hääpukuasi-päivä
ja tietystihän se piti laittaa päälle 




Huntu, tiara ja vannehame uupuivat mutta silti oli pakko kokeilla menisikö puku vielä päälle kahden raskauden jälkeen. 
Menihän se, eikä tehnyt edes tiukkaa.
Voi kun olisi ollut fuksian värisiä neilikoita! Olisi saanut kunnolla taas hääpäivä-fiiliksen ♡

Olenkin vitsaillut miehelle että jos vielä nähdään 10-vuotis hääpäivä, pidetään uusinta häistä!
Tosin maku hääpukuun on muuttunut. Nyt jos menisin naimisiin, valitsisin kevyen mekon, edessä korkealle ylettyvä halkio, timantteja eikä helmiä ja näyttävä tiara. Mutta kyllä tämä hääpuku on silti rakas ja silloin se oli täydellinen. Tahdoin 4.5 vuotta sitten muhkean kermakakkupuvun ja sen sain. Vannehame tekee paljon!

Esikoinen ihaili pukua näin:
"Oo, leikitkö äiti prinsessaa! Sun pitää pyöriä! Pyöri hurjasti!"

Kenellä muulla oli tänään hääpuku päällä?

lauantai 14. tammikuuta 2017

Hiljainen tammikuu (+vinkkaus arvontaan)


Blogi on ollut pienessä hiljaisuudessa, mutta vielä ollaan täällä!
Ei vain ole ollut kiinnostusta viime aikoina kirjoittamiseen, ja jos olisikin, ilta on venähtänyt niin pitkäksi ettei vain ole jaksanut kirjoittaa.
Eiköhän into bloggailuun taas palaa kevään myötä.

Ainakin into uusiin lastenvaatemallistoihin on taas heräillyt ja kodin sisustusta ollaan mietitty viime päivinä paljon. Huonekaluja on myyty ja loppukuusta mennään taas ostamaan uusia. Ehkä senkin vuoksi blogille ei ole ollut ajatuksia kun ne ajatukset on ollut ihan muualla.

Koko tämä vuosi muutenkin mietityttää hurjasti.
Palaanko töihin, menisikö pojat jo päiväkotiin, mitä ulkovaatteita tarvitsee ostaa pojille kevääksi, pitäisikö säästellä rahoja myös jo kesää varten... Niin ja eihän tässä ole enää montaa kuukautta kun tulee jo toukokuu ja kuopus täyttää kaksi vuotta! Synttäreiden teema on jo valittu ja niitäkin olen jo miettinyt kakkua myöten. Ei siis mikään ihme että blogi on jäänyt hieman unholaan.

Mutta jos sitä nyt terästäytyisi ja alkaisi taas panostamaan kirjoitustahtiin.

Miten olisi pienet kuulumiset viime päiviltä?


Loppiaisena koti riisuttiin viimeisistäkin joulukoristeista, ainoastaan joulukukat ovat vielä menossa mukana. Oli ihan kivaa jo ottaa kaikki joulukoristeet pois eikä tarvitse enää imuroida jatkuvasti havunneulasia. Tosin niitä löytyy vieläkin vähän sieltä sun täältä ja villasukkiin ne onnistuvat aina jotenkin tarrautumaan.

 Vein pojat viime viikolla ekaa kertaa yksin kahvilaan syömään tiikerikakkua. Aina on aiemmin ollut joku toinen aikuinen seuralaisenani mutta nyt tuli vain sellainen olo että olisi kiva viedä pojat kahvilaan kakulle. Molemmat tietysti pitivät kakusta ja esikoinen on jo niin iso että hänen kanssaan on kiva jo jutella ihan asioita. Kahvittelun jälkeen käytiin Pienen Nappipuodin uusien liiketilojen avajaisissa ja esikoinen sai kasvomaalauksen poskeen. Pupun tahtoi ja sen hän sai.

Viime viikolla käytiin myös miehen siskon ja veljen luona kahvilla. Siskolla käytiin aamupäivästä ja pojathan leikkivät tosi mielellään serkkupoikien kanssa. Kuopus ihastui talon kissaan ja paijasi sitä ♥
Iltapäivällä käytiin sitten veljen luona ja sielläkin oli leikkiseuraa. Esikoisella on jo niin omat leikit muiden lasten kanssa että eipä tämänkään äidin tarvinnut enää katsoa kuin vain nuorimmaisensa perään, joka tykästyi talon jyrkkiin portaisiin.

Luistelua ollaan myös nyt kokeiltu kaksi kertaa esikoisen kanssa.
Ensimmäisellä kerralla odotukset taisivat olla liian suuret pojalla ja pettymys oli valtava kun ei sillä jäällä osattukkaan heti luistella. Vaikka sanoin jo etukäteen että kaikki sitten kaatuilevat ja luistelu pitää ensin opetella ja harjoitella, pettymys tuli liian suurena palana. Dramaattisesti heittäydyttiin jäälle makaamaan ja vaadittiin kengät takaisin. Eihän siinä sitten, oltiin kengillä ja pelattiin mailalla ja kiekolla kengät jaloissa.
Toisen kerran käytiin tänään. Pojan yritys ja sinnikkyys palkittiin ja hienosti osasi pitää mailasta kiinni ja sai kun saikin tasapainon pysymään! Mukavasti mentiin myös jo muutamia metrejä eteenpäin itsenäisesti luistimilla.
Kuopus tykkäsi pelata pallolla ja mailalla ja sai kivoja pulkkakyytejäkin jäällä. Oli niin kiva aamupäivä luistinradalla ja toivottavasti tulisi vielä käytyä uudestaankin. Kunhan nuo jäät vain pysyisivät.

Blogilleni pärähti viime viikolla kolme vuotta mittariin ja mietinkin tässä,
olisiko pieni arvonta mitään?
Voisin blogini 3-vuotis synttäreiden kunniaksi järjestää jonkinlaisen arvonnan.

Jos tykkäätte osallistua arvontoihin niin
Mammalandian facebook-sivuilla olisi nyt yksi arvonta käynnissä!
Arvonnassa olisi 5kpl Oppi&Ilon tuotepakettia.
Pääset Mammalandian facebook-sivuille
-tästä-

torstai 5. tammikuuta 2017

Pakkanen & lapset

Ulkona on tänään todella rapea keli. Meillä mittari näytti -20. Kylmin kuulemani lukema oli -40! Mitä teillä näytti mittari?

Aamulla huomasin myös että tiskikonetabletit ovat loppuneet kaapistamme, eikä käsin tiskaaminen kiinnostanut. Onneksi meillä on pikkukauppa ihan tuossa lähellä, joten ei kun vain vaatetta niskaan ja ulos!

Pojille pistin kunnon kerrokset päälle ja onneksi nuo tämän talven haalarit ovat olleet todella lämpöiset. 
Lumi narskui jalkojen alla ja aurinko sai kaiken kimmeltämään. Esikoinenkin hihkui innoissan "kato äiti! Lumi kimmeltää! Ihanaa!"


Mies teki eilen illalla jäälyhdyn ja ajattelin tehdä niitä vielä lisää tuon kaveriksi. Serveteillä voisi vielä saada lisäpiristettä lyhtyihin.

Meillä ei ulkoiluihin ole niin sanotusti pakkasrajaa. Enemmänkin tulee katsottua onko pojat terveinä, kunnon pakkasiin vain lisää kerrosvaatteita päälle ja liikuntaa ulkona niin saa lämmön nousemaan.
Vauvoja en ole koskaan nukuttanut kunnon pakkasissa, mutta molemmat ovatkin nukkuneet hyvin myös sisällä, joten ei ole ollut tarpeen nukuttaa ulkona.

Kuopus on pienessä räkätaudissa ja yskii iltaisin, joten ulkoilu saa jäädä siksi tältä päivältä tuohon kauppareissuun. Esikoisen voisi viedä ulos lumihommiin vielä illemmalla kun mies tulee töistä kotiin. Sitten onkin ihana mennä saunaan kunnon ulkoilun jälkeen!

Sisälläkin kuitenkin voi viettää päiviä. Minusta ei ole mikään pakko mennä ulos jos ei huvita. Jos sisälläkin olisi tekemistä niin turhaa sitä on mennä ulos. Toki meilläkin ulkoillaan mahdollisimman paljon ja tosiaan tuossa -20 pakkasessakin ulkoiltaisiinkin, jos kuopus olisi nyt täysin terve. Tihkusateetkaan ei haittaa ja on sitä joskus tullut oltua kunnon vesisateessakin puistossa kun tihkutus onkin muuttunut kunnon kaatosateeksi.

Esikoisen aikana pidin tiukasti arjessamme sanonnan "Säällä kuin säällä, asuste-kysymys!".
Nyt kun on kaksi pientä lasta niin kummasti sitä on höllentänyt otetta tuosta ulkoilemisestakin. Kun sen päivän voi viettää sisälläkin, heh!
Voidaan vaikka leipoa, tehdä palapelejä, rakentaa jättipitkä junarata, katsoa piirettyjä, maalata vesiväreillä, piirtää, muovailla muovailuvahalla... Sisällähän voi tehdä vaikka ja mitä kun vain miettii tarpeeksi. Joskus muistelisin että ollaan maalailtu sormiväreillä kämmeniä ja jalkapohjia ja sen jälkeen ollaan menty vaahtokylpyyn pitkäksi ajaksi. Lapset tykkäsivät ja tuskin edes miettivät että takapihalla olisi ollut kivempaa paukkupakkasessa.

Äitinä sitä on muuttunut paljon kun sai toisen lapsen. Ote ja ajatukset ovat muuttuneet suuresti! Välillä hieman naurattaakin miten sitä on voinutkaan stressata ulkoilustakin, että onko sitä nyt ollut tällä viikolla tarpeeksi ja sitä on vain menty ulos vaikka kotitöitäkin olisi ollut vaikka naapureillekin annettavaksi. Nyt sitä vain katsoo ulos ikkunasta ja ajattelee että en varmana mene tuonne kylmään. vaan mieluummin hoidan nuo pyykit ja leikitään sisällä.

Toki nyt kun on pakkasta ja lunta, on ihana viedä lapset pulkkamäkiin, luistelemaan ja voidaan tehdä lumilinna. Ulkoilu on kivaa ja lapsia ei haittaa pakkanen kun on tarpeeksi päällä. Mutta älkää hyvät mammat ottako siitä ulkoilusta stressiä.

Ulkoillaan vain kun huvittaa, ei säällä kuin säällä ♥


maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäinen postaus (+Satokausi-arvonnan voittaja!!!)

Vuosi 2017 lähti sitten käyntiin!
Paljon olisi jo suunnitelmia tälle vuodelle mutta katsotaan nyt mitkä niistä toteutuvat.

Lupauksia en tehnyt mutta toivon että vuosi olisi rento, toisi uusia hymyn aiheita, lisää vauvoja lähipiirissä ja yhteisiä hetkiä läheisten kanssa. 

Uutta vuotta juhlimme mieheni lapsuuden kodissa. Viimeksi olimme siellä viettämässä UV:ta vuonna 2012, jotenka olikin jo korkea aika käydä päivittämässä tätä.

Koko talon väellä oli tosi hauskaa! Syötiin herkullista mutakakkua (esikoisen sanoin, kurakakkua), omenapiirakkaa, tomaatti-feta-leipää, etilaisia salaatteja ja nakkeja ja lihapullia. Lapsia oli menossa mukana yhteensä 11 kpl! Nuorin oli 6 kuukauden ikäinen suloinen neito ja vanhin kolmasluokkalainen. 

Illalla käytiin ulkona ja pihalla paloikin tosi kauniit jätkän tulet. Kuva on nyt huono kännykkäkuva mutta pakko on näyttää teille. En ainakaan itse ole nähnyt tuollaista mallia ennen.
Polteltiin tähtisädetikkuja ja lapsethan oli ihan innoissaan näistä. 

Talo sijaitsee keskellä peltoja ja metsiä, joten taivas oli ihanan selkeä. Vain tähdet vilkkuivat kauniisti eikä kaupungin valoista ollut tietoakaan.

Raketit siis näkyivät hurjan hyvin, koko loistollaan. Ammuttiin sekä patoja että isompia raketteja.

Kuopus oli sylissäni ja aina alussa säpsähti mutta lopussa tuli hymy ja nauru. Lisää vain tahdottiin nähdä! Esikoinen katsoi myös raketteja hymyillen isänsä kanssa.

Hyvin pojat antoivat pitää kuulosuojaimia ja laseja silmillä. Yhtään ei revitty ja tämä oli kyllä mukava juttu mielestäni. 

Kotiin kun lähdettiin, kuopus nukahti heti istuimeen. Esikoinen oli niin innoissaan raketeista että halusi vielä kotonakin katsella niitä ikkunasta. Kuopus taas heräsi kun otin ulkovaatteita pois ja uudelleen nukahtaminen kesti hieman.
Keskiyöllä ihan talomme vieressä ammuttiin isoja pamauksia ja molemmat lapset heräsivät itkemään. Esikoinen saatiin rauhotettua omaan sänkyyn mutta kuopus otettiin viereen hetkeksi. Jonkin aikaa pyöri kunnes uni tuli taas ja vietiin omaan sänkyynsä.

Vaikka unet jäivät pojilla lyhyiksi, oltiin ihan aamulla ylhäällä kuin arki-aamuna! Kello puoli seitsemän alkoi meillä siis puuro tulemaan kattilasta ja kahvi tippui tulemaan. Vanhempia vähän väsytti mutta kahvilla noustiin uuteen päivään ja uuteen vuoteen.

Toivotankin vielä kaikille erinomasta vuotta 2017!!!


Satokausi-kalenterin voittajaksi arpa suosi:
JUHA
Paljon onnea Juhalle! 
Saat piakkoin s-postia kalenterin merkeissä.
Kiitos kaikille arvontaan osallistujille.