perjantai 18. elokuuta 2017

Hymynaama päiväkodille


Päiväkotiarki oli aluksi itsellenikin todella vieras asia. Ahdistuin koko sanasta ja pidin kotihoitoa parempana vaihtoehtona. 
No mutta eihän tämä elämä ole koskaan mustavalkoista ja noin simppeliä! 
Myönnän että itselleni kotihoito olisi helpompaa. Lapseni saisivat paljon vähemmän pettymyksiä päivän aikana ja äiti olisi aina saatavilla.

Tässä yksi päivä eräs hyvin viisas, lempeä ja ymmärtäväinen ihminen sanoi minulle kysymyksen, jota en ollut ajatellutkaan. 
Itkin kuinka ikävä minulla on poikia joka päivä ja tahtoisin antaa kaiken aikani heille. Kaikki päiväkodin ulkopuolinen aika tahtoisin antaa pojille ja tehdä siitä yhteisestä ajasta jotenkin todella hienoa ja spessua.
Silloin tämä ihana kysyi minulta:
"Oletko varma että lapset tarvitsevat äitiä koko ajan? Vai tarvitsetko sinä heitä?"
Erittäin hyvä kysymys! 
Tiedän itse mistä tämä johtuu ja siihen vaikuttaa moni asia, mutta niistä en avaudu täällä.

Ehkä se kotihoito on tuntunut niin turvalliselta ja ihanalta koska sitä onkin tarvinnut itse äiti eniten?
En tiedä, mutta päiväkoti on tuonut meille paljon ihania asioita!

Hienoin juttu on se, että meidän herkkälapsi on oppinut jauhelihan makuun ja suutuntumaan! Kotona en ole voinut tehdä muuta kuin tarjota ja kehoittaa maistamaan. Pakottaa ei voi eikä saakkaan. Samoin tekivät päiväkodissa mutta kyllä siihen tottuikin kun näki että kaverit söivät. Ja taitaa tuo nälkäkin kasvaa isommaksi päiväkodissa?

Päiväkodista lapset ovat saaneet paljon kavereita. Olen nähnyt molempien saavan toisilta halauksia ja moikataan heti aamulla. Toista poikaa on tultu hakemaan leikkeihin heti eteisestä innoissaan! 
Hoitajiin on myös tullut selkeästi turvallinen suhde ja huomaa että lapset luottavat heihin ja kotona hoitajista puhutaan että ovat kivoja. Tietysti heillä on myös ne lempparihoitajat. Pienempi on saanut lempinimenkin, mikä on mielestäni mukavaa.

On mukavaa myös kuulla ruokapöydän ääressä mitä kaikkea pojat ovat tehneet päivän aikana. Vaihdetaan kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita toisistamme. Ja ihan innoissaan kerrotaankin päivästä!

Päiväkotiarki yllätti myös siinä, että olen ihan hyvin ehtinyt aamuisin ja iltaisin halailemaan, lukemaan satuja, puistoillaan ja leivotaan. Ainoastaan askartelu on jäänyt vähemmälle.

Taitoja voi minusta opetella ihan hyvin kotonakin. Niin kuin ei ainokaisestakaan tule välttämättä itsekästä lasta.
Aakkosia ja kirjaimia voi opetella kotona sekä kellonaikoja. Saksien käyttöä voi harjoitella kotihoidossa ja sosiaaliset taidot karttuvat ihan hyvin kerhoista ja harrastusten kautta tarpeeksi.
En siis koe päiväkotia minään oppimispaikkana vaikka onkin sitä myös.
Enemmänkin se on nyt kuin toinen koti pojilleni.


Viihdytäänkö teillä hoidossa vai pystyttekö järjestämään kotihoidon kouluun asti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti