perjantai 18. elokuuta 2017

Hymynaama päiväkodille


Päiväkotiarki oli aluksi itsellenikin todella vieras asia. Ahdistuin koko sanasta ja pidin kotihoitoa parempana vaihtoehtona. 
No mutta eihän tämä elämä ole koskaan mustavalkoista ja noin simppeliä! 
Myönnän että itselleni kotihoito olisi helpompaa. Lapseni saisivat paljon vähemmän pettymyksiä päivän aikana ja äiti olisi aina saatavilla.

Tässä yksi päivä eräs hyvin viisas, lempeä ja ymmärtäväinen ihminen sanoi minulle kysymyksen, jota en ollut ajatellutkaan. 
Itkin kuinka ikävä minulla on poikia joka päivä ja tahtoisin antaa kaiken aikani heille. Kaikki päiväkodin ulkopuolinen aika tahtoisin antaa pojille ja tehdä siitä yhteisestä ajasta jotenkin todella hienoa ja spessua.
Silloin tämä ihana kysyi minulta:
"Oletko varma että lapset tarvitsevat äitiä koko ajan? Vai tarvitsetko sinä heitä?"
Erittäin hyvä kysymys! 
Tiedän itse mistä tämä johtuu ja siihen vaikuttaa moni asia, mutta niistä en avaudu täällä.

Ehkä se kotihoito on tuntunut niin turvalliselta ja ihanalta koska sitä onkin tarvinnut itse äiti eniten?
En tiedä, mutta päiväkoti on tuonut meille paljon ihania asioita!

Hienoin juttu on se, että meidän herkkälapsi on oppinut jauhelihan makuun ja suutuntumaan! Kotona en ole voinut tehdä muuta kuin tarjota ja kehoittaa maistamaan. Pakottaa ei voi eikä saakkaan. Samoin tekivät päiväkodissa mutta kyllä siihen tottuikin kun näki että kaverit söivät. Ja taitaa tuo nälkäkin kasvaa isommaksi päiväkodissa?

Päiväkodista lapset ovat saaneet paljon kavereita. Olen nähnyt molempien saavan toisilta halauksia ja moikataan heti aamulla. Toista poikaa on tultu hakemaan leikkeihin heti eteisestä innoissaan! 
Hoitajiin on myös tullut selkeästi turvallinen suhde ja huomaa että lapset luottavat heihin ja kotona hoitajista puhutaan että ovat kivoja. Tietysti heillä on myös ne lempparihoitajat. Pienempi on saanut lempinimenkin, mikä on mielestäni mukavaa.

On mukavaa myös kuulla ruokapöydän ääressä mitä kaikkea pojat ovat tehneet päivän aikana. Vaihdetaan kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita toisistamme. Ja ihan innoissaan kerrotaankin päivästä!

Päiväkotiarki yllätti myös siinä, että olen ihan hyvin ehtinyt aamuisin ja iltaisin halailemaan, lukemaan satuja, puistoillaan ja leivotaan. Ainoastaan askartelu on jäänyt vähemmälle.

Taitoja voi minusta opetella ihan hyvin kotonakin. Niin kuin ei ainokaisestakaan tule välttämättä itsekästä lasta.
Aakkosia ja kirjaimia voi opetella kotona sekä kellonaikoja. Saksien käyttöä voi harjoitella kotihoidossa ja sosiaaliset taidot karttuvat ihan hyvin kerhoista ja harrastusten kautta tarpeeksi.
En siis koe päiväkotia minään oppimispaikkana vaikka onkin sitä myös.
Enemmänkin se on nyt kuin toinen koti pojilleni.


Viihdytäänkö teillä hoidossa vai pystyttekö järjestämään kotihoidon kouluun asti?

lauantai 12. elokuuta 2017

Tee oma polkusi!


Ukkonen jyllää varmaan aika monien luona tällä hetkellä? Kunnon myrsky! 

Äidit käyvät myös välillä aika myrskyisiä keskusteluja toistensa kanssa. 
Joillakin on hyvin selkeät mielipiteet joistakin asioista eikä taivuta millään näkemään kolikon toista puolta. Myrsky vain pahenee jos taipumaton kohtaa toisen jääräpäisen aasin. 

Varmaan tunteikkaampia keskusteluja käydään asioista kuin imetys, perhepeti, päiväkoti, sokeri, harrastukset, vaatteet ja äitien se kuuluisa Oma-aika.

Nyt tietysti mietit, oletko itse osallistunut edellä mainittuihin keskusteluihin. Väitän että meillä jokaisella on jonkinlainen oma käsitys ja mielipide noista aihepiireistä.

Itse olen huomannut että mitä vieraampi jokin asia on ollut minulle, sitä mustavalkoisempi mielipiteeni on ollut. Kun asian toinen näkökulma on tullut tutummaksi, sitä ymmärtääkin paremmin. Esimerkiksi päiväkotia ajattelin todella negatiivisena asiana mutta nyt se onkin tuonut paljon hyviä asioita meille. Kyllähän se kritiikki sattuu kun jotkut sanovat "lapsen paikka on kotona!". 

Ei mikään ihme että äidit koittavat suorittaa kaikessa. Suorittaa tekemällä kaiken oikein kuin oppikirjassa! 
Tahdotaan tehdä niin ettei kukaan tuomitsisi tai pystyisi kritisoimaan.

Äitinä tietenkin vain nautit kotona olemisesta.
Kotityöt eivät kilpaile lapsen ajan kanssa. 
Kotisi silti kiiltää kuin sisustuslehtikuvassa.
Teillä on juuri sopivasti harrastuksia.
Käytte koko ajan kaikkialla ja missä vain!
Et tietenkään ikinä huuda lapsen kuullen tai menetä hermojasi.
Sanot että sinulla on hyvin omaa-aikaa.
Silti haikailet edes yhdestä rauhallisesta vessakäynnistä.
Synttärit on niin hienot mutta et silti ottanut niistä stressiä (kuka sitten leipoi sen kakun yöllä ja oli otsa rypyssä aamulla kun et meinaakkaan ehtiä siivoamaan kotia kiiltäväksi?).
Ja tietysti synnytys oli vain mahtava kokemus ja palauduit jo kahdessa päivässä tikku-ukoksi!

Suorittamista suorittamisen perään.
Mutta ketä varten suoritat? Kuka on sanonut sinulle miten asioiden pitäisi mennä?

En ole enää aikoihin jaksanut stressata elämästä. Kuuntelen mieluummin omia lapsiani. Heidän mielipiteet ovat tärkeimpiä ja saavat itse sanoa mikä tekee heistä onnellisia. Omaa hyvinvointia pitää myös kuunnella ja joskus pitää laittaa itsensä lapsien eteen. Eikä se ole välttämättä väärin. Lopulta se saattaakin kääntyä niin että se tuokin lapsille enemmän onnellisuutta. 
Meidän perheessä arvostetaan myös parisuhdetta eikä sitä ole laitettu mitenkään sivuun odottamaan lapsien kasvamista isommaksi.
 Eletään nyt ja tässä. 

Kukaan ei voi sanoa mikä on parasta teidän perheelle. Itse luotte arkenne ja perheen onnellisuuden. 
Toivottavasti kukaan ei kokisi äitiyttä suorittamisena. 
Eihän lapsetkaan suorita lapsena olemista.
Ei kai äitienkään tarvitse suorittaa äitiyttä?

Mielestäni suorittamiseen ei ole tarvetta kenelläkään ja aina on joku, joka tekisi tilanteissa toisin. Kaikkia ei voi miellyttää eikä se ole edes tarkoituskaan.