maanantai 10. huhtikuuta 2017

Töihin paluu näkyy kodissa


Ollaan oltu miltein neljä vuotta vain toisen palkkatuloilla ja kotihoidontuilla.
Ainakin meillä se näkyy kotonamme.

Tykkään sisustaa ja ostaa kotiin ilahduttavia asioita. Voin jopa myöntää että olen kateellinen heille jotka ovat kotiäiteinä mutta silti pystyvät pintaremontteihin ja ostavat sisustustavaroita ja samaan aikaan tilille jää säästöjäkin.
Meillä ollaan eletty kädestä suuhun. Elämiseen on rahat mennyt. Lapsille tarjottu harrastuksia, kestäviä vaatteita, lomamatkoja ja joulut ja synttärit ne vasta rahareikiä ovatkin.
Itse olemme valinneet että lapset menevät sisustamisen edelle. Kaikkien ei tarvitse tehdä tätä valintaa. Joillakin on pulleampi lompakko kuin meillä.

Itse säästän pitkät ajat että saan ostettua kotiimme jotain mukavaa. Viime kuussa olisi ollut rahaa muutamaan sisustustauluun mutta yllättäen yksi poskihampaani lohkesi ja rahat menivät lääkärikuluihin.

Vauvavuodet ovat myös veroittaneet. Molempien kohdalla ollaan kerätty rahaa säästöön uutta tulokasta varten ja mahdollisiin lääkärikuluihin on omat säästöt.

Jokaisen kuukauden olemme budjetoineet tarkkaan eikä mitään ostella kotiin osamaksuilla.
En vain näe siinä pointtia miksi sohva pitää ostaa lainarahoilla kun sen summan voisi säästääkkin.

Meidän sohva vetelee jo viimeisiään. Onhan se jo seitsemän vuotta vanha. Siinä on nukkunut jo jos jonkinmoista yökyläilijää, kahden vauvavuoden puklut pyyhitty, kahden taaperon pomppimiset pompittu ja leikki-ikäisen piirrustukset siivottu. Höyrypesuri on laulanut ja se näkyy kankaassa.
On suorastaan ihanaa saada pian kuukaudessa enemmän rahaa ja pian voidaan ostaa jo uusi sohva! Sisustusmakukin kun on muuttunut tuon seitsemän vuoden aikana jonkin verran.

Tahtoisin myös jo uuden keittiön. Se on oikeasti aivan karmea! Jostain 2000-luvun aluilta peräisin. Tiedän tarkalleen millaiset pinnat tahdot keittiöön, kaapit on suunniteltu sisältöineen ja välitila sekä allas on päätettynä. Mutta se raha vain uupuu. Enkä suostu osamaksuihin. Toivon että kahden palkat taloudessamme riittäisivät säästämään keittiöön rahat.

Joskus koti tuntuu kaikkea muulta kuin kodilta. Sisustamisella mielestäni tehdään kodista oman näköinen, rakas, kodikas ja sisustuksella tuodaan asukkaiden oma persoonallisuus esiin.
Sisustus merkkaa minulle todella paljon ja siksi sen uupuminen kodissamme ahdistaakin.

Aina sisustamisen puuttuminen ei merkkaa laiskuutta tai kiinnostuksen vähyyttä. Meillä ainakin siihen vaikuttaa puhtaasti vain raha.

Toki pienet taaperot ovat vaatineet että ihan mitä tahansa ei ole voinut laittaa lattiatasolle mutta täytyy muistaa että ei tämä ole vain aikuisten koti vaan myös lasten. En itse ainakaan tykkäisi asua paikassa jossa saisi koko ajan varoa toisten tavaroita eikä saisi kulkea vapaasti.
Nyt molemmat ovat jo niin isoja että voisin hyvin laittaa esimerkiksi lattialamppuja ilman että ne kaadettaisiin, huonekasvit saisivat olla rauhassa ja kynttilät saisivat palaa sohvapöydällä tai sivupöydällä. Sivupöydästä olenkin haaveillut, joka olisi kokonaan vain koristeita varten olemassa ja tuomassa tunnelmaa kotiin.

Neljä vuotta kohta kotimme on saanut kolhuja sisustukseensa mutta ainakin toivon mukaan pääsen pian valloilleni ja kodista tulee taas lämmin koti


Onko teidän kodissa näkynyt kotihoitovuodet?

1 kommentti:

  1. En usko, että tulee hirveästi näkymään. Tykkään kyllä sisustaa, mutta olen kamalan pihi ollut aina. :D Tykkään vanhasta ja retrosta, ja kun löydän jotain niin se pysyykin kauan. Harvoin tulee sisustusjuttuja ostettua. Sohvat on meilläkin aika raihnaiset ja ne toivottavasti saadaan lähivuosina uusittua. :) Ja jos ekstrarahaa tulisi, niin joku taulu olisi kiva...

    VastaaPoista