keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

10 vinkkiäni synnytykseen

Mammalandian kuukauden kirjoitusaiheena on omat vinkit synnytykseen.


Itse olen käynyt puhisemassa synnytyssalissa kaksi kertaa. Vuonna 2013 ja 2015.
Ensimmäinen käynnistettiin tulehdusarvojen kohotessa ja lapsivesitesti näytti positiivista. Toinen lähti spontaanisti supistuksilla. 
Ensimmäinen synnytys kesti 23.5 tuntia ja ponnistusvaihe 14 minuuttia, toinen kesti 14.5 tuntia ja ponnistusvaihe kolme minuuttia. 

Viimeisin mahakuva



Omat synnytyskokemukseni ovat aivan erilaiset keskenään.
Tässä minun neuvoni:

1. Jokainen synnytys on erilainen. 

Vaikka kuinka joku koittaisi puhua sinut ympäri ottamaan epiduraalin tai tuputtaisi muita neuvojaan ainoana oikeana, ei muiden neuvot ole aina niitä juuri sinulle oikeita. Suosittelisin olemaan avoimin mielin kaikkien neuvojen suhteen mutta kun itse synnytys on käynnissä, kuuntelisi omia olojaan ja vaistojaan. Edes kätilöt eivät voi ennustaa kuinka synnytys tulee etenemään, joten jokainen sekunti ja hetki kannattaa elää kerrallaan ja kuulostella mikä on juuri sinulle ja vauvallesi parhaaksi.

2. Tutustu kivunlievityksiin.

Itse tein esikoisen kanssa sen virheen että tutustuin vain pintapuolisesti lievityksiin. Ja kun kaikki olivat hokeneet kuinka kivuliasta synnytys on ja lisänneet vielä pelkoja repeytymisestä pyllyyn saakka, en edes uskaltanut ajatella että synnyttäisin ilman lääkkeitä.
Toisen kohdalla päätin kieltäytyä kokonaan epiduraalista ja tutustuin enemmän luonnollisiin lievityksiin. Painottaisin taas tässäkin että jokainen tuntee kivun erilailla. Minulle auttoi enemmän lämmin suihku, kauratyyny ja liikkuminen. Epiduraali olisi vienyt vain voimani kun en olisi tuntenut kroppaani ja työntäminen olisi ollut haasteellisempaa. Uskon myös että epiduraali väsyttää vauvaa. Mutta toisille taas epiduraali on suorastaan pelastus.
Ilokaasua pitää osata hengittää oikein, jotta se toimisi. Jos vedät sitä vain poskiin ja mahaan, tulee oksu. Kannattaa ihan kysyä neuvolasta eri kivunlievityksistä ja kertoa avoimesti peloistaan. Synnyttäessä ollaan jo liian myöhässä tutustua tarjontaan.

3. Pakkaa sairaalakassi hyvissä ajoin.

Omassa kassissani oli:
-Kamera
-Kameran ja puhelimen laturi
-Liivinsuojia
-Imetysteetä
-Eväitä
-Hygieniatuotteita
-Siteitä kotiinlähtöä ajatellen (toki saa käyttää halutessaan sairaalankin megasuuria siteitä ja jemmata niitä vaikka kotiinsakin)

Viimesimpänä nappasin nämä vielä mukaan:
-Puhelin
-Lompakko
-Äitiyskortti
Kotona oli erikseen pakattuna kassi miehelle, jonka toi sitten kun oli kotiin lähdön aika. Siinä oli mukana:
-Mukavat housut, imetysliivit, paita, sukat ja alushousut minulle
-Vaatteet vauvalle.
Pakkasin varuiksi sekä 50 että 56 koon vaatteet. Tosin nyt jos joskus saisin kolmannen, pakkaisin vain 50 koon vaatteet. Eli body, housut, sukat, myssy, tumput ja kevyt haalari. Kaukalossa vauvalla oli myös kevyt viltti varuiksi, jos vaikka olisi kovin tuulinen tai sateinen päivä.

Autoon kannattaa varata pyyhe jos toinenkin, jos vedet meneekin matkan aikana.

Osasto-aikaan kannattaa varata itselleen ajankulua esimerkiksi kirjalla tai lehdillä. Ja suklaata! Paljon suklaata!!!

4. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Mistä tiedän synnytyssupistukset?
Koska pitää lähteä sairaalaan?
Olikohan se lapsivettä?
Mitä jos kakkaan synnytyksessä?
Saako tosiaan huutaa niin paljon kuin tarvii?
Entä jos en osaa ponnistaa?

Kätilöt ja neuvolat ovat varmasti kuulleet jo kaikki kysymykset. Rohkeasti vain mieltä askarruttavat asiat ilmoille!
Noita edellisiä kysymyksiä mietin itse esikoista odottaessa.
Synnytyssupistukset tietää kyllä kivusta ja toistuvuudesta. En ainakaan itse kyennyt kävelemään niiden kanssa ja tarvitsin jostain tukea ja jotakin mitä puristaa.
Sairaalaan kannattaa mennä kun ei enää pärjää kotona. Turhia käyntejä ei ole. Jotkut sairaalat toivovat ensin soittoa ja tämä kannattaa tarkistaa miten sinun sairaala toimii tässä. Jos lapsivettä on tullut tai epäilet, lähde vain näytille. Siellä otetaan testi josta nähdään oliko vuoto lapsivettä. Lapsiveden voi myös tunnistaa siitä että vuoto on vaaleanpunaista ja sitä tiputtelee koko ajan. Toki on niitäkin joissa lapsivesi on hulahtanut ihan kokonaan. Silloin ei tarvitsekkaan enää epäillä oliko lapsivettä.
Kakkaamisesta... kätilöt ovat varmasti nähneet jo kaiken. Tuota on turha nolostella. Joissakin sairaaloissa annetaan pyynnöstä suolihuuhtelu. Minun kohdalla kroppa itse valmistautui synnytykseen ja ramppasin vessassa monta kertaa ennen itse päivää.
Huutaa saa ja suosittelenkin käyttämään matalia ääniä. Ne edesauttavat avautumisessa.
Ponnistamisesta, kätilöt neuvovat kyllä ja itselläni ainakin sen osaaminen tuli luonnostaan. Jos kuitenkin epäröit ja tahdot treenata, on olemassa laite jolla voi harjoittaa alapäätänsä. Laitteen nimi on
Epi-no Delphine Plus.
Tämä auttaa myös välilihaa valmistautumaan koitokseen ja voi ehkäistä repeytymiset.



5. Harjoittele hengitystä

Kun muistaa hengittää hyvin sisään ja ulos ja keskittyy siihen, rentoudut paremmin ja autat synnytystä etenemään. Mitä enemmän jännität kehoasi, sitä enemmän estelet etenemistä. Koita rentoutua liikkeillä ja hengityksellä ja äänelläsi.

6. Suunnitele vain raamit.

Synnytys tuskin menee kenelläkään täysin suunnitelmien mukaisesti. Paitsi suunnitellussa sektiossa voi näin mennä. Kehoitankin vain tutustumaan sairaalaan, kivunlievityksiin, juttele tukihenkilösi kanssa mitä te molemmat odotatte synnytykseltä ja toisiltanne itse h-hetkenä ja luota kätilöihisi. Omakin esikoiseni käynnistettiin koska tulehdusarvot nousi ja vesi oli vihreää. Toisen kohdalla meinasi tulla perätilasynnytys ja vauvan koppasi harjoittelija eikä kätilö. Ensimmäisen synnytyksessä sain myös jonkinlaiset traumat epiduraalista, jota olin pitänyt ihan ehtona kivunlievityksenä. On hyvä omalle psyykkeelle valmistautua koitokseen puhumalla ajatuksistaan mutta minuuttisuunnitelmaa ei kannata tehdä. Se tuottaisi vain pettymyksiä.

7. Käy tutustumassa sairaalassa

Itselläni oli esikoista odottaessa pieni synnytyspelko. Se kuitenkin helpottui kun kävimme perhevalmennuksessa vierailemassa synnytysosastolla sekä synnyttäneiden osastolla. Kerrottiin missä tukihenkilö voj käydä hakemassa kahvia tai kauratyynyjä, salit esiteltiin laitteineen ja synnyttäneiden puolella näytettiin missä voi kirjoittaa paikallisiin lehtiin syntymäilmoitus, missä on varavaatteet, ruokatilat sekä välipalakeittiö ja kanslia. Oli jotenkin turvallisempaa mennä saliin kun sen oli jo nähnyt ja osastolla vauvan kanssa ei ollutkaan sitten ihan kädetön vaan tunsi jo paikat.

8. Muista myös tukihenkilö

Tämä saattaa nyt aiheuttaa närää mutta myös tukihenkilön hyvinvointi pitää muistaa. Muistathan siis ottaa myös hänelle eväitä ja jos synnytys kestää pitkään niin anna hänenkin levätä. Oma mieheni nukkui molemmat synnytykset paitsi alun ja ponnistusvaiheet.

9. Valmistaudu synnytyksen jälkeiseen aikaan

Vaikka vauva olisi jo syntynyt, koitos ei ole loppunut siihen. Lapsen jälkeen synnytetään jälkeiset, mahdolliset vauriot ommellaan, kävely on tukalaa kun elimesi hakevat taas paikkaansa ja ehkä on paranneltava sektioarpea, synnytyksen jälkeen painellaan muutaman kerran vatsaa jotta nähdään vuodon määrä ja se tekee ilkeätä! Jälkisupistukset ovat myös kamalia, varsinkin inetyksen aikana.
Suosittelen myös nännirasvaa ekoille viikoille. Ne nimittäin voivat mennä jopa ihan verille alkushokissaan. Rasvan lisäksi kurkkuviipaleet auttavat sillä kuivaa rupea ei saa tulla nänniin. Jos maitoa tulee kipeäksi asti, viileät kaalinlehdet auttavat tuskaan.

10. Älä kurkkaa peilillä! Se kyllä palautuu

Itse en ole tätä tehnyt mutta monet tutut ovat vilkaisseet alakertaan heti synnytyksen jälkeen ja on eräs jopa pyörtynyt siihen.
Uskokaa vain, vaikka se alakerta venyykin ja saisi vaurioita, se kyllä palautuu ja usein ompeleet osataan tehdä siistiksi. Älä siis kurki! Anna sen olla rauhassa ;)
Suihkuttelet vain viileää vettä niin paranee nopeammin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti