tiistai 7. maaliskuuta 2017

Riihimäen taidemuseoon lapsen kanssa

Taidemuseo ja kolmevuotias ei varmaan monistakaan kuulosta ihanteelliselta yhdistelmältä. 
Monet varmaan miettivät että taidemuseo on tylsä paikka pienelle lapselle, joka tuskin kiinnostuu tauluista ja juoksisi vain pitkin poikin käytäviä. Tai pahinta, koskisi taideteoksiin!

Itse olen aina tykännyt käydä museoissa ja niin ovat lapsemmekin. Ollaan käyty metsästysmuseossa katsomassa eläimiä, kaupunginmuseossa tutkittiin historiaa ja lapsille siellä oli oma leikkihuonekin, taikahiekkoineen ja musiikkikuulokkeineen. 

Tällä kertaa poikkesimme
Riihimäen Taidemuseossa.

Näytteillä oli
Inari Krohnin taidetta.
Hyvin tarkkaan kierreltiin teokset, mietittiin mitä niissä oli, mitä värejä löydettiin, jokin oli hassua, jokin ihmetytti ja kyseltiin miksi tuo on noin.
Lapsia kiinnostaa kirjojenkin kuvitukset, miksi ei maalauksetkin. Jos mietit että oma lapsi on niin vilkas ettei takuulla jaksaisi olla ja keskittyä, niin vinkkaan vain antamaan lapselle mahdollisuus. Voitte yllättyä positiivisestikin jos olet itse rentona ja menette lapsen kiinnostuksen mukaan.

Jokaista maalausta ei tarvitse jäädä ihailemaan. Meidänkin käynti oli lapselle tarkoitettu ja joskus jäätiin pitkäksikin toviksi puhumaan jostakin teoksesta, jotkut taas ohitettiin yhdellä vilkauksella. 

Pelkiksi tauluiksi näyttely ei jäänyt. 
Krohn oli tehnyt myös kolmiuloitteisia teoksia.

Yläkertaan mentiin rappusten kautta.
Esittelyssä oli myös 
Helene Schjerfbeckin teoksia.
Ne olivat huomattavasti rauhallisempia kuin Inarin teokset.
Yhdestä kuvasta poika oli jopa hieman huolissaan ja kysyi "miksi tuo nainen on vihainen?".

Yläkerrasta löytyi asia, mitä odotimme eniten.

Apaja!
Lasten oma työpajahuone.
Tuolla saatiin istua hauskoille tuoleille ja tarjolla oli vaikka mitä eri työvälineitä! Oli tusseja, puukyniä, maaleja, liituja, helmiä, kimalletta, siveltimiä, töpöttelysieniä...

Apajassa sai vapaasti luoda juuri sitä mitä tahtoo ja työvälineet oli kaikkien käytössä. Tarjolla oli myös tulostettujen puunlehtien kuvia ja niistä sai tehdä omat ötökkänsä ja otuksensa.

Oma lapseni valitsi paperit, joissa oli haluamansa puunlehdet.
Työvälineeksi hän valitsi töpötyssienen ja väreiksi punaisen ja mustan.


Töpöttelystä innostuttiin niin kovin, että pyydettiin uusi paperi pelkkää töpöttämistä varten. 
Nämä ovat kuulema perhosia.

Apajassa oli myös iso liitutaulu ja siihen piirreltiin pitkän aikaa.
Omat teokset saa jättää Apajaankin mutta me otettiin ne mukaan.

Jos itsellänne on vielä vasta vauva, on tuolla myös vauvojen värikylpyjäkin.

Suosittelen käymään Riihimäen Taidemuseossa lasten kanssa.
Huomasin muuten naulakkojen luona että siellä oli myös yhdet lainarattaatkin käytettävissä.

Mielenkiintoinen ja iloinen käynti, joka ehdottomasti otetaan vielä uusiksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti