keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Turussa sohitaan muurahaispesää!

Hei vain kaikille!
Pieni kesätauko on päättynyt ja mitenkäs muuten bloggaaja alkaisi taas hakkaamaan näppäimistöä kuin kirjoitamalla hyvin herkästä aiheesta:
Julki-imetys!


Turkulainen ravintola ilmoitti että oli saanut asiakkailtaan paheksuvia kommentteja. Asiakkaita oli häirinnyt muiden asiakkaiden imetys ruokapöydissä. Ravintola ei oikein tiennyt miten päin olla. Ei tahtonut kieltääkkään imetystä ravintolasta mutta palautteiden perusteella se on häirinnyt muita asiakkaita.

Ravintola päätyi tekemään kompromissin ja laittoi imetysnurkkauksen wc-tilojen yhteyteen. Tosin itse näin tästä kuvan ja se oli yksinkertaisesti vain epämukavan näköinen tuoli. Tadaa!

Tästä mammat kiivastuivat ja ravintola on saanut nyt sivuilleen vain yhtä tähteä.
Mielensäpahoittajat ovat kirjoitelleet muun muassa näin:
"Äidin ruokahan jäähtyy kun pitää siirtyä pois pöydästä"
"Kiva sen äidin olla eristyksissä muusta seuruestaan"
"Täysin luonnollinen asia, miten ketään voi häiritä imetys!?"
"Boikotoin välittömästi noin vastenmielistä paikkaa"
"Törkeää"

Itse sanon nyt heti ensimmäiseksi...
Voi ravintola parkaa!
Minkälaiseen hölskytykseen joutui!

Selvästikkään ei tiennyt miten ratkaista juttu eikä tahtonut suututtaa ketään. Imetys on hyvin arkaluontoinen asia.

Itse olen imettänyt useastikin ravintoloissa eikä siihen ole kukaan muu reagoinut kuin kerran yksi tarjoilija kysyi hymyillen "tuonko vettä?"

En käsitä miten ketään voi häiritä imetys. Kun itseäni ei häiritse vauvan tai taaperon imetys yhtään. Joitakin se kuulema ällöttää. Vaikka kuinka yritän ymmärtää tässä toisen tunnetta niin eih... en vain ymmärrä miten se voi ällöttää?

Mutta en ymmärrä sitäkään että toiselta puolelta Suomea kauhistutaan ja huudetaan että boikotoi koko paikkaa. Oikeasti, sieltä Inarista asti meinasit boikotoida? Good for you!

Jostain luin että Turkuun avattiin nyt kevään/kesän aikana 15 uutta ravintolaa. Jos yksi tekee tällaisen ratkaisun niin miksi juuri sinne on sitten mentävä? Eikö ne muut paikat kelpaa?

Ei kaikkien paikkojen tarvitse olla lapsiystävällisiä eikä sen tarvitse mennä tunteisiin. On esimerkiksi K-18 hotelleja, ravintoloissakin olen käynyt joihin en ilmapiirin vuoksi veisi lastani, erilaisissa harrastuksissa ei ole mahdollista ottaa vauvaa mukaan, jotkut konsertit ja teatteri-esitykset eivät ole suunnattu koko perheelle...
On myös tilanteita joihin en ottaisi vauvaa mukaani. Ripsien laittamiseen en ottaisi koska tahdon antaa tekijälle työrauhan ja olen itsekäs ja se on minun omaa aikaa. Käyn myös elokuvissa ilman lapsiani.

Jos tietää että oma vauva syö pitkään nauttien, eikö voisi vain valita ravintola jossa on helppo syöttää vauvaa? Näin minä ainakin tein eikä olisi tullut mieleenkään änkeä jonnekin ja puhkua että pitää saada imettää kaikkialla!

Imetys on luonnollinen asia mutta ihmisten erilaisuus on myös luonnollinen asia. Kaikkia ei voi miellyttää tässä maailmassa.

Jos itse olisin ollut tuon paikan pitäjä, olisin avautunut ensin että olemme saaneet tällaisia kommentteja ja pohdimme sille ratkaisua. Näin olisi välittynyt paremmin ettei tiedä minkä asiakaskunnan nyt oikein suututtaisi. Kyseessä taisi olla myös pubi-henkinen ravintola eikä mikään perus Martina. Ymmärrän vielä paremmin päätöstä.

Omaa mieltäni ravintolan päätös ei hetkauta. Todennäköisesti en täältä Riihimäeltä edes näe koko paikkaa koskaan. 
Me käymme lasten kanssa paikoissa joissa on kaikkien mukava olla. Ei haittaa vaikka lapseni eivät pääsekkään juuri tuonne. Käykööt sitten vaikka aikuisina juomassa bisset. 

Terveisin,
Vauva-/taaperoimetyksen kannattaja


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Uuden arjen alku

Päiväkoti ja työt ovat nyt osa arkeamme.
Erilaista tämä arki on kuin kotiäidin arki! 

Välillä tulee vielä olo että teinköhän oikean ratkaisun. Mutta jossittelu on nyt turhaa. Vaikeinta on silloin kun esikoinen itkee aamulla että äitillä kestää liian kauan hakeminen ja kuopus ei päästä minua edes roskiksille nykyään. 
Päiväkodissa taas mennään ihan tyytyväisinä leikkimään eikä jäädä itkemään oven taakse. Illalla kerrotaan ihan iloisesti mitä kaikkea päivän aikana on touhuttu. Esikoinen on saanut kavereitakin, vaikka enimmäkseen taitaa vielä leikkiä itsekseen. Molemmat ovat kiintyneet tiettyihin hoitajiin ja tämä on minusta vain hyvä merkki, että uskaltaa luottaa toiseenkin aikuiseen. 

Hoito aloitettiin lempeällä laskulla. Tutustuttiin pari kertaa yhdessä. Sitten tunniksi hoitoon, seuraavaksi kahdeksi, sitten neljäksi, kuudeksi ja lopulta siirrytiin tuohon kahdeksaan tuntiin.
Ekoina päivinä esikoinen ei ehtinyt sanomaan edes heippaa kun meni jo leikkimään. Kuopus itki ja itsekin itkin autossa. Aika nopeasti pojat ymmärsivät että tulen kyllä aina hakemaan enkä ole hylännyt. Aloitus sujui siis paremmin kuin luulin.

Valmisteltiin lapsia lukemalla päiväkoti-aiheisia satuja ja käytiin päikyn pihalla leikkimässä.
Reput olivat jo valmiina mutta ulkovaatteille ostin puuvillakassit. Vaatteet nimikoitiin, aurinkorasvat ostettiin molemmille ja nyt tulivat juomapullotkin postista. Ulkoiluvaatteiksi ostin vielä yhdet lippikset ja verkka-asut. Sisätossut olivat jo entuudestaan valmiina.

Aamut valmistelen jo edellisenä päivänä. Vaatteet ja reput valmiiksi ja sään vilkaisu, että osaan ottaa oikeat ulkovaatteet. Vielä ei ole tarvinnut lähteä uuteen päivään hiki otsalla ja hoputtaen lapsia. Rauhassa halaillaan ja laitetaan pehmolelut reppuihin päiväkavereiksi mukaan. Vaatteet voidaan laittaa lapsentahtisesti päälle. Päiväkodissa pestään yhdessä kädet ja annetaan vielä pusut ja halit. Molempia on oottanut innoissaan muut lapset ja ovat tulleet hakemaan leikkeihin. Kuopus tosin tahtoo vielä mennä aina aluksi hoitajan syliin. 

Illat menevät myös nopeasti!
Kotona syödään aina heti, sitten voidaan hetken ajan lukea kirjoja tai leikkiä yhdessä. Kyselen samalla päivästä. Sitten onkin jo iltapuuhien vuoro. Pesut, laitan iltapalat, hampaiden pesut, huomisen aamuvalmistelut, teen seuraavan päivän ruuan ja joskus on pyykitkin odottamassa. Vaikka onkin kiireistä, on silti aina ollut aikaa molemmille. 

Onhan tämä ihan outoa kun ennen olin kotiätinä koko ajan poikien kanssa. Nyt ollaan erossa viisi kertaa viikossa, 7.30-16 ajan. Se on pitkä aika pienille lapsille! 
Mutta viikonloput ovat kokonaan perheelle. Nyt kun mieskin on kotona eikä aina vain töissä, ollaan päästy päiväreissuille rannalle, kotieläinpihalle ja piha valmistuu nyt nopeammin. 

Olisihan se ollut ihanaa jatkaa kotiäitiyttä. Mutta saatiin aivan loistavat hoitopaikat! Poikia on hoidettu niin lempeästi ja kyllä niistä hoitajistakin huokuu ilmapiirin lämpö. 

Ihaninta on huomata poikien välinen veljyys. Pikkuveli on pienten puolella ja aidan luona huudellaan isoveljeä. Tietysti veli kuulee ja kiipeää aidan yli toisen luokse, heh. Iltasin leikit eivät ole tappelua vaan hyviä yhteisleikkejä. Haen yleensä ensin pienemmän ja heti minut nähdessään muistuttaa myös että haetaan isovelikin kotiin! Aivan loistava parivaljakko. 

Vaikka hoito onkin sujunut hyvin, pidän silti poikia mahdollisimman vähän hoidossa. Kuopus tuli yksi päivä kuumeeseen ja tietysti hain molemmat kotiin. Esikoisesta oltiin yllättyneitä kun hainkin kotiin mukaamme. Kaikki pienetkin lomat pidän pojat kotona. Olen saanut jo kuulla arvostelujakin päiväkodin aloituksesta ja syyllistämistä. Tämähän koskee minuun pahasti koska en tosiaan ottanut tätö uutta arkea kevyin perustein. Juuri ennen hoidon aloitusta oli paljon päänsärkyä, vatsakipuja, pelkkä hoidon miettiminen teki sydämen tykytystä ja aloin itkemään hysteerisesti. Päiväkodin aloitus ahdisti todella paljon, koska itse en tunne tuota maailmaa yhtään ja muutenkin pojat ovat todella vähän ylipäätään hoidossa ja nyt pitäisi antaa vieraiden käsiin! 
Uskon kuitenkin vakaasti siihen että en traumatisoi lapsiani. Yhdessä tässä kuljetaan ja joka päivä kysyn hoitajiltakin miten päivä on sujunut. 
Nyt heidän isä ei ole koko ajan poissa kotoota, velisuhde on vain lujittunut, on rahaa harrastuksiin ja kuitenkin joka päivä on aikaa läheisyydelle 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Synttärijuhlat työkone-teemalla


Tuore kaksivuotias nukkuu päiväunia ja mies on esikoisen kanssa kalassa.
Oiva hetki kirjoitella synttärikuulumisia teille!

Koska sankari on kovin kiinnostunut työkoneista, päätettiin laittaa työkoneet juhlien teemaksikin. Kaivuri ja rekka kuuluvat jo hyvin sanavarastoon. Ei tarvitse nähdä kuin vilaus kaivurista, niin jo kuuluu "kaiui!"

Tarjottavat oli aika kakkupainoitteiset.
Suklaakakku
Britakakku
Kinkkuvoileipäkakku

Lisäksi myös naposteltavina
Pensasmustikoita
&
Coktailtikuissa rypäle+kirsikkatomaatti+leipäjuusto

Nämä riittivät mainiosti kahvin ja mehun kaveriksi. Ainakaan kukaan ei valittanut nälkää tai sitä että tarjottavia olisi liian niukasti.



Voileipäkakkua koitin tehdä ensimmäistä kertaa ja yllätyksekseni se oli suosituin juttu tarjottavista! Uskallan siis tehdä toisekin samaa kakkua.

Juhlat pidettiin rennosti.
Saatiin ihanan lämmin päivä ja terassin ovi oli auki koko ajan. Lapset saivat vapaasti purkaa pihalla energiaa ja sisällä puolapuut olivat käytössä. Ei tullut yhtään sellaista oloa että meno kävisi liian vauhdikkaaksi. Toivottavasti jatkossakin saataisiin piha käyttöön juhlien ajaksi. Varsinkin sitten kun saadaan kunnon terassikalusteet hommattua, olisi ihana pitää puutarhajuhlat!

Lahjojakin totta kai sankari sai.
Kiitos vielä niistä ♥
Itse ilhaduin kovin siskoni itsetekemään kalastuspeliin ja siskoni antoi suloisia aterimia lahjaksi.
Kaksivuotiaan ehdoton lemppari oli - Trippmehut!
Ilahtui niin kovasti niistä että lahjojen avaus piti keskeyttääkin hetkeksi, kun pitihän sitä päästä heti hörppimään. 

Synttärisankarin velipoika sai saippuakuplia ja niistähän poika ilahtui niin että vielä illallakin puhui iloisena, miten oli saanut saippuakuplia ja se oli päivän paras juttu pojasta!

Toivottavasti jatkossakin juhliminen sujuu yhtä rennosti ja stressittömästi.


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Huomaa hyvä! Arvonnan voittaja & muutoksia blogiini

Arvonnassa oli Huomaa Hyvä! Kirja sekä toimintakortit. 
Voittaja on...
Sophie!
Onneksi olkoon! Olen sinuun yhteydessä piakkoin.



Blogini kokee nyt pieniä muutoksia. 
Ensinnäkin kiitän ja kumarran Mammalandian yhteisöä. Oli ihanaa olla heillä bloggaajana. 
Työarki ja päiväkotiarki vaativat kuitenkin oman aikansa ja siksi on aika jättäytyä pois Mammalandian tiimistä.
Suosittelen kuitenkin tykkäämään Mammalandiasta facebookissa. Monet ihanat ja mielenkiintoiset bogit kirjoittavat edelleen tuolla ja itsekin jään vielä seuraamaan heitä.
Mammalandian puolelta ei siis mitään pahaa sanottavaa ja puhtaasti ajan puutteen vuoksi tein itse tämän päätöksen. 

Blogini on muutenkin mennyt nyt hiljaisemmaksi.
Ajan puute on isoin syy.
Olen myös pohtinut paljon mitä tahdon jakaa somessa arjestamme ja perheestämme. 
Pidän kuitenkin blogiani hiljaisesti yllä. Tämä on kuitenkin ainoa oma juttuni, harrastukseni. Mielestäni jokainen meistä tarvitsee sen jonkun oman jutun. Olen äiti ja se on ihanan rakas ja tärkeä titteli elämässäni. Mutta olen myös Nea, enkä tahdo hukkua äitiyteen. Tarvitsen blogiani ja tahdon välillä hetkiä, jolloin saan vain kirjoittaa ja tehdä asioita kokonaan vain itseni vuoksi. Blogia päivitän oikeastaan harvoin. Monet kirjoittelevat päivittäin tai ainakin kolme kertaa viikossa. Monet harrastukset vaativat lapsenhoitoa. Itse teen blogia iltaisin, jos jaksan tai ehdin. Jos mies ehdottaa että katsotaan joku leffa, niin valitsen parisuhteen kuin blogin. Tämä on jopa surkuhupaisaa että omaa aikaa ei ole edes tätä vertaa. Mutta blogista pidän kiinni. ♡

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tasan kaksi

Tasan kaksi vuotta sitten
Klo.08.33
Tuli maailmaamme ihana kuopuksemme!

Aivan valloittava poika, jonka huumorintaju on ihana ja jonka halaukset ja pusut ovat aitoakin aidoimmat.

Vuosikuvaukset menivät tosi hyvin ja saatiin ihanan monipuolisia kuvia kauniissa luontomiljöössä. Lopuksi otettiin vielä pitkospuiden luona kuvia ja niistä kuvista teetämme varmaan yhden seinälle.

Syntymäpäivää juhlitaan vasta ensi viikolla mutta totta kai tänäänkin syötiin kakkua. Esikoinen vaati kakkuun kynttilöitä. Olihan se ihan totta. Tietysti syntymäpäiväkakussa on oltava kynttilät! Onneksi kaapin perukoilta löytyi kakkukynttilöitä ja kuopus sai puhaltaa ne.

Muuten tämä päivä on ollut ihan normaali perjantai. Vanhempani käväisivät myös tuomassa lahjan sankarille. Sählymailat, pallon sekä maalin. Näitä olinkin toivonut ja hetihän niillä alettiinkin pelaamaan. Huomenna kulmille tulisi jääätelöauto. Käydään varmaan ostamassa jotakin ja tehdään kunnon sählypelit ulkona.

Innolla odotan jo juhliakin.

Hyvää syntymäpäivää vielä rakkaalle

torstai 11. toukokuuta 2017

Kun kaveri synnyttää...

Olen poikien synnytysten alkamiset infonnut heti läheisilleni. Vanhemmilleni, sisaruksille ja ystävilleni.
Aina on ollut jännittäjät mukana henkisenä tukena ja päivystäneet puhelinta kellon ympäri, koska tulee The Viesti.

Omat ystäväni ovat myös alkaneet saamaan pienokaisia maailmaan.
Ja jokaisen kohdalla on herännyt joku ihme äidillinen huoli.
Viesti kun on tullut synnärille lähdöstä, alkaa häärääminen. En pysy paikallani, joka kerta olen alkanut puunaamaan ja siivoamaan kotia, rätti kourassa heilutaan ja imuri laulaa pesukoneen kanssa sinfoniaa.
Puhelin on ollut jatkuvasti saatavilla ja vähän väliä vilkuilen onko tullut viestiä.

En tiedä johtuuko tämä siitä että olin ensimmäinen kaveriporukastamme, joka tuli äidiksi. Kun sitä itse tietää miltä ne todelliset supistukset tuntuu ja ponnistaminen on hemmetin kovaa työtä, niin kyllä siinä vain tulee levoton olo kun ei voi ponnistaa toisen puolesta. Herää myös huoli jos synnytys sattuukin menemään jotenkin pahasti pieleen. Kaikkea kun voi käydä kelle vain. 

Olenkin miettinyt että jos meillä olisi tyttö, millainen jännittäjä olisin kun hän olisi synnyttämässä! 
Eikä sitä tiiä kuinka läheisiä ollaan sitten mahdollisten tulevien miniöiden kanssa. 

Ehkä kavereiden synnytyksiä jännittää siksikin kun tietää miten pahasti synnytys voi mennäkkään pieleen ja pelkää sitä pahinta.

Millaisia te olette kun kaveri lähtee synnärille?

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Huomaa hyvä! Itsessäsi ja lapsissasi (arvonta!)

Jokaisessa meissä on omat vahvuutensa.
Joku on hyvä sosiaalisissa taidoissa, joku on huumorintajuinen...
Vahvuuksia on vaikka kuinka paljon meissä ja onkin ihana huomata niitä omissa lapsissaan.

Olen aina tykännyt positiivisesta huomioinnista lapsien kanssa. Mielestäni positiivinen palaute ja vahvuuksien huomiointi luo lapselle vahvempaa minä kuvaa. 
Kaikki tahtovat varmasti antaa lapsilleen tukevan pohjan elämää varten ja luottamusta omiin kykyihinsä.

Mammalandia tarjosi yhteistyötä PS-kustannuksen kanssa ja tietysti tartuin tähän.

Yhteistyönä sain 
KIRJAN HUOMAA HYVÄ!
sekä 
TOIMINTAKORTIT HUOMAA HYVÄ!


Kirja on mielestäni kirjoitettu lähinnä ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Esimerkiksi opettajille ja erilaisille avustajille.
Kirja on silti ihan selko kielellä kirjoitettu ja kuka tahansa pystyy hyödyntämään sitä arjessa.

Kirjan avulla pystyt paremmin keskittymään kannustavaan huomiointiin ja saat kokea miten lasten omat luonteenvahvuudet pääsevät kukoistamaan parhaiten.
Mielestäni kirja ei auta vain lasta löytämään vahvuuksiaan. Hyödyin jo itsekin tästä. Missä minä olen hyvä? Missä voisin kehittyä?
Huomasin kirjaa lukiessa että oma itsesäätelykykyni on väsyneinä päivinä melko matala. Tulee tiuskittua miehelle, hoputan herkemmin eteisessä pukemiseen ja harmistun helpommin sotkuista. Kirjan avulla sain paremmat eväät kehittää itsesäätelykykyäni ja tunnistamaan kompastuskiveni.

Alussa kirja kertoo hyvän huomioimisen teoriaa ja muiden palautteiden antamisen seurauksia ja vaikutuksia.
Teorioiden jälkeen kirjassa kerrotaan eri luonteenvahvuuksia ja syvennytään niihin. Kirja antaa myös erilaisia vinkkejä mitä kaikkea voitte yhdessä tehdä lapsen kanssa, jotta tämä ks.luonteenvahvuus pääsee korostumaan.


Kirjan kaveriksi sain myös
Toimintakortit.

Jokaisessa kortissa on yksi vahvuus.
Jokaisen kortin toisella puolella on kuvitettuna varis, joka käyttää parhaillaan ks.vahvuutta.
Kortin toisella puolella kerrotaan tarkemmin vahvuudesta ja antaa muutaman vinkin miten ks. Vahvuutta voisi käyttää. Esimerkiksi jonkun leikin tai toiminnan avulla.
Lapsen kanssa voitte aloittaa miettimällä mitä varis mahtaa tehdä kortin kuvassa.
Seuraavaksi voitte tehdä jonkun tehtävän mitä kortissa ehdotetaan.
Oma esikoiseni on luova.
Katsottiin ensin kortin kuvaa ja poika sai itse kertoa mitä näkee variksen tekevän.
Seuraavaksi nimesin vahvuuden "luovaksi".
Tämän jälkeen käytettiin ks. Vahvuutta.
Me piirrettiin paperille pitsa ja poika sai päättää mitä pitsaan tulisi.
Tulihan siihen aikamoiset täytteet ja tahdottiimpa vielä jatkaa piirtämällä toiselle paperille piirustus tädille! Se piti laittaa postiin. Tietysti. Tässä kohtaa kaivoin toisen kortin esiin. Siinä oli vahvuutena "ystävällisyys". Olipa ystävällistä tehdä piirustus tädille!
Lasten on helpompi käsitellä asioita kuvien ja tekojen kautta. Nämä kortit ovat hyviä apuvälineitä löytämään vahvuuksia.


Iloksenne saankin nyt arpoa
Yhden Huomaa hyvä!-kirjan
Sekä
Yhden Huomaa hyvä! Toimintakortti-pakan

Arvonnan voittaja saa siis kirjan sekä kortit.
Arvonta-aika on 10-15.5.2017
Alkaen NYT!

Jätä kommentti niin olet mukana arvonnassa. Muistathan laittaa kommentiisi myös s-postisi osoite niin pystyn laittamaan viestiä, mikäli arpaonni on suosinut.

Blogin Facebook-sivuja tykkäämällä näet helpommin ja nopeammin kun julkaisen voittajan.
Blogini löydät Facebookista nimellä
@Raparperipolkuapitkin

Onnea kaikille arvontaan!



Yhteistyössä

perjantai 5. toukokuuta 2017

2-vuotis kuvien vaatetus

Nuorimmaisen vuosikuvaukset otetaan sunnuntaina. Ajatella että tuo pieni poika on jo kaksi viikon päästä!

Kuvaajana toimii paikallinen valokuvaaja,
Kuvaajanne.fi

Ulkokuvaus on suunnitelmissa Hatlammilla. Tuolla on kaunista kivikkoa sammalpeitteineen sekä tietysti pitkospuut kun suoalue on. 
Toivon että sää olisi hyvä, mutta hyvänä vaihtoehtona on studiokuvaus mikäli taivas repeilee.

Tahdoin pojalle rennot vaatteet.
Poika on todellinen äijä ja ihanan rento pikkumies. Siispä pidetään vaatetus luonteen omaisina.




Paita on Papun
Svetari on Blaan
Lippis on Kiddown
Kengät on Adidaksen Superstarit
Housut on perus farkut H&M:ltä.

Housuja mietin jonkin aikaa.
Ensin mietin mustia mutta ajattelin että silloin tulisi liian tumma kokonaisuus.
Legginsitkin kävivät mielessä mutta niihin lenkkarit eivät sovi minusta parhaiten.

Katsotaan miten kuvauksien käy!
Toivottavasti oltaisiin myös terveinä silloin. Nyt ollaan oltu viisi viikkoa kipeinä ja koputan puuta kun sanon että ollaan viimeinkin terveinä.


Mukavaa viikonloppua kaikille!


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Terveisiä lapsimessuilta

Viimeinkin sain aikaa kirjoittaa tämän.

Koko viime lauantai vierähti Lapsimessuilla. Odotin näitä kovasti ja heti ensimmäisenä oli juuri ne merkit, joita odotinkin eniten!

Blaalle täytyy antaa hyvät pisteet. Oli alennuksissa kympillä teeppareita, vaatteet selkein aseteltu ja asiakaspalvelu kympin arvoista. Sain vinkkejä ostoksiini minkä kanssa vaate näyttäisi myös hyvältä ja toivotettiin vielä mukavaa messupäivää. Yhtäkään onnistunutta kuvaa en onnistunut nappaamaan pisteestä, mikä kyllä harmittaa. 

Metsola loisti myös taas selkeällä linjallaan ja heidän pistettä on ollut aina helppo kierrellä myös rattaiden kanssa.
Ihanat Pupu Tupunan tyynyliinat jäivät vielä toistaiseksi ostamatta mutta esikoinen on itse toivonut sellaista, joten toivon että "traktori-pupu" olisi vielä myös nettikaupassa.

Melli Ecodesign
Oli tänä vuonna pettymys. Todella pienesti mukana messuilla eikä pojilleni löytynyt mitään. Viime vuonna olivat minusta paremmin esillä.

PaaPii oli oikein aurinkoinen loistepiste!
Olisihan heillä ollut vaikka kuinka paljon ihania kankaita tarjolla! 
Luulenkohan vain, vai onko heidän valikoimansa vain kasvamassa? 

En oikein osaa sanoa, kenellä on mielestäni paras edustus messuilla, mutta kyllä Papu on ihan top kolmosessa mukana!
Ystävällinen asiakaspalvelu oikein huokui heistä ja vaatteet oltiin laitettu selkein linjoin esille.
Lapsillekin oltiin varattu oma piirustusseinä, mikä lämmitti omaa mieltäni.
Uudet uimapuvut, jotka on valmistettu Tampereella, kiinnostivat jo ennen messuja. 

Seuraavaksi siirryimmekin syömään siskojeni kanssa. 
Viisitoista euroa salaatista, lämpimästä ruuasta, leivästä sekä kahvista/teestä ja jälkiruokarahkasta on minusta kohtuuhinta. Vatsat täynnä jatkettiin kiertelyä.

Gugguun piste herätti aluksi pientä hilpeyttä minussa. Paikalle oli palkattu kolme vartijaa ja pisteelle otettiin sisään vain tietty määrä ihmisiä. Vaikka jonoa varten oli rakennettukin punaisella nauhalla oma kulkunsa, jono saattoi silti jatkua pitkällekin. Kumma kun ei muut merkit ole palkanneet vartioita, vaikka yhtä suosittuja ja hintavia vaatteet ovatkin...
Kassojen sormet olivat niin kuin viime vuonnakin verillä ja laastareita täynnä, johtuen viiltävistä ostoskasseista. Minua säälitti myyjä, jonka sormet olivat silmin nähden kipeät. 
Vaatteet oli asetettu kuitenkin ihan selkeästi ja rekkien väleissä oli helppo liikkua ilman rattaita.




Roo Clothing on ihan vastasyntynyt vaatemerkki. Kotimainen ja vaatteet tehdään Euroopassa.
Tarkemmin en ehtinyt tutustua tähän ihanuuteen mutta ehdottomasti piti pistää korvan taakse nimi!

Kiddow on meille tuttu vain lippiksien ja legginsien kautta. Ihania haalareita kyllä mietin mutta jäivät vielä hankkimatta.

Lopuksi kierreltiin vielä lelutarjonta ja lapsillehan oli aivan ihania leikkipisteitä! Paljon enemmän puuhaa mielestäni kuin viime vuonna. Omat poikani olisivat ihan varmasti viihtyneet legojen ja boblessien parissa. Pomppiakin sai ilmapatjoilla ja uida pallomeressä. 

Carita kosmetiikalta ostin itselleni vielä suolasaippuan, koska kotona oleva oli jo melkein lopussa.

Melkein unohdin mutta onneksi vielä törmäsin Tobias & Beariin!
Tykkään heidän printtikuvioistaan valtavasti ja kyllähän sitä päiväpeittoakin tuli taas hypisteltyä.

Kädentaitopuoli oli kuitistunut taas. Vuosi vuodelta sen alue vain pienenee. Siskot tekivätkin löytöjä tuolta mutta itselläni oli jo lompakko laihtunut liikaa lapsimessujen puolella. 

Eläinystävienkin puolella käytiin.
Suloiset fretit olivat taas mukana menossa ja ihan uutena juttuna oli haisunäädät!
Totta kai piti silittääkin haisunäätää, enkä yhtään ihmettele että niillä kynsillä avataan kuulema ketterästi laatikot ja jääkaapit. Kuvaa oli hankala ottaa kun liikkuivat alati. Kiitos tästä kuvasta siskolleni Ninnille.


Koko päivähän tuolla vierähti.
Hyvillä mielin lähdettiin kotiin.
Odotin ehkä suurempia messutarjouksia, mutta ehkä lastenvaatteet ovat nyt niin hullaannuttavia, että mammat ostelevat niitä messuilta vaikka olisivatkin normihinnoissa tai vain -20%.
Messuilla huomasin että kotimaisia merkkejä on tullut lisää ja monille on tärkeää vaatteiden alkuperäisyys. 
Mielelläni tuenkin näitä alkavia yrityksiä.

Vetonaulana tuntui olevan tietyt merkkivaatteet. Ilmaistuotteita ei jaeltu niin kuin aiempina vuosina mistä hämmennyin hieman. 
Oli ihan erilaista käydä messuilla ilman lapsia! Sai ihan eri tavalla tutkia vaatteita ja jutella ajan kanssa myyjille. 
Tosin ensi vuonna täytyy katsoa miten mennään messuille. Jos lapsille on taas hyvin puuhaa niin 4,5 vuotiashan olisi varmasti hyvillään tuosta kokemuksesta.


Millaiset lapsimessut olivat teidän mielestä tänä vuonna?


torstai 20. huhtikuuta 2017

Raskausmahojen vertailusta

Synnytysvinkkien myötä tuli taas katsottua raskausajan kuvia albumista.
Ja muistuipa taas mieleen ne ihanat ja vähemmän ihanat kommentit.

"Onpas se kasvanut!"
"Ootko varma että siellä on vain yksi?"
"Herran jestas kuinka iso oot!"
"Ahhahhahaaa sun mahas!"


Raskausviikko 5.
 Raskausviikko 32.

Olen lyhyt ja minulla vain sattui kasvamaan raskausmaha ulospäin. Mahani oli kuin irtonainen pallo paitani alla. Tiiättekö, kun leffoissa on selvästi tekomaha? No minun maha näytti juuri siltä.

Kaikista kommenteista huolimatta rakastin mahaani!
Se oli mielestäni ihana ja kannoin sitä ylpeänä. 
Kaikki vatsaani kommentoijat olivat lähipiiristäni eikä kukaan tarkoittanut pahaa sanoillaan.
Olihan mahani iso! Sehän tuli kulman takaata ensimmäisenä esiin minusta. 
Tutut miehetkin kommentoivat ja ne otin täysin huumorilla vastaan. Yhden tutun kanssa jopa vitsailtiin sanoin "jaahas, taidan kohta voittaa sut tässä mahan kasvukisassa" ja sitten pullisteltiin mahoja leikillään.

Jos minä kuulin kommentteja isosta pallostani niin ei ne pienimahaisetkaan pääse helpolla. Tuttuni ovat kuulleet näitä:
"Missä se vauva oikein kasvaa sulla?"
"Ootko varma että siellä on vauva?"
"Voooi kuinka pieni maha sulla on!"
"Mulla oli tuplasti isompi noilla viikoilla"

Eipä nuokaan kuulosta kovinkaan kivoilta.
On kuin raskautta väheksyttäisiin kun ei ole sitä isoa näkyvää mahaa.

Kommentit satuttavat enemmän mitä epävarmempi itse odottaja on kehostaan. Jos raskaus on suuri shokki itselleen, ei ole mukavaa kuunnella toisilta arvosteluja. Ja mikä oikeus kenelläkään on arvostella toisen vartaloa? Kuitenkin siihen mahan kokoon vaikuttaa kohdun kaltevuus eteen tai taakse, geenit, odottajan pituus ja paino ennen raskautta. Jokainen on yksilö ja kaikki mahat ovat mielestäni kauniita. 

Itselleni ei mene kommentit ihan herkästi ihon alle. Saa olla aika halpamainen kommentti että se menisi tunteisiini. Mutta kaikki eivät ole kuin minä ja ymmärrän hyvin sen että joitakin se häiritsee. 

Jokainen voisikin mielestäni pitää sammakot suussansa ja olla sanomatta mitään mahasta. Kun ei sitä koskaan tiedä jos toinen vaikka loukkaantuukin, vaikka et tarkoittaisikaan mitään pahaa. Ainoa minkä vatsasta voisi sanoa, olisi 
"sinulla on kaunis maha"

Itseäni huolestuttaa nykyinen trendi haluta pieni vauva ja pieni maha. Jotkut odottajat polttavat ja juovat paljon kahvia koska toivovat niin saavan pienennystä aikaiseksi. Myös heti synnytyksen jälkeen pitäisi olla täysin litteä vatsa ja vatsalihakset timmissä kunnossa. Sen ymmärrän että lapsen mennessä ripille, ei voi enää syyttää raskautta kiloista mutta vauvavuotena ei kannata stressata etteikö saisi entistä kroppaansa takaisin. 
Pieni maha ei myöskään tarkoita sitä etteikö maha voisi jäädä pömpöttämään. Erkaumaa saattaa jäädä paljonkin ja toiset vain palautuvat nopeammin kuin toiset. Sitäkin on ihan turha kauhistella. 

Jos omaat nyt raskausmahan, silitä sitä ja sano
"Sinä olet kaunis juuri tuollaisena"
Jokaisella on ihan oma uniikki raskausmaha 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

10 vinkkiäni synnytykseen

Mammalandian kuukauden kirjoitusaiheena on omat vinkit synnytykseen.


Itse olen käynyt puhisemassa synnytyssalissa kaksi kertaa. Vuonna 2013 ja 2015.
Ensimmäinen käynnistettiin tulehdusarvojen kohotessa ja lapsivesitesti näytti positiivista. Toinen lähti spontaanisti supistuksilla. 
Ensimmäinen synnytys kesti 23.5 tuntia ja ponnistusvaihe 14 minuuttia, toinen kesti 14.5 tuntia ja ponnistusvaihe kolme minuuttia. 

Viimeisin mahakuva



Omat synnytyskokemukseni ovat aivan erilaiset keskenään.
Tässä minun neuvoni:

1. Jokainen synnytys on erilainen. 

Vaikka kuinka joku koittaisi puhua sinut ympäri ottamaan epiduraalin tai tuputtaisi muita neuvojaan ainoana oikeana, ei muiden neuvot ole aina niitä juuri sinulle oikeita. Suosittelisin olemaan avoimin mielin kaikkien neuvojen suhteen mutta kun itse synnytys on käynnissä, kuuntelisi omia olojaan ja vaistojaan. Edes kätilöt eivät voi ennustaa kuinka synnytys tulee etenemään, joten jokainen sekunti ja hetki kannattaa elää kerrallaan ja kuulostella mikä on juuri sinulle ja vauvallesi parhaaksi.

2. Tutustu kivunlievityksiin.

Itse tein esikoisen kanssa sen virheen että tutustuin vain pintapuolisesti lievityksiin. Ja kun kaikki olivat hokeneet kuinka kivuliasta synnytys on ja lisänneet vielä pelkoja repeytymisestä pyllyyn saakka, en edes uskaltanut ajatella että synnyttäisin ilman lääkkeitä.
Toisen kohdalla päätin kieltäytyä kokonaan epiduraalista ja tutustuin enemmän luonnollisiin lievityksiin. Painottaisin taas tässäkin että jokainen tuntee kivun erilailla. Minulle auttoi enemmän lämmin suihku, kauratyyny ja liikkuminen. Epiduraali olisi vienyt vain voimani kun en olisi tuntenut kroppaani ja työntäminen olisi ollut haasteellisempaa. Uskon myös että epiduraali väsyttää vauvaa. Mutta toisille taas epiduraali on suorastaan pelastus.
Ilokaasua pitää osata hengittää oikein, jotta se toimisi. Jos vedät sitä vain poskiin ja mahaan, tulee oksu. Kannattaa ihan kysyä neuvolasta eri kivunlievityksistä ja kertoa avoimesti peloistaan. Synnyttäessä ollaan jo liian myöhässä tutustua tarjontaan.

3. Pakkaa sairaalakassi hyvissä ajoin.

Omassa kassissani oli:
-Kamera
-Kameran ja puhelimen laturi
-Liivinsuojia
-Imetysteetä
-Eväitä
-Hygieniatuotteita
-Siteitä kotiinlähtöä ajatellen (toki saa käyttää halutessaan sairaalankin megasuuria siteitä ja jemmata niitä vaikka kotiinsakin)

Viimesimpänä nappasin nämä vielä mukaan:
-Puhelin
-Lompakko
-Äitiyskortti
Kotona oli erikseen pakattuna kassi miehelle, jonka toi sitten kun oli kotiin lähdön aika. Siinä oli mukana:
-Mukavat housut, imetysliivit, paita, sukat ja alushousut minulle
-Vaatteet vauvalle.
Pakkasin varuiksi sekä 50 että 56 koon vaatteet. Tosin nyt jos joskus saisin kolmannen, pakkaisin vain 50 koon vaatteet. Eli body, housut, sukat, myssy, tumput ja kevyt haalari. Kaukalossa vauvalla oli myös kevyt viltti varuiksi, jos vaikka olisi kovin tuulinen tai sateinen päivä.

Autoon kannattaa varata pyyhe jos toinenkin, jos vedet meneekin matkan aikana.

Osasto-aikaan kannattaa varata itselleen ajankulua esimerkiksi kirjalla tai lehdillä. Ja suklaata! Paljon suklaata!!!

4. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Mistä tiedän synnytyssupistukset?
Koska pitää lähteä sairaalaan?
Olikohan se lapsivettä?
Mitä jos kakkaan synnytyksessä?
Saako tosiaan huutaa niin paljon kuin tarvii?
Entä jos en osaa ponnistaa?

Kätilöt ja neuvolat ovat varmasti kuulleet jo kaikki kysymykset. Rohkeasti vain mieltä askarruttavat asiat ilmoille!
Noita edellisiä kysymyksiä mietin itse esikoista odottaessa.
Synnytyssupistukset tietää kyllä kivusta ja toistuvuudesta. En ainakaan itse kyennyt kävelemään niiden kanssa ja tarvitsin jostain tukea ja jotakin mitä puristaa.
Sairaalaan kannattaa mennä kun ei enää pärjää kotona. Turhia käyntejä ei ole. Jotkut sairaalat toivovat ensin soittoa ja tämä kannattaa tarkistaa miten sinun sairaala toimii tässä. Jos lapsivettä on tullut tai epäilet, lähde vain näytille. Siellä otetaan testi josta nähdään oliko vuoto lapsivettä. Lapsiveden voi myös tunnistaa siitä että vuoto on vaaleanpunaista ja sitä tiputtelee koko ajan. Toki on niitäkin joissa lapsivesi on hulahtanut ihan kokonaan. Silloin ei tarvitsekkaan enää epäillä oliko lapsivettä.
Kakkaamisesta... kätilöt ovat varmasti nähneet jo kaiken. Tuota on turha nolostella. Joissakin sairaaloissa annetaan pyynnöstä suolihuuhtelu. Minun kohdalla kroppa itse valmistautui synnytykseen ja ramppasin vessassa monta kertaa ennen itse päivää.
Huutaa saa ja suosittelenkin käyttämään matalia ääniä. Ne edesauttavat avautumisessa.
Ponnistamisesta, kätilöt neuvovat kyllä ja itselläni ainakin sen osaaminen tuli luonnostaan. Jos kuitenkin epäröit ja tahdot treenata, on olemassa laite jolla voi harjoittaa alapäätänsä. Laitteen nimi on
Epi-no Delphine Plus.
Tämä auttaa myös välilihaa valmistautumaan koitokseen ja voi ehkäistä repeytymiset.



5. Harjoittele hengitystä

Kun muistaa hengittää hyvin sisään ja ulos ja keskittyy siihen, rentoudut paremmin ja autat synnytystä etenemään. Mitä enemmän jännität kehoasi, sitä enemmän estelet etenemistä. Koita rentoutua liikkeillä ja hengityksellä ja äänelläsi.

6. Suunnitele vain raamit.

Synnytys tuskin menee kenelläkään täysin suunnitelmien mukaisesti. Paitsi suunnitellussa sektiossa voi näin mennä. Kehoitankin vain tutustumaan sairaalaan, kivunlievityksiin, juttele tukihenkilösi kanssa mitä te molemmat odotatte synnytykseltä ja toisiltanne itse h-hetkenä ja luota kätilöihisi. Omakin esikoiseni käynnistettiin koska tulehdusarvot nousi ja vesi oli vihreää. Toisen kohdalla meinasi tulla perätilasynnytys ja vauvan koppasi harjoittelija eikä kätilö. Ensimmäisen synnytyksessä sain myös jonkinlaiset traumat epiduraalista, jota olin pitänyt ihan ehtona kivunlievityksenä. On hyvä omalle psyykkeelle valmistautua koitokseen puhumalla ajatuksistaan mutta minuuttisuunnitelmaa ei kannata tehdä. Se tuottaisi vain pettymyksiä.

7. Käy tutustumassa sairaalassa

Itselläni oli esikoista odottaessa pieni synnytyspelko. Se kuitenkin helpottui kun kävimme perhevalmennuksessa vierailemassa synnytysosastolla sekä synnyttäneiden osastolla. Kerrottiin missä tukihenkilö voj käydä hakemassa kahvia tai kauratyynyjä, salit esiteltiin laitteineen ja synnyttäneiden puolella näytettiin missä voi kirjoittaa paikallisiin lehtiin syntymäilmoitus, missä on varavaatteet, ruokatilat sekä välipalakeittiö ja kanslia. Oli jotenkin turvallisempaa mennä saliin kun sen oli jo nähnyt ja osastolla vauvan kanssa ei ollutkaan sitten ihan kädetön vaan tunsi jo paikat.

8. Muista myös tukihenkilö

Tämä saattaa nyt aiheuttaa närää mutta myös tukihenkilön hyvinvointi pitää muistaa. Muistathan siis ottaa myös hänelle eväitä ja jos synnytys kestää pitkään niin anna hänenkin levätä. Oma mieheni nukkui molemmat synnytykset paitsi alun ja ponnistusvaiheet.

9. Valmistaudu synnytyksen jälkeiseen aikaan

Vaikka vauva olisi jo syntynyt, koitos ei ole loppunut siihen. Lapsen jälkeen synnytetään jälkeiset, mahdolliset vauriot ommellaan, kävely on tukalaa kun elimesi hakevat taas paikkaansa ja ehkä on paranneltava sektioarpea, synnytyksen jälkeen painellaan muutaman kerran vatsaa jotta nähdään vuodon määrä ja se tekee ilkeätä! Jälkisupistukset ovat myös kamalia, varsinkin inetyksen aikana.
Suosittelen myös nännirasvaa ekoille viikoille. Ne nimittäin voivat mennä jopa ihan verille alkushokissaan. Rasvan lisäksi kurkkuviipaleet auttavat sillä kuivaa rupea ei saa tulla nänniin. Jos maitoa tulee kipeäksi asti, viileät kaalinlehdet auttavat tuskaan.

10. Älä kurkkaa peilillä! Se kyllä palautuu

Itse en ole tätä tehnyt mutta monet tutut ovat vilkaisseet alakertaan heti synnytyksen jälkeen ja on eräs jopa pyörtynyt siihen.
Uskokaa vain, vaikka se alakerta venyykin ja saisi vaurioita, se kyllä palautuu ja usein ompeleet osataan tehdä siistiksi. Älä siis kurki! Anna sen olla rauhassa ;)
Suihkuttelet vain viileää vettä niin paranee nopeammin.



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Messulippujen voittajat

Pääsylippujen arvonta on nyt päättynyt ja liput menevät:
Maijalle ja Janinalle!

Onneksi olkoon.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Töihin paluu näkyy kodissa


Ollaan oltu miltein neljä vuotta vain toisen palkkatuloilla ja kotihoidontuilla.
Ainakin meillä se näkyy kotonamme.

Tykkään sisustaa ja ostaa kotiin ilahduttavia asioita. Voin jopa myöntää että olen kateellinen heille jotka ovat kotiäiteinä mutta silti pystyvät pintaremontteihin ja ostavat sisustustavaroita ja samaan aikaan tilille jää säästöjäkin.
Meillä ollaan eletty kädestä suuhun. Elämiseen on rahat mennyt. Lapsille tarjottu harrastuksia, kestäviä vaatteita, lomamatkoja ja joulut ja synttärit ne vasta rahareikiä ovatkin.
Itse olemme valinneet että lapset menevät sisustamisen edelle. Kaikkien ei tarvitse tehdä tätä valintaa. Joillakin on pulleampi lompakko kuin meillä.

Itse säästän pitkät ajat että saan ostettua kotiimme jotain mukavaa. Viime kuussa olisi ollut rahaa muutamaan sisustustauluun mutta yllättäen yksi poskihampaani lohkesi ja rahat menivät lääkärikuluihin.

Vauvavuodet ovat myös veroittaneet. Molempien kohdalla ollaan kerätty rahaa säästöön uutta tulokasta varten ja mahdollisiin lääkärikuluihin on omat säästöt.

Jokaisen kuukauden olemme budjetoineet tarkkaan eikä mitään ostella kotiin osamaksuilla.
En vain näe siinä pointtia miksi sohva pitää ostaa lainarahoilla kun sen summan voisi säästääkkin.

Meidän sohva vetelee jo viimeisiään. Onhan se jo seitsemän vuotta vanha. Siinä on nukkunut jo jos jonkinmoista yökyläilijää, kahden vauvavuoden puklut pyyhitty, kahden taaperon pomppimiset pompittu ja leikki-ikäisen piirrustukset siivottu. Höyrypesuri on laulanut ja se näkyy kankaassa.
On suorastaan ihanaa saada pian kuukaudessa enemmän rahaa ja pian voidaan ostaa jo uusi sohva! Sisustusmakukin kun on muuttunut tuon seitsemän vuoden aikana jonkin verran.

Tahtoisin myös jo uuden keittiön. Se on oikeasti aivan karmea! Jostain 2000-luvun aluilta peräisin. Tiedän tarkalleen millaiset pinnat tahdot keittiöön, kaapit on suunniteltu sisältöineen ja välitila sekä allas on päätettynä. Mutta se raha vain uupuu. Enkä suostu osamaksuihin. Toivon että kahden palkat taloudessamme riittäisivät säästämään keittiöön rahat.

Joskus koti tuntuu kaikkea muulta kuin kodilta. Sisustamisella mielestäni tehdään kodista oman näköinen, rakas, kodikas ja sisustuksella tuodaan asukkaiden oma persoonallisuus esiin.
Sisustus merkkaa minulle todella paljon ja siksi sen uupuminen kodissamme ahdistaakin.

Aina sisustamisen puuttuminen ei merkkaa laiskuutta tai kiinnostuksen vähyyttä. Meillä ainakin siihen vaikuttaa puhtaasti vain raha.

Toki pienet taaperot ovat vaatineet että ihan mitä tahansa ei ole voinut laittaa lattiatasolle mutta täytyy muistaa että ei tämä ole vain aikuisten koti vaan myös lasten. En itse ainakaan tykkäisi asua paikassa jossa saisi koko ajan varoa toisten tavaroita eikä saisi kulkea vapaasti.
Nyt molemmat ovat jo niin isoja että voisin hyvin laittaa esimerkiksi lattialamppuja ilman että ne kaadettaisiin, huonekasvit saisivat olla rauhassa ja kynttilät saisivat palaa sohvapöydällä tai sivupöydällä. Sivupöydästä olenkin haaveillut, joka olisi kokonaan vain koristeita varten olemassa ja tuomassa tunnelmaa kotiin.

Neljä vuotta kohta kotimme on saanut kolhuja sisustukseensa mutta ainakin toivon mukaan pääsen pian valloilleni ja kodista tulee taas lämmin koti


Onko teidän kodissa näkynyt kotihoitovuodet?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017 (sisältää 2x pääsylippujen arvonnan)

Viitenä vuotena on tullut käytyä Lapsimessuilla.
Nyt ensimmäistä kertaa pääsen tuonne blogipassilla!
Odotan innolla tulevia messuja ja mukava päästä kokeilemaan tuota blogipassiakin.

Lapsimessut ovat tänä vuonna
21.4-23.4.2017
eli ihan parin viikon päästä.

Mukana menossa on myös
Eläinystäväni tapahtuma
Kädentaito tapahtuma
OutletExpo
ModelExpo

Kädentaito ja eläinystäväni tapahtumissa käyn ainakin itse piipahtamassa.

Itse menen Lapsimessuille lauantaina 22.4.
Mukaani lähtee kaksi siskoani ja todennäköisesti yksi kaverini.
Lapset jäävät tällä kertaa kotiin isänsä kanssa. Aikaisempina kertoina on ollut aina lapset tai ainakin toinen pojista mukana. Ensimmäistä kertaa käyn siis tuolla ilman rattaita! Uusi kokemus ja kiva kokeilla mennä tuolla ilman lapsia. 

Mikäli itse mietit meneväsi lapsen kanssa, niin mitä nyt pikaisesti katsoin ohjelmaa, niin varmasti lapsetkin viihtyvät tuolla. Oli ainakin piirustuskisaa, Miinan ja Manun tuotekassikisaa, lavalla esiintyvät Satuhahmot Vekarat ja nukketeatteriakin oli. 
Aikaisempina vuosina hoitopisteet esimerkiksi vaipanvaihdolle ovat olleet mielestäni hyvät ja hissejä löytyy muutamatkin. Viime vuonna oli imetysnurkkaus, jossa oli helppo käydä syöttämässä vauvaa. Tästä vuodesta en ihan varma ole, onko imetysnurkkausta tarjolla.

Jos ohjelmistoa tahtoo katsoa tarkemmin, kannattaa käydä Lapsimessujen omilla sivuilla. 
Omalle puhelimelleen voi myös ladata sovelluskaupan kautta sovelluksen, jonka avulla saat omaan puhelimeesi esimerkiksi kartan messualueesta ja saat tehdä oman suosikkilistasi sinua kiinnostavista yrityksistä ja ohjelmistoista. Jos siis tahdot tehdä messujen kiertelyn helpommaksi, mene Sovelluskauppaan ja kirjoita hakusanaksi "messukeskus".
Tästä sovelluksesta voit lukea vielä lisää
Lapsimessujen omilta sivuilta. Pääset sinne

Itseäni kiinnostaa ainakin seuraavat yritykset:
Blaa
Gugguu
Kaiko
Little Maya
Melli Ecodesign
Metsola
PaaPii
Papu
Silverjungle
Vimma

Lapsimessujen tarjouksia pääset vilkaisemaan

Ohjelmistoa voit silmäillä 


Aikaisempina vuosina on ollut kiva käydä ei vain tuotteiden ja tarjouksien vuoksi, vaan myös ihmisten vuoksi messuilla.
On ollut mukavaa kun joku toinen bloggaaja on tullut vetämään hihasta ja vaihtaa kuulumisiaan kasvotusten ja kertoo millaisiin tarjouksiin on itse törmännyt messuilla.
Siispä, jos olet itse menossa lauantaina Lapsimessuille ja näet minut, tule ihmeessä moikkaamaan!


Iloksenne saan nyt arpoa kaksi pääsylippua Lapsimessuille!
Normaalisti lippu messuille maksaa 16€
Lippu oikeuttaa yhteen käyntiin messuille ja pääset sillä kaikkiin sen hetkisiin tapahtumiin messukeskuksessa.

Arvonta-aika on 9.4-16.4.2017

Voit osallistua arvontaan jättämällä tähän alle kommenttisi. Yksi arpa/osallistuja.
Muistathan laittaa myös sähköposti-osoitteesi, jotta voin olla sinuun yhteydessä, mikäli arpaonni on suosinut sinua.

Muistathan seurata blogiani myös Facebookin kautta 



Mukana menossa

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kuuluuko vauvakutsut raskausaikaan?



Babyshowers.
Yleensä nuo pirskeet järjestetään esikoista odottavalle, mutta jotkut saavat ja haluavat juhlat kaikille odotusajoilleen.

Juhlissa päästään iloitsemaan odottavan äidin kanssa uuden pienokaisen tuloa ja äiti pääsee jakamaan innon ja odotuksen rakkaimpiensa kanssa.
Ohjelmana saattaa olla onnittelumalja, herkkuja jotka huipentuvat babyshowerskakkuun, lahjoja, pilttien sokkomaistelua äidille, vaipan ja vaatteiden pukemista nukelle, arvuuttelua syntymäpäivästä, -painosta ja -pituudesta ja tietysti nimeäkin arvuutellaan. Aliaksen peluuta vauva-aiheisesti on myös hauska seurapeli, ja vaipanheidolla (vrt. Morsiuskimpun heittoon) nähdään kuka saa seuraavaksi plussan tikkuun.

Itse tykkään järjestää juhlia ja aina löytyy jokin syy juhlimaan.
Molemmissa odotuksissa olen saanut ihanat vauvakutsut ja niistä on muistot ja valokuvat.
Esikoisen kohdalla babyshowerit olivat vielä ihan uusi juttu ja monet vieroksui niitä ja pitivät turhana "jenkkien hömpötyksenä". Toisen aikana nämä juhlat olivat päässeet jo yleistymään ja oli jo ihan normia järkätä vauvakutsut raskaana olevalle. Siskot tahtoivat järjestää myös toiselle lapselleni omat kutsut kun ekakin sai ja minustakin se tuntui reilulta. Ja olihan ne ihanat kutsut! Arvostan ja tykkään edelleen että sain molemmissa raskausajoissa omat kutsut.

Mutta kaikki eivät ole yhtä innoissaan juhlista kuin minä. Kaikki eivät edes halua juhlia.
Syynä voi olla ahdistus siitä että on huomion keskipisteenä, pelkää onko ohjelmanumerona jotain epämiellyttävää tai ei vain jaksa mitään ylimääräistä numeroa odotusajassaan. Voihan joku pitää koko raskautta raskaana aikana eikä siksi ole juhlatuulella.
Koska ihmisiä on erilaisia, olen aina kysynyt itse odottajalta tahtooko kutsuja ennen niiden järjestämistä. Näin ei tule mitään ikävää yllätystä. Olisi kamalaa jos juhlissa päähenkilö istuisi itkua pidätellen ja toivoisi vain että päivä päättyisi pian!
Vaikka muutama onkin sanonut että ei tahdo juhlia itselleen, ei se minua mitenkään lannista. Mahdollisuus on annettu ja toivon vain että kukaan ei kadu myöhemmin kun ei ollutkaan vauvakutsuja. Varsinkin kun nämä vain yleistyvät ja luulen että vauvakutsut ovat jo ihan normijuhlat. Ihan kuin ristiäiset/nimijuhlat, kaikki odottavat että sellaiset pidetään.

En kuitenkaan ymmärrä miksi joku pahottaisi mielensä jos juhlia ei tulisikaan. Siis joku muu kuin raskaana oleva! Tärkeintä minusta on kuunnella sitä juhlittavaa. Eihän kaikki tahdo juhlia syntymäpäiviäänkään. Juhlien pitäisi aina olla iloinen tapahtuma, ei mitään pakkopullaa joka nyt on vain normien vuoksi tehtävä.

Se onkin sitten eri juttu jos odottaja tahtoisi kutsut mutta kukaan ei niitä järjestä. Minusta tämä on surullista ja läheisiltä ajattelematonta! Jos oikeasti tuntee odottajan hyvin ja on läheinen, tietää kyllä haluaako hän vauvakutsut.
Itsekin voi minusta järjestää kutsut jos kukaan ei niitä tajua kasata.
Olkoot se pieni napautus muille ja sehän vain kertoo odottajasta että pitää juhlista ja tahtoo juhlia raskausaikaa ja uutta vauvaa. Omaa sydäntä kannattaa kuunnella ja raskausaikaa ei saa takaisin (paitsi uudella vauvalla, heh).


Mitä mieltä sinä olet vauvakutsuista?

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Jännittäviä uutisia!


Olen tästä suuresta muutoksesta samalla innoissani ja riemuissani, mutta myös uusi arki jännittää ja tuntuu vielä kovin vieraalta.

Pojat ovat olleet aina kotihoidossa ja töihin oli tarkoitus mennä viimeistään ensi vuonna, kun kuopus täyttäisi kolme. Päiväkotiarkea ei voinut estellä, vain viivytellä. 
Hakemukset tuohon 300 metrin päähän olevaan päiväkotiin laitoinkin jo menemään jokin aika sitten, koska täällä on todella pitkät jonot hoitopaikkoihin.

Soitin aiempaan, tuttuun työpaikkaani, kysyäkseni heidän työtilannetta. Olinhan ollut heillä töissä 2012 lähtien.
Viime viikon perjantaina sain puhelun. "Hyviä uutisia Nea! Tahtoisitko tulla meille takaisin, huhtikuusta alkaen?" 
Huhtikuussa jo!
Apua!
Tätä ennen olin jo saanut työtarjouksen yhdestä toisesta paikasta ja kieltäydyin siitä juuri siksi, koska työt olisivat alkaneet jo nyt keväällä. Myös työmatka ja tuntien riittävyys mietitytti. 
Tätä työtarjousta oli mietittävä pidempää, koska työmatka olisi lyhyt, tuntimäärältään hyvä ja tuttu työpaikka on aina turvallinen vaihtoehto. Tykkään tuosta paikasta todella ja parempia työkavereita ei voisi olla!

En vielä luvannut mitään, vaan sanoin että soitan ensin poikien hoitokuviot kuntoon. 
Mies kannusti kotiäitiyttä ja hänkin on sitä mieltä että kuopus on vielä todella pieni. Mutta antoi silti minun päättää asiasta. 

Kunnan päiväkodit ja ryhmikset olivatkin täydempiä kuin luulin! Huhtikuuksi ei olisi yhtään paikkaa vapaana pojille vaan ryhmät ovat jo nyt ihan pursuamassa lapsista! Koska kunnalla on velvollisuus järjestää hoitopaikka kahden viikon kuluessa, meillä se olisi tarkoittanut sitä että pojat joutuisivat kahdelle eri perhepäivähoitajalle ja sinnekin niin sanotusti ylimääräisiksi. Ei millään pahalla, mutta perhepäivähoito ei herätä minussa luottamusta ja entä jos paikat olisivat ihan eri puolilla kaupunkia? 
Seuraavaksi soitin yksityiselle. Heilläkin oli jo ylibuukattu ryhmäkoko. Vain yhdessä yksityisessä paikassa oli vapaata mutta se sijaitsi niin levottomassa paikassa, etten edes muuttaisi sinne. En siis todellakaan veisi lapsiani sinne päiviksi hoitoon!

Näytti jo siltä että joudun kieltäytymään työstä. Töihin paluu olisi iso juttu minulle ja suoraan sanottuna tarvisimmekin jo sitä. Se toisi ison helpotuksen talouteemme ja täällä kotona on alkanut kalvamaan myös yksinäisyys. Perhekerhoissa ei ole enää samat äidit eikä yhteisöllisyyttä ole enää ilmassa. Puistoissa ei ole kuin vain minä poikien kanssa ja autottomana kyläilytkin vaativat monien kilometrien kävelyä/pyöräilyä. Monet ovat jo palanneet töihin ja siksi ehkä tuntuu jotenkin orvolta olla kotona. Mieskin tekee töitä kuusi päivää viikossa, eikä todellakaan ole sanottua että tulisi aina kotiin puoli viisi, vaan saatan olla kotona poikien kanssa aamusta iltaan. Kotihoito on mielestäni edelleen hyvä juttu ja kannustan siihen! Kuopus ei tarvisi vielä päiväkodin virikkeitä mutta esikoisesta huomaan jo tylsistymisen merkkejä. Kun olisi se auto, pääsisin viemään häntä paremmin aktiviteetteihin. Mutta eipä siihen toiseen autoon ole varaa nyt, joten jumissa ollaan. Pyörällä ja kävellen ollaan nyt menty kilometrit.
Mieskään ole viettänyt vuosiin lomia ja olisi ihana saada hänet edes viikonlopuksi kotiin, ilman että vaikuttaisi ruokapöytäämme.
Mutta mihin tahansa hoitoon en poikiani suostu pistämään. Paikan pitää olla luotettava. Onhan pojat siellä yhdekn tuntia päivässä, viisi kertaa viikossa, 180 tuntia kuussa. Se on paljon! 

Soitin vielä kerran ja kysyin, koska sitten olisi hoitopaikkoja vapaana. Tuohon viereiseen päiväkotiin, johon olemme ensisijaisesti hakeneetkin, olisi vapaata 1.6 lähtien. Tartuin heti tähän, koska he ovat kesänkin auki eli pompottelua paikasta toiseen ei olisi kesällä. Pientä vaihtelevuutta ryhmässä ja hoitajissa olisi lomien vuoksi mutta syksyllä tilanne tasaantuisi.
Soitin sitten töihin ja kysyin, onnistuisiko aloitus vasta kesällä.

Ja tässä sitä nyt ollaan!
Ihana työpaikkani ymmärsi ja jousti! Aloitamme työ-/päiväkotiarjen kesäkuussa!
Totta kai mietin onko kuopus vielä valmis tähän mutta tuntui siltä että miehellä oli jo liikaa paineita hartioillaan ja tahdon jo auttaa häntä. 

Pojat saavat aloittaa hoidon tutustumiskäynnein ja pehmeällä laskulla. Ikää heillä on sitten 2v.1kk. Ja 3v.10kk.
Jännittävää!!!


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kahdenkeskeistä aikaa

Molemmat lapseni ovat vielä pieniä, toinen kolme ja puolivuotias, toinen taas lähenee kahta vuotta. Ikäeroa pojilla on vuosi ja yhdeksän kuukautta.

Kun oli vain esikoinen, kaikki aika ja arki pyöri hänen tarpeidensa mukaan. Päivät mentiin yhden lapsen ehdoilla ja menot pystyi miettimään yhdelle lapselle. 
Minun ei tarvinnut jakaa aikaani muille lapsille ja jos kävimme jossakin, jaoin kokemuksen yhden lapsen kanssa. 

Nyt kun on kaksi lasta ja pienellä ikäerolla vieläpä, sitä kahdenkeskeistä aikaa osaa arvostaa ihan eri tavoin. 

Jaan huomioni kahdelle perhekerhossa, askartelen kahden kanssa antamalla molemmille työvälineet ja apuni, ruokapöydässä autan molempia ja joskus onkin hassua olla vain yhden lapsen kanssa syömässä! Kun saa jutella ihan ajan kanssa ja auttaa lusikasta tippuvan perunan palan noukkimisessa ilman sanoja "kohta" tai "odota". 

Huomion jakaminen tasapuolisesti on tärkeää minulle ja käynkin välillä kivoissa paikoissa vain yhden lapsen kanssa. Esimerkiksi uimalassa, kirjastossa ja puistossa olen käynyt niin että toinen on jäänyt kotiin isän kanssa. Lapsestakin huomaa kuinka tämä nauttii jakamattomasta ajasta kanssani ja esikoinen osaa jo ihan pyytää että mennäänkö taas ulos ihan vain kahdestaan. 

Arjessa saan muutamia mahdollisuuksia näihin hetkiin. Esikoisen kerhon aikana olen ja keskityn kuopuksen kanssa olemiseen. Nyt kun hänkin jaksaa pysyä hereillä lounaaseen asti, käymme puistoissa leikkimässä tai ollaan vain kotona ja voidaan lukea vaikka kirjoja. 
Esikoinen saa jakamattoman huomion kun kuopus nukkuu päiväunia. Pelataan pelejä, luetaan ja askarrellaan kaikkea mitä ei vielä yksivuotiaan kanssa pysty. 


Tänään kuopuksen kanssa leikimme pikkueläimillä ja pojasta se oli tosi hauskaa, ainakin naurusta päätellen. Esikoinen taas halusi maalata sormiväreillä kuopuksen päiväunien aikana, koska kerhossa oltiin myös maalailtu.

Toki odottaminen ja vuorottelu kuuluvat elämään mutta tahdon myös että lapsilleni välittyy että heidän kanssaan tahdotaan olla ja heidän jutuistaan ollaan kiinnostuneita.

Olen monesti miettinyt kuinka suurperheissä jaetaan aika monille lapsille. Kahdelle se vielä onnistuu hyvin mutta mitä jos lapsia on vaikka kahdeksan? Kuinka jokaiselle annetaan yhteistä aikaa ja huomiota? Miten jokaisen kuulumisissa pysyy perillä? 
Olen vain päätynyt siihen että suurperheiden äidit osaavat jakaa arjen tunnit tehokkaammin kuin minä. Ja toisaalta, kun minulla ei ole kahdeksaa lasta, en voi tietääkään siitä arjesta mitään. 

Ainakin vielä ajan on pystynyt jakamaan hyvin kahdelle lapselle. Varsinkin nyt kun molemmat ovat jo niin isoja, eikä ole pientä sylivauvaa. 

Kuinka paljon te annatte lapsillenne jakamatonta huomiota viikossa?

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Riihimäen taidemuseoon lapsen kanssa

Taidemuseo ja kolmevuotias ei varmaan monistakaan kuulosta ihanteelliselta yhdistelmältä. 
Monet varmaan miettivät että taidemuseo on tylsä paikka pienelle lapselle, joka tuskin kiinnostuu tauluista ja juoksisi vain pitkin poikin käytäviä. Tai pahinta, koskisi taideteoksiin!

Itse olen aina tykännyt käydä museoissa ja niin ovat lapsemmekin. Ollaan käyty metsästysmuseossa katsomassa eläimiä, kaupunginmuseossa tutkittiin historiaa ja lapsille siellä oli oma leikkihuonekin, taikahiekkoineen ja musiikkikuulokkeineen. 

Tällä kertaa poikkesimme
Riihimäen Taidemuseossa.

Näytteillä oli
Inari Krohnin taidetta.
Hyvin tarkkaan kierreltiin teokset, mietittiin mitä niissä oli, mitä värejä löydettiin, jokin oli hassua, jokin ihmetytti ja kyseltiin miksi tuo on noin.
Lapsia kiinnostaa kirjojenkin kuvitukset, miksi ei maalauksetkin. Jos mietit että oma lapsi on niin vilkas ettei takuulla jaksaisi olla ja keskittyä, niin vinkkaan vain antamaan lapselle mahdollisuus. Voitte yllättyä positiivisestikin jos olet itse rentona ja menette lapsen kiinnostuksen mukaan.

Jokaista maalausta ei tarvitse jäädä ihailemaan. Meidänkin käynti oli lapselle tarkoitettu ja joskus jäätiin pitkäksikin toviksi puhumaan jostakin teoksesta, jotkut taas ohitettiin yhdellä vilkauksella. 

Pelkiksi tauluiksi näyttely ei jäänyt. 
Krohn oli tehnyt myös kolmiuloitteisia teoksia.

Yläkertaan mentiin rappusten kautta.
Esittelyssä oli myös 
Helene Schjerfbeckin teoksia.
Ne olivat huomattavasti rauhallisempia kuin Inarin teokset.
Yhdestä kuvasta poika oli jopa hieman huolissaan ja kysyi "miksi tuo nainen on vihainen?".

Yläkerrasta löytyi asia, mitä odotimme eniten.

Apaja!
Lasten oma työpajahuone.
Tuolla saatiin istua hauskoille tuoleille ja tarjolla oli vaikka mitä eri työvälineitä! Oli tusseja, puukyniä, maaleja, liituja, helmiä, kimalletta, siveltimiä, töpöttelysieniä...

Apajassa sai vapaasti luoda juuri sitä mitä tahtoo ja työvälineet oli kaikkien käytössä. Tarjolla oli myös tulostettujen puunlehtien kuvia ja niistä sai tehdä omat ötökkänsä ja otuksensa.

Oma lapseni valitsi paperit, joissa oli haluamansa puunlehdet.
Työvälineeksi hän valitsi töpötyssienen ja väreiksi punaisen ja mustan.


Töpöttelystä innostuttiin niin kovin, että pyydettiin uusi paperi pelkkää töpöttämistä varten. 
Nämä ovat kuulema perhosia.

Apajassa oli myös iso liitutaulu ja siihen piirreltiin pitkän aikaa.
Omat teokset saa jättää Apajaankin mutta me otettiin ne mukaan.

Jos itsellänne on vielä vasta vauva, on tuolla myös vauvojen värikylpyjäkin.

Suosittelen käymään Riihimäen Taidemuseossa lasten kanssa.
Huomasin muuten naulakkojen luona että siellä oli myös yhdet lainarattaatkin käytettävissä.

Mielenkiintoinen ja iloinen käynti, joka ehdottomasti otetaan vielä uusiksi!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kevään Noshia äidille!

Muutama viikko sitten kävin Nosh-kutsuilla,
jolloin ei pitänyt ostaa mitään.
Heikkous kuitenkin iski ja esikoiselle ostin BUNCH JUNIOR-housut.

Lastenvaatteitahan on ihan helppo ostaa ja aina voi vedota lauseeseen "oikeastaanhan me tarvitaankin nää!".

Kun sitten esiteltiin naisten mallisto, nieleskelin ja koitin pysyä lujana. Ei Nea, et tarvitse näitä! Äläkä vaan sovita!
Ja missäs sitä sitten oltiin viiden minuutin päästä? Vessassa sovittamassa, hah! Okei, sovitin. Mutta en osta! Miksi silti kysyn esittelijältä onko pienempää kokoa jäljellä!? Hitto, ja sinne meni tilauslomake rustattuna ja täytettynä!

Itsehillintä, mikä se on?

Nämä nyt sitten sorruin ostamaan. Koska oikeastihan mulla ei ole juurikaan housuja ja mekkoja ei ole koskaan liikaa. Varsinkaan niitä taskullisia! Taskuja osaankin nyt äitinä arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen.


KIVA- tunika
Puuteriroosa-vanilja


Olen hurjat 152 cm pitkä ja Noshin vaatteissa on joskus istuvuus haasteellista. Edustaja ehdottikin että ottaisinkin tunikan lasten mallistosta, kokoa 146/152. Tämähän ei ollut eka kerta kun ostan lasten puolelta vaatteen, joten miksi en kokeilisi. 
Istuvuus parani huomattavasti! Helma on mukavan pituinen, eikä selässä ole ylimääräistä kangasta roikkumassa. Ja parasta, tämä oli edullisempi lasten puolelta kuin naisten mallistosta!
Taskut ovat ihan parhaita kavereita puistossa ja muualla, jossa käsilaukku ei ole ihan paras lisävaruste. 
Vinoraitaa en yleensä osta, koska se leventää mielestäni näin lyhyttä käyttäjäänsä. Nyt tuli kuitenkin ostettua ja annan vaakaraidoille mahdollisuuden kaveerata kanssani.



JEGGINGS -takataskuilla
Mustat, XS



Noshilla on ollut aina ihanan joustavat housut ja korkea vyötärö on vain ihana helpotus.
Takataskut ovat kiva piriste.
Valitettavasti nämä meinaa lörähtää polvien kohdalta herkästi. Itse tykkään tyköistuvista housuista ja aika herkästi pistän pesuun, jotta istuisivat taas paremmin.
Pituus on tosi nafti ja pitkäjalkasilla jää varmasti nilkat vilkkumaan. Itse lyhyenä en valita pituudesta. Kerrankin ei tarvitse lyhentää!


Onko teillä Noshin uutuuksia jo käytössä?
Oletteko te ostaneet lasten puolelta vaatteita itsellenne?