perjantai 18. elokuuta 2017

Hymynaama päiväkodille


Päiväkotiarki oli aluksi itsellenikin todella vieras asia. Ahdistuin koko sanasta ja pidin kotihoitoa parempana vaihtoehtona. 
No mutta eihän tämä elämä ole koskaan mustavalkoista ja noin simppeliä! 
Myönnän että itselleni kotihoito olisi helpompaa. Lapseni saisivat paljon vähemmän pettymyksiä päivän aikana ja äiti olisi aina saatavilla.

Tässä yksi päivä eräs hyvin viisas, lempeä ja ymmärtäväinen ihminen sanoi minulle kysymyksen, jota en ollut ajatellutkaan. 
Itkin kuinka ikävä minulla on poikia joka päivä ja tahtoisin antaa kaiken aikani heille. Kaikki päiväkodin ulkopuolinen aika tahtoisin antaa pojille ja tehdä siitä yhteisestä ajasta jotenkin todella hienoa ja spessua.
Silloin tämä ihana kysyi minulta:
"Oletko varma että lapset tarvitsevat äitiä koko ajan? Vai tarvitsetko sinä heitä?"
Erittäin hyvä kysymys! 
Tiedän itse mistä tämä johtuu ja siihen vaikuttaa moni asia, mutta niistä en avaudu täällä.

Ehkä se kotihoito on tuntunut niin turvalliselta ja ihanalta koska sitä onkin tarvinnut itse äiti eniten?
En tiedä, mutta päiväkoti on tuonut meille paljon ihania asioita!

Hienoin juttu on se, että meidän herkkälapsi on oppinut jauhelihan makuun ja suutuntumaan! Kotona en ole voinut tehdä muuta kuin tarjota ja kehoittaa maistamaan. Pakottaa ei voi eikä saakkaan. Samoin tekivät päiväkodissa mutta kyllä siihen tottuikin kun näki että kaverit söivät. Ja taitaa tuo nälkäkin kasvaa isommaksi päiväkodissa?

Päiväkodista lapset ovat saaneet paljon kavereita. Olen nähnyt molempien saavan toisilta halauksia ja moikataan heti aamulla. Toista poikaa on tultu hakemaan leikkeihin heti eteisestä innoissaan! 
Hoitajiin on myös tullut selkeästi turvallinen suhde ja huomaa että lapset luottavat heihin ja kotona hoitajista puhutaan että ovat kivoja. Tietysti heillä on myös ne lempparihoitajat. Pienempi on saanut lempinimenkin, mikä on mielestäni mukavaa.

On mukavaa myös kuulla ruokapöydän ääressä mitä kaikkea pojat ovat tehneet päivän aikana. Vaihdetaan kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita toisistamme. Ja ihan innoissaan kerrotaankin päivästä!

Päiväkotiarki yllätti myös siinä, että olen ihan hyvin ehtinyt aamuisin ja iltaisin halailemaan, lukemaan satuja, puistoillaan ja leivotaan. Ainoastaan askartelu on jäänyt vähemmälle.

Taitoja voi minusta opetella ihan hyvin kotonakin. Niin kuin ei ainokaisestakaan tule välttämättä itsekästä lasta.
Aakkosia ja kirjaimia voi opetella kotona sekä kellonaikoja. Saksien käyttöä voi harjoitella kotihoidossa ja sosiaaliset taidot karttuvat ihan hyvin kerhoista ja harrastusten kautta tarpeeksi.
En siis koe päiväkotia minään oppimispaikkana vaikka onkin sitä myös.
Enemmänkin se on nyt kuin toinen koti pojilleni.


Viihdytäänkö teillä hoidossa vai pystyttekö järjestämään kotihoidon kouluun asti?

lauantai 12. elokuuta 2017

Tee oma polkusi!


Ukkonen jyllää varmaan aika monien luona tällä hetkellä? Kunnon myrsky! 

Äidit käyvät myös välillä aika myrskyisiä keskusteluja toistensa kanssa. 
Joillakin on hyvin selkeät mielipiteet joistakin asioista eikä taivuta millään näkemään kolikon toista puolta. Myrsky vain pahenee jos taipumaton kohtaa toisen jääräpäisen aasin. 

Varmaan tunteikkaampia keskusteluja käydään asioista kuin imetys, perhepeti, päiväkoti, sokeri, harrastukset, vaatteet ja äitien se kuuluisa Oma-aika.

Nyt tietysti mietit, oletko itse osallistunut edellä mainittuihin keskusteluihin. Väitän että meillä jokaisella on jonkinlainen oma käsitys ja mielipide noista aihepiireistä.

Itse olen huomannut että mitä vieraampi jokin asia on ollut minulle, sitä mustavalkoisempi mielipiteeni on ollut. Kun asian toinen näkökulma on tullut tutummaksi, sitä ymmärtääkin paremmin. Esimerkiksi päiväkotia ajattelin todella negatiivisena asiana mutta nyt se onkin tuonut paljon hyviä asioita meille. Kyllähän se kritiikki sattuu kun jotkut sanovat "lapsen paikka on kotona!". 

Ei mikään ihme että äidit koittavat suorittaa kaikessa. Suorittaa tekemällä kaiken oikein kuin oppikirjassa! 
Tahdotaan tehdä niin ettei kukaan tuomitsisi tai pystyisi kritisoimaan.

Äitinä tietenkin vain nautit kotona olemisesta.
Kotityöt eivät kilpaile lapsen ajan kanssa. 
Kotisi silti kiiltää kuin sisustuslehtikuvassa.
Teillä on juuri sopivasti harrastuksia.
Käytte koko ajan kaikkialla ja missä vain!
Et tietenkään ikinä huuda lapsen kuullen tai menetä hermojasi.
Sanot että sinulla on hyvin omaa-aikaa.
Silti haikailet edes yhdestä rauhallisesta vessakäynnistä.
Synttärit on niin hienot mutta et silti ottanut niistä stressiä (kuka sitten leipoi sen kakun yöllä ja oli otsa rypyssä aamulla kun et meinaakkaan ehtiä siivoamaan kotia kiiltäväksi?).
Ja tietysti synnytys oli vain mahtava kokemus ja palauduit jo kahdessa päivässä tikku-ukoksi!

Suorittamista suorittamisen perään.
Mutta ketä varten suoritat? Kuka on sanonut sinulle miten asioiden pitäisi mennä?

En ole enää aikoihin jaksanut stressata elämästä. Kuuntelen mieluummin omia lapsiani. Heidän mielipiteet ovat tärkeimpiä ja saavat itse sanoa mikä tekee heistä onnellisia. Omaa hyvinvointia pitää myös kuunnella ja joskus pitää laittaa itsensä lapsien eteen. Eikä se ole välttämättä väärin. Lopulta se saattaakin kääntyä niin että se tuokin lapsille enemmän onnellisuutta. 
Meidän perheessä arvostetaan myös parisuhdetta eikä sitä ole laitettu mitenkään sivuun odottamaan lapsien kasvamista isommaksi.
 Eletään nyt ja tässä. 

Kukaan ei voi sanoa mikä on parasta teidän perheelle. Itse luotte arkenne ja perheen onnellisuuden. 
Toivottavasti kukaan ei kokisi äitiyttä suorittamisena. 
Eihän lapsetkaan suorita lapsena olemista.
Ei kai äitienkään tarvitse suorittaa äitiyttä?

Mielestäni suorittamiseen ei ole tarvetta kenelläkään ja aina on joku, joka tekisi tilanteissa toisin. Kaikkia ei voi miellyttää eikä se ole edes tarkoituskaan.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Luonnokas kesä 2017

Kesä onkin kohta jo ohi vaikka ei se minusta ole edes alkanut, haha.

Ilmat on ollut kylmiä eikä kunnollista kesäfiilistä ole ollut paljoa. Johtunee varmaan työarjen alkamisestakin.

Tänä kesänä ollaan menty reissuihin viikonloppuisin koska arkipäivät ollaan oltu kiinni töissä. 
Toiveita elättelen että ensi kesänä saisimme molemmat 4 viikon kesälomat ja voitaisiin pitää pojat lomalla kesäkuun puolesta välistä heinäkuun loppuun asti ja olisimme miehen kanssa kaksi viikkoa yhtä aikaa lomalla.

Hyvin ollaan voitu käydä paikoissa viikonloppusinkin. On ollut niin sateinen ja kylmä kesä että arkipäivät ei tunnu yhtään hukkaan heitetyiltä.

Monissa paikoissa, joissa ollaan käyty, ei ole tarvinnut rahaa kuin bensaan ja eväisiin.

● Uiminen rannalla
Ollaan käyty muutaman kerran uimassa mutta vesi on ollut niin kylmää että itse en ole kastanut kuin vain napaani asti! 
Rannan jälkeen ollaan paisteltu lettuja ja syöty muita herkkuja.


● Linnavuoret
Mies toivoi että kävisimme linnavuoria valloittamassa tänä kesänä. Hakoisten linnavuorelta näkee ihanat maisemat ja paikka on kaunis! Ylös kiiveetään pienen matkaa rappusia pitkin ja siitä tulee ihan mieleen japanilaiset animaatiot. Odotin vain koska joku Totoro vilahtaa kasvien lomasta ohitse!

Tuolla kolme vuotias yllätti minut kun luetteli monien kasvien nimiä. Ollaan välillä ohi mennen nimetty kukkia, puita ja kasveja ja nähtävästi ne on myös kiinnostaneet. Tuleva biologisti?



● Luontopolut
Täällä Riihimäellä on luontopolku, mikä lähtee työväentalon museon pihasta. Lenkin pituus on noin kilometri.
Toinen kävelyreitti on vahteristossa, jossa on leveä hiekkatie sekä ihan metsäpolkuakin ja lyhyt pätkä pitkospuitakin. Vahteriston lenkkipolun varrelle on istutettu myös kauniita istutuksiakin!

● Lintutorni
Yhtenä päivänä kävimme lintutornillakin ihastelemassa maisemia. Paikkaa en valitettavasti enää muista.

● Mustikkametsällä
Mustikassa ollaan käyty muutaman kerran ja pojat ovat tykänneet. Sieniäkin on nyt löytynyt ja kolme vuotias yllätti taas kun tunnisti kantarellin!

● Jäätelöauto & kioski
Tällä viikolla jäätelöauto tulee viimeisen kerran. Vaikkakin jäätelön litrahinta on noissa ihan älytön niin on nuo vaan sellaisia mitkä kuuluu lapsuuteen ♡

● Orimattilan eläinpuisto
Tuolla vietettiin koko päivä. Eläimiä oli ihan mukavasti, perus kotieläimistä riikinkukkoihin ja strutseihin. Pieni leikkipaikkakin oli, jossa lapset viihtyivät. Siskontyttö tykkäsi pomppulinnasta ja omat pojat liukumäestä.

● Launeen leikkipuisto
& kotieläintila
Tuolla kävimme vanhempieni kanssa. Puisto oli ihanan monipuolinen! Kiipeiltävää oli paljon innokkaille menijöille, liikennepuisto oli ihan hitti ja kaunista kävelyaluettakin oli, jossa oli lampia ja kaunista kasvillisuutta. Leikkipuiston jälkeen poikkesimme vielä kotieläinpihalla, joka on ihan puiston vieressä.

● Puuhamaa
Joka vuosi tuolla on nyt tullut käytyä lapsien kanssa. Edelleen tykkäävät. Aikuisten mielestä paikka on jo hieman ränsistynyt mutta lapset eivät sitä huomaa. Tuolla on myös muutamia karuselleja. Pojat eivät vielä välitä huvipuistoista, vaan pitävät niitä vielä hieman liian hurjina. Nuo pienten lasten laitteet ovat riittäneet hyvin heille. Ehkä ensi vuonna kokeillaan Linnanmäkeä tai Särkänniemeä.

● Kalastusta
Mies on käynyt kolme vuotiaan kanssa kalassa muutaman kerran. Enemmänkin kävisi mutta kauniit säät on ollut niukassa.

● Junaretki
Kaksi vuotias pääsi junaan kanssani. Matkustimme ystäväni luokse ja päivä vietettiin puistoillen ja ravintolassa syöden. Poikahan oli ihan innoissaan junasta! Esikoinen tahtoi myös junaan ja lupasin viedä. Meinasin ensin että mennään myös puistoilemaan jonnekin mutta lapsi halusi työkalukauppaan! Niimpä vei hänet lelukauppaan ja sen jälkeen käytiin syömässä.

Muuten kesä on ollut toimelias ja ihana. Kummitytön synttärit, joissa kaksi vuotiaamme ihastui pieneen vauvaan! Piti ihan sylissäkin ja niin hellästi ja varmoin ottein ♡
Kolme vuotias oppi ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, terassimme sai uudet kalusteet enkä malta odottaa syksyä ja sen tuomia lyhtyjä ja valosarjoja!
Viime viikolla tuli myös viisi vuotta täyteen häistämme.
Eilen kävin kolme vuotiaan kanssa elokuvissa katsomassa Autot 3.

Vielä aiomme käydä ainakin Huovilan puistossa ja syksyllä teemme kylpylälomailun.

Ensi kesänä aion saada miehen suostumaan Muumimaailmaan!

Millainen kesä teillä on ollut?

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Turussa sohitaan muurahaispesää!

Hei vain kaikille!
Pieni kesätauko on päättynyt ja mitenkäs muuten bloggaaja alkaisi taas hakkaamaan näppäimistöä kuin kirjoitamalla hyvin herkästä aiheesta:
Julki-imetys!


Turkulainen ravintola ilmoitti että oli saanut asiakkailtaan paheksuvia kommentteja. Asiakkaita oli häirinnyt muiden asiakkaiden imetys ruokapöydissä. Ravintola ei oikein tiennyt miten päin olla. Ei tahtonut kieltääkkään imetystä ravintolasta mutta palautteiden perusteella se on häirinnyt muita asiakkaita.

Ravintola päätyi tekemään kompromissin ja laittoi imetysnurkkauksen wc-tilojen yhteyteen. Tosin itse näin tästä kuvan ja se oli yksinkertaisesti vain epämukavan näköinen tuoli. Tadaa!

Tästä mammat kiivastuivat ja ravintola on saanut nyt sivuilleen vain yhtä tähteä.
Mielensäpahoittajat ovat kirjoitelleet muun muassa näin:
"Äidin ruokahan jäähtyy kun pitää siirtyä pois pöydästä"
"Kiva sen äidin olla eristyksissä muusta seuruestaan"
"Täysin luonnollinen asia, miten ketään voi häiritä imetys!?"
"Boikotoin välittömästi noin vastenmielistä paikkaa"
"Törkeää"

Itse sanon nyt heti ensimmäiseksi...
Voi ravintola parkaa!
Minkälaiseen hölskytykseen joutui!

Selvästikkään ei tiennyt miten ratkaista juttu eikä tahtonut suututtaa ketään. Imetys on hyvin arkaluontoinen asia.

Itse olen imettänyt useastikin ravintoloissa eikä siihen ole kukaan muu reagoinut kuin kerran yksi tarjoilija kysyi hymyillen "tuonko vettä?"

En käsitä miten ketään voi häiritä imetys. Kun itseäni ei häiritse vauvan tai taaperon imetys yhtään. Joitakin se kuulema ällöttää. Vaikka kuinka yritän ymmärtää tässä toisen tunnetta niin eih... en vain ymmärrä miten se voi ällöttää?

Mutta en ymmärrä sitäkään että toiselta puolelta Suomea kauhistutaan ja huudetaan että boikotoi koko paikkaa. Oikeasti, sieltä Inarista asti meinasit boikotoida? Good for you!

Jostain luin että Turkuun avattiin nyt kevään/kesän aikana 15 uutta ravintolaa. Jos yksi tekee tällaisen ratkaisun niin miksi juuri sinne on sitten mentävä? Eikö ne muut paikat kelpaa?

Ei kaikkien paikkojen tarvitse olla lapsiystävällisiä eikä sen tarvitse mennä tunteisiin. On esimerkiksi K-18 hotelleja, ravintoloissakin olen käynyt joihin en ilmapiirin vuoksi veisi lastani, erilaisissa harrastuksissa ei ole mahdollista ottaa vauvaa mukaan, jotkut konsertit ja teatteri-esitykset eivät ole suunnattu koko perheelle...
On myös tilanteita joihin en ottaisi vauvaa mukaani. Ripsien laittamiseen en ottaisi koska tahdon antaa tekijälle työrauhan ja olen itsekäs ja se on minun omaa aikaa. Käyn myös elokuvissa ilman lapsiani.

Jos tietää että oma vauva syö pitkään nauttien, eikö voisi vain valita ravintola jossa on helppo syöttää vauvaa? Näin minä ainakin tein eikä olisi tullut mieleenkään änkeä jonnekin ja puhkua että pitää saada imettää kaikkialla!

Imetys on luonnollinen asia mutta ihmisten erilaisuus on myös luonnollinen asia. Kaikkia ei voi miellyttää tässä maailmassa.

Jos itse olisin ollut tuon paikan pitäjä, olisin avautunut ensin että olemme saaneet tällaisia kommentteja ja pohdimme sille ratkaisua. Näin olisi välittynyt paremmin ettei tiedä minkä asiakaskunnan nyt oikein suututtaisi. Kyseessä taisi olla myös pubi-henkinen ravintola eikä mikään perus Martina. Ymmärrän vielä paremmin päätöstä.

Omaa mieltäni ravintolan päätös ei hetkauta. Todennäköisesti en täältä Riihimäeltä edes näe koko paikkaa koskaan. 
Me käymme lasten kanssa paikoissa joissa on kaikkien mukava olla. Ei haittaa vaikka lapseni eivät pääsekkään juuri tuonne. Käykööt sitten vaikka aikuisina juomassa bisset. 

Terveisin,
Vauva-/taaperoimetyksen kannattaja


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Uuden arjen alku

Päiväkoti ja työt ovat nyt osa arkeamme.
Erilaista tämä arki on kuin kotiäidin arki! 

Välillä tulee vielä olo että teinköhän oikean ratkaisun. Mutta jossittelu on nyt turhaa. Vaikeinta on silloin kun esikoinen itkee aamulla että äitillä kestää liian kauan hakeminen ja kuopus ei päästä minua edes roskiksille nykyään. 
Päiväkodissa taas mennään ihan tyytyväisinä leikkimään eikä jäädä itkemään oven taakse. Illalla kerrotaan ihan iloisesti mitä kaikkea päivän aikana on touhuttu. Esikoinen on saanut kavereitakin, vaikka enimmäkseen taitaa vielä leikkiä itsekseen. Molemmat ovat kiintyneet tiettyihin hoitajiin ja tämä on minusta vain hyvä merkki, että uskaltaa luottaa toiseenkin aikuiseen. 

Hoito aloitettiin lempeällä laskulla. Tutustuttiin pari kertaa yhdessä. Sitten tunniksi hoitoon, seuraavaksi kahdeksi, sitten neljäksi, kuudeksi ja lopulta siirrytiin tuohon kahdeksaan tuntiin.
Ekoina päivinä esikoinen ei ehtinyt sanomaan edes heippaa kun meni jo leikkimään. Kuopus itki ja itsekin itkin autossa. Aika nopeasti pojat ymmärsivät että tulen kyllä aina hakemaan enkä ole hylännyt. Aloitus sujui siis paremmin kuin luulin.

Valmisteltiin lapsia lukemalla päiväkoti-aiheisia satuja ja käytiin päikyn pihalla leikkimässä.
Reput olivat jo valmiina mutta ulkovaatteille ostin puuvillakassit. Vaatteet nimikoitiin, aurinkorasvat ostettiin molemmille ja nyt tulivat juomapullotkin postista. Ulkoiluvaatteiksi ostin vielä yhdet lippikset ja verkka-asut. Sisätossut olivat jo entuudestaan valmiina.

Aamut valmistelen jo edellisenä päivänä. Vaatteet ja reput valmiiksi ja sään vilkaisu, että osaan ottaa oikeat ulkovaatteet. Vielä ei ole tarvinnut lähteä uuteen päivään hiki otsalla ja hoputtaen lapsia. Rauhassa halaillaan ja laitetaan pehmolelut reppuihin päiväkavereiksi mukaan. Vaatteet voidaan laittaa lapsentahtisesti päälle. Päiväkodissa pestään yhdessä kädet ja annetaan vielä pusut ja halit. Molempia on oottanut innoissaan muut lapset ja ovat tulleet hakemaan leikkeihin. Kuopus tosin tahtoo vielä mennä aina aluksi hoitajan syliin. 

Illat menevät myös nopeasti!
Kotona syödään aina heti, sitten voidaan hetken ajan lukea kirjoja tai leikkiä yhdessä. Kyselen samalla päivästä. Sitten onkin jo iltapuuhien vuoro. Pesut, laitan iltapalat, hampaiden pesut, huomisen aamuvalmistelut, teen seuraavan päivän ruuan ja joskus on pyykitkin odottamassa. Vaikka onkin kiireistä, on silti aina ollut aikaa molemmille. 

Onhan tämä ihan outoa kun ennen olin kotiätinä koko ajan poikien kanssa. Nyt ollaan erossa viisi kertaa viikossa, 7.30-16 ajan. Se on pitkä aika pienille lapsille! 
Mutta viikonloput ovat kokonaan perheelle. Nyt kun mieskin on kotona eikä aina vain töissä, ollaan päästy päiväreissuille rannalle, kotieläinpihalle ja piha valmistuu nyt nopeammin. 

Olisihan se ollut ihanaa jatkaa kotiäitiyttä. Mutta saatiin aivan loistavat hoitopaikat! Poikia on hoidettu niin lempeästi ja kyllä niistä hoitajistakin huokuu ilmapiirin lämpö. 

Ihaninta on huomata poikien välinen veljyys. Pikkuveli on pienten puolella ja aidan luona huudellaan isoveljeä. Tietysti veli kuulee ja kiipeää aidan yli toisen luokse, heh. Iltasin leikit eivät ole tappelua vaan hyviä yhteisleikkejä. Haen yleensä ensin pienemmän ja heti minut nähdessään muistuttaa myös että haetaan isovelikin kotiin! Aivan loistava parivaljakko. 

Vaikka hoito onkin sujunut hyvin, pidän silti poikia mahdollisimman vähän hoidossa. Kuopus tuli yksi päivä kuumeeseen ja tietysti hain molemmat kotiin. Esikoisesta oltiin yllättyneitä kun hainkin kotiin mukaamme. Kaikki pienetkin lomat pidän pojat kotona. Olen saanut jo kuulla arvostelujakin päiväkodin aloituksesta ja syyllistämistä. Tämähän koskee minuun pahasti koska en tosiaan ottanut tätö uutta arkea kevyin perustein. Juuri ennen hoidon aloitusta oli paljon päänsärkyä, vatsakipuja, pelkkä hoidon miettiminen teki sydämen tykytystä ja aloin itkemään hysteerisesti. Päiväkodin aloitus ahdisti todella paljon, koska itse en tunne tuota maailmaa yhtään ja muutenkin pojat ovat todella vähän ylipäätään hoidossa ja nyt pitäisi antaa vieraiden käsiin! 
Uskon kuitenkin vakaasti siihen että en traumatisoi lapsiani. Yhdessä tässä kuljetaan ja joka päivä kysyn hoitajiltakin miten päivä on sujunut. 
Nyt heidän isä ei ole koko ajan poissa kotoota, velisuhde on vain lujittunut, on rahaa harrastuksiin ja kuitenkin joka päivä on aikaa läheisyydelle 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Synttärijuhlat työkone-teemalla


Tuore kaksivuotias nukkuu päiväunia ja mies on esikoisen kanssa kalassa.
Oiva hetki kirjoitella synttärikuulumisia teille!

Koska sankari on kovin kiinnostunut työkoneista, päätettiin laittaa työkoneet juhlien teemaksikin. Kaivuri ja rekka kuuluvat jo hyvin sanavarastoon. Ei tarvitse nähdä kuin vilaus kaivurista, niin jo kuuluu "kaiui!"

Tarjottavat oli aika kakkupainoitteiset.
Suklaakakku
Britakakku
Kinkkuvoileipäkakku

Lisäksi myös naposteltavina
Pensasmustikoita
&
Coktailtikuissa rypäle+kirsikkatomaatti+leipäjuusto

Nämä riittivät mainiosti kahvin ja mehun kaveriksi. Ainakaan kukaan ei valittanut nälkää tai sitä että tarjottavia olisi liian niukasti.



Voileipäkakkua koitin tehdä ensimmäistä kertaa ja yllätyksekseni se oli suosituin juttu tarjottavista! Uskallan siis tehdä toisekin samaa kakkua.

Juhlat pidettiin rennosti.
Saatiin ihanan lämmin päivä ja terassin ovi oli auki koko ajan. Lapset saivat vapaasti purkaa pihalla energiaa ja sisällä puolapuut olivat käytössä. Ei tullut yhtään sellaista oloa että meno kävisi liian vauhdikkaaksi. Toivottavasti jatkossakin saataisiin piha käyttöön juhlien ajaksi. Varsinkin sitten kun saadaan kunnon terassikalusteet hommattua, olisi ihana pitää puutarhajuhlat!

Lahjojakin totta kai sankari sai.
Kiitos vielä niistä ♥
Itse ilhaduin kovin siskoni itsetekemään kalastuspeliin ja siskoni antoi suloisia aterimia lahjaksi.
Kaksivuotiaan ehdoton lemppari oli - Trippmehut!
Ilahtui niin kovasti niistä että lahjojen avaus piti keskeyttääkin hetkeksi, kun pitihän sitä päästä heti hörppimään. 

Synttärisankarin velipoika sai saippuakuplia ja niistähän poika ilahtui niin että vielä illallakin puhui iloisena, miten oli saanut saippuakuplia ja se oli päivän paras juttu pojasta!

Toivottavasti jatkossakin juhliminen sujuu yhtä rennosti ja stressittömästi.


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Huomaa hyvä! Arvonnan voittaja & muutoksia blogiini

Arvonnassa oli Huomaa Hyvä! Kirja sekä toimintakortit. 
Voittaja on...
Sophie!
Onneksi olkoon! Olen sinuun yhteydessä piakkoin.



Blogini kokee nyt pieniä muutoksia. 
Ensinnäkin kiitän ja kumarran Mammalandian yhteisöä. Oli ihanaa olla heillä bloggaajana. 
Työarki ja päiväkotiarki vaativat kuitenkin oman aikansa ja siksi on aika jättäytyä pois Mammalandian tiimistä.
Suosittelen kuitenkin tykkäämään Mammalandiasta facebookissa. Monet ihanat ja mielenkiintoiset bogit kirjoittavat edelleen tuolla ja itsekin jään vielä seuraamaan heitä.
Mammalandian puolelta ei siis mitään pahaa sanottavaa ja puhtaasti ajan puutteen vuoksi tein itse tämän päätöksen. 

Blogini on muutenkin mennyt nyt hiljaisemmaksi.
Ajan puute on isoin syy.
Olen myös pohtinut paljon mitä tahdon jakaa somessa arjestamme ja perheestämme. 
Pidän kuitenkin blogiani hiljaisesti yllä. Tämä on kuitenkin ainoa oma juttuni, harrastukseni. Mielestäni jokainen meistä tarvitsee sen jonkun oman jutun. Olen äiti ja se on ihanan rakas ja tärkeä titteli elämässäni. Mutta olen myös Nea, enkä tahdo hukkua äitiyteen. Tarvitsen blogiani ja tahdon välillä hetkiä, jolloin saan vain kirjoittaa ja tehdä asioita kokonaan vain itseni vuoksi. Blogia päivitän oikeastaan harvoin. Monet kirjoittelevat päivittäin tai ainakin kolme kertaa viikossa. Monet harrastukset vaativat lapsenhoitoa. Itse teen blogia iltaisin, jos jaksan tai ehdin. Jos mies ehdottaa että katsotaan joku leffa, niin valitsen parisuhteen kuin blogin. Tämä on jopa surkuhupaisaa että omaa aikaa ei ole edes tätä vertaa. Mutta blogista pidän kiinni. ♡

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tasan kaksi

Tasan kaksi vuotta sitten
Klo.08.33
Tuli maailmaamme ihana kuopuksemme!

Aivan valloittava poika, jonka huumorintaju on ihana ja jonka halaukset ja pusut ovat aitoakin aidoimmat.

Vuosikuvaukset menivät tosi hyvin ja saatiin ihanan monipuolisia kuvia kauniissa luontomiljöössä. Lopuksi otettiin vielä pitkospuiden luona kuvia ja niistä kuvista teetämme varmaan yhden seinälle.

Syntymäpäivää juhlitaan vasta ensi viikolla mutta totta kai tänäänkin syötiin kakkua. Esikoinen vaati kakkuun kynttilöitä. Olihan se ihan totta. Tietysti syntymäpäiväkakussa on oltava kynttilät! Onneksi kaapin perukoilta löytyi kakkukynttilöitä ja kuopus sai puhaltaa ne.

Muuten tämä päivä on ollut ihan normaali perjantai. Vanhempani käväisivät myös tuomassa lahjan sankarille. Sählymailat, pallon sekä maalin. Näitä olinkin toivonut ja hetihän niillä alettiinkin pelaamaan. Huomenna kulmille tulisi jääätelöauto. Käydään varmaan ostamassa jotakin ja tehdään kunnon sählypelit ulkona.

Innolla odotan jo juhliakin.

Hyvää syntymäpäivää vielä rakkaalle

torstai 11. toukokuuta 2017

Kun kaveri synnyttää...

Olen poikien synnytysten alkamiset infonnut heti läheisilleni. Vanhemmilleni, sisaruksille ja ystävilleni.
Aina on ollut jännittäjät mukana henkisenä tukena ja päivystäneet puhelinta kellon ympäri, koska tulee The Viesti.

Omat ystäväni ovat myös alkaneet saamaan pienokaisia maailmaan.
Ja jokaisen kohdalla on herännyt joku ihme äidillinen huoli.
Viesti kun on tullut synnärille lähdöstä, alkaa häärääminen. En pysy paikallani, joka kerta olen alkanut puunaamaan ja siivoamaan kotia, rätti kourassa heilutaan ja imuri laulaa pesukoneen kanssa sinfoniaa.
Puhelin on ollut jatkuvasti saatavilla ja vähän väliä vilkuilen onko tullut viestiä.

En tiedä johtuuko tämä siitä että olin ensimmäinen kaveriporukastamme, joka tuli äidiksi. Kun sitä itse tietää miltä ne todelliset supistukset tuntuu ja ponnistaminen on hemmetin kovaa työtä, niin kyllä siinä vain tulee levoton olo kun ei voi ponnistaa toisen puolesta. Herää myös huoli jos synnytys sattuukin menemään jotenkin pahasti pieleen. Kaikkea kun voi käydä kelle vain. 

Olenkin miettinyt että jos meillä olisi tyttö, millainen jännittäjä olisin kun hän olisi synnyttämässä! 
Eikä sitä tiiä kuinka läheisiä ollaan sitten mahdollisten tulevien miniöiden kanssa. 

Ehkä kavereiden synnytyksiä jännittää siksikin kun tietää miten pahasti synnytys voi mennäkkään pieleen ja pelkää sitä pahinta.

Millaisia te olette kun kaveri lähtee synnärille?

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Huomaa hyvä! Itsessäsi ja lapsissasi (arvonta!)

Jokaisessa meissä on omat vahvuutensa.
Joku on hyvä sosiaalisissa taidoissa, joku on huumorintajuinen...
Vahvuuksia on vaikka kuinka paljon meissä ja onkin ihana huomata niitä omissa lapsissaan.

Olen aina tykännyt positiivisesta huomioinnista lapsien kanssa. Mielestäni positiivinen palaute ja vahvuuksien huomiointi luo lapselle vahvempaa minä kuvaa. 
Kaikki tahtovat varmasti antaa lapsilleen tukevan pohjan elämää varten ja luottamusta omiin kykyihinsä.

Mammalandia tarjosi yhteistyötä PS-kustannuksen kanssa ja tietysti tartuin tähän.

Yhteistyönä sain 
KIRJAN HUOMAA HYVÄ!
sekä 
TOIMINTAKORTIT HUOMAA HYVÄ!


Kirja on mielestäni kirjoitettu lähinnä ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Esimerkiksi opettajille ja erilaisille avustajille.
Kirja on silti ihan selko kielellä kirjoitettu ja kuka tahansa pystyy hyödyntämään sitä arjessa.

Kirjan avulla pystyt paremmin keskittymään kannustavaan huomiointiin ja saat kokea miten lasten omat luonteenvahvuudet pääsevät kukoistamaan parhaiten.
Mielestäni kirja ei auta vain lasta löytämään vahvuuksiaan. Hyödyin jo itsekin tästä. Missä minä olen hyvä? Missä voisin kehittyä?
Huomasin kirjaa lukiessa että oma itsesäätelykykyni on väsyneinä päivinä melko matala. Tulee tiuskittua miehelle, hoputan herkemmin eteisessä pukemiseen ja harmistun helpommin sotkuista. Kirjan avulla sain paremmat eväät kehittää itsesäätelykykyäni ja tunnistamaan kompastuskiveni.

Alussa kirja kertoo hyvän huomioimisen teoriaa ja muiden palautteiden antamisen seurauksia ja vaikutuksia.
Teorioiden jälkeen kirjassa kerrotaan eri luonteenvahvuuksia ja syvennytään niihin. Kirja antaa myös erilaisia vinkkejä mitä kaikkea voitte yhdessä tehdä lapsen kanssa, jotta tämä ks.luonteenvahvuus pääsee korostumaan.


Kirjan kaveriksi sain myös
Toimintakortit.

Jokaisessa kortissa on yksi vahvuus.
Jokaisen kortin toisella puolella on kuvitettuna varis, joka käyttää parhaillaan ks.vahvuutta.
Kortin toisella puolella kerrotaan tarkemmin vahvuudesta ja antaa muutaman vinkin miten ks. Vahvuutta voisi käyttää. Esimerkiksi jonkun leikin tai toiminnan avulla.
Lapsen kanssa voitte aloittaa miettimällä mitä varis mahtaa tehdä kortin kuvassa.
Seuraavaksi voitte tehdä jonkun tehtävän mitä kortissa ehdotetaan.
Oma esikoiseni on luova.
Katsottiin ensin kortin kuvaa ja poika sai itse kertoa mitä näkee variksen tekevän.
Seuraavaksi nimesin vahvuuden "luovaksi".
Tämän jälkeen käytettiin ks. Vahvuutta.
Me piirrettiin paperille pitsa ja poika sai päättää mitä pitsaan tulisi.
Tulihan siihen aikamoiset täytteet ja tahdottiimpa vielä jatkaa piirtämällä toiselle paperille piirustus tädille! Se piti laittaa postiin. Tietysti. Tässä kohtaa kaivoin toisen kortin esiin. Siinä oli vahvuutena "ystävällisyys". Olipa ystävällistä tehdä piirustus tädille!
Lasten on helpompi käsitellä asioita kuvien ja tekojen kautta. Nämä kortit ovat hyviä apuvälineitä löytämään vahvuuksia.


Iloksenne saankin nyt arpoa
Yhden Huomaa hyvä!-kirjan
Sekä
Yhden Huomaa hyvä! Toimintakortti-pakan

Arvonnan voittaja saa siis kirjan sekä kortit.
Arvonta-aika on 10-15.5.2017
Alkaen NYT!

Jätä kommentti niin olet mukana arvonnassa. Muistathan laittaa kommentiisi myös s-postisi osoite niin pystyn laittamaan viestiä, mikäli arpaonni on suosinut.

Blogin Facebook-sivuja tykkäämällä näet helpommin ja nopeammin kun julkaisen voittajan.
Blogini löydät Facebookista nimellä
@Raparperipolkuapitkin

Onnea kaikille arvontaan!



Yhteistyössä

perjantai 5. toukokuuta 2017

2-vuotis kuvien vaatetus

Nuorimmaisen vuosikuvaukset otetaan sunnuntaina. Ajatella että tuo pieni poika on jo kaksi viikon päästä!

Kuvaajana toimii paikallinen valokuvaaja,
Kuvaajanne.fi

Ulkokuvaus on suunnitelmissa Hatlammilla. Tuolla on kaunista kivikkoa sammalpeitteineen sekä tietysti pitkospuut kun suoalue on. 
Toivon että sää olisi hyvä, mutta hyvänä vaihtoehtona on studiokuvaus mikäli taivas repeilee.

Tahdoin pojalle rennot vaatteet.
Poika on todellinen äijä ja ihanan rento pikkumies. Siispä pidetään vaatetus luonteen omaisina.




Paita on Papun
Svetari on Blaan
Lippis on Kiddown
Kengät on Adidaksen Superstarit
Housut on perus farkut H&M:ltä.

Housuja mietin jonkin aikaa.
Ensin mietin mustia mutta ajattelin että silloin tulisi liian tumma kokonaisuus.
Legginsitkin kävivät mielessä mutta niihin lenkkarit eivät sovi minusta parhaiten.

Katsotaan miten kuvauksien käy!
Toivottavasti oltaisiin myös terveinä silloin. Nyt ollaan oltu viisi viikkoa kipeinä ja koputan puuta kun sanon että ollaan viimeinkin terveinä.


Mukavaa viikonloppua kaikille!


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Terveisiä lapsimessuilta

Viimeinkin sain aikaa kirjoittaa tämän.

Koko viime lauantai vierähti Lapsimessuilla. Odotin näitä kovasti ja heti ensimmäisenä oli juuri ne merkit, joita odotinkin eniten!

Blaalle täytyy antaa hyvät pisteet. Oli alennuksissa kympillä teeppareita, vaatteet selkein aseteltu ja asiakaspalvelu kympin arvoista. Sain vinkkejä ostoksiini minkä kanssa vaate näyttäisi myös hyvältä ja toivotettiin vielä mukavaa messupäivää. Yhtäkään onnistunutta kuvaa en onnistunut nappaamaan pisteestä, mikä kyllä harmittaa. 

Metsola loisti myös taas selkeällä linjallaan ja heidän pistettä on ollut aina helppo kierrellä myös rattaiden kanssa.
Ihanat Pupu Tupunan tyynyliinat jäivät vielä toistaiseksi ostamatta mutta esikoinen on itse toivonut sellaista, joten toivon että "traktori-pupu" olisi vielä myös nettikaupassa.

Melli Ecodesign
Oli tänä vuonna pettymys. Todella pienesti mukana messuilla eikä pojilleni löytynyt mitään. Viime vuonna olivat minusta paremmin esillä.

PaaPii oli oikein aurinkoinen loistepiste!
Olisihan heillä ollut vaikka kuinka paljon ihania kankaita tarjolla! 
Luulenkohan vain, vai onko heidän valikoimansa vain kasvamassa? 

En oikein osaa sanoa, kenellä on mielestäni paras edustus messuilla, mutta kyllä Papu on ihan top kolmosessa mukana!
Ystävällinen asiakaspalvelu oikein huokui heistä ja vaatteet oltiin laitettu selkein linjoin esille.
Lapsillekin oltiin varattu oma piirustusseinä, mikä lämmitti omaa mieltäni.
Uudet uimapuvut, jotka on valmistettu Tampereella, kiinnostivat jo ennen messuja. 

Seuraavaksi siirryimmekin syömään siskojeni kanssa. 
Viisitoista euroa salaatista, lämpimästä ruuasta, leivästä sekä kahvista/teestä ja jälkiruokarahkasta on minusta kohtuuhinta. Vatsat täynnä jatkettiin kiertelyä.

Gugguun piste herätti aluksi pientä hilpeyttä minussa. Paikalle oli palkattu kolme vartijaa ja pisteelle otettiin sisään vain tietty määrä ihmisiä. Vaikka jonoa varten oli rakennettukin punaisella nauhalla oma kulkunsa, jono saattoi silti jatkua pitkällekin. Kumma kun ei muut merkit ole palkanneet vartioita, vaikka yhtä suosittuja ja hintavia vaatteet ovatkin...
Kassojen sormet olivat niin kuin viime vuonnakin verillä ja laastareita täynnä, johtuen viiltävistä ostoskasseista. Minua säälitti myyjä, jonka sormet olivat silmin nähden kipeät. 
Vaatteet oli asetettu kuitenkin ihan selkeästi ja rekkien väleissä oli helppo liikkua ilman rattaita.




Roo Clothing on ihan vastasyntynyt vaatemerkki. Kotimainen ja vaatteet tehdään Euroopassa.
Tarkemmin en ehtinyt tutustua tähän ihanuuteen mutta ehdottomasti piti pistää korvan taakse nimi!

Kiddow on meille tuttu vain lippiksien ja legginsien kautta. Ihania haalareita kyllä mietin mutta jäivät vielä hankkimatta.

Lopuksi kierreltiin vielä lelutarjonta ja lapsillehan oli aivan ihania leikkipisteitä! Paljon enemmän puuhaa mielestäni kuin viime vuonna. Omat poikani olisivat ihan varmasti viihtyneet legojen ja boblessien parissa. Pomppiakin sai ilmapatjoilla ja uida pallomeressä. 

Carita kosmetiikalta ostin itselleni vielä suolasaippuan, koska kotona oleva oli jo melkein lopussa.

Melkein unohdin mutta onneksi vielä törmäsin Tobias & Beariin!
Tykkään heidän printtikuvioistaan valtavasti ja kyllähän sitä päiväpeittoakin tuli taas hypisteltyä.

Kädentaitopuoli oli kuitistunut taas. Vuosi vuodelta sen alue vain pienenee. Siskot tekivätkin löytöjä tuolta mutta itselläni oli jo lompakko laihtunut liikaa lapsimessujen puolella. 

Eläinystävienkin puolella käytiin.
Suloiset fretit olivat taas mukana menossa ja ihan uutena juttuna oli haisunäädät!
Totta kai piti silittääkin haisunäätää, enkä yhtään ihmettele että niillä kynsillä avataan kuulema ketterästi laatikot ja jääkaapit. Kuvaa oli hankala ottaa kun liikkuivat alati. Kiitos tästä kuvasta siskolleni Ninnille.


Koko päivähän tuolla vierähti.
Hyvillä mielin lähdettiin kotiin.
Odotin ehkä suurempia messutarjouksia, mutta ehkä lastenvaatteet ovat nyt niin hullaannuttavia, että mammat ostelevat niitä messuilta vaikka olisivatkin normihinnoissa tai vain -20%.
Messuilla huomasin että kotimaisia merkkejä on tullut lisää ja monille on tärkeää vaatteiden alkuperäisyys. 
Mielelläni tuenkin näitä alkavia yrityksiä.

Vetonaulana tuntui olevan tietyt merkkivaatteet. Ilmaistuotteita ei jaeltu niin kuin aiempina vuosina mistä hämmennyin hieman. 
Oli ihan erilaista käydä messuilla ilman lapsia! Sai ihan eri tavalla tutkia vaatteita ja jutella ajan kanssa myyjille. 
Tosin ensi vuonna täytyy katsoa miten mennään messuille. Jos lapsille on taas hyvin puuhaa niin 4,5 vuotiashan olisi varmasti hyvillään tuosta kokemuksesta.


Millaiset lapsimessut olivat teidän mielestä tänä vuonna?


torstai 20. huhtikuuta 2017

Raskausmahojen vertailusta

Synnytysvinkkien myötä tuli taas katsottua raskausajan kuvia albumista.
Ja muistuipa taas mieleen ne ihanat ja vähemmän ihanat kommentit.

"Onpas se kasvanut!"
"Ootko varma että siellä on vain yksi?"
"Herran jestas kuinka iso oot!"
"Ahhahhahaaa sun mahas!"


Raskausviikko 5.
 Raskausviikko 32.

Olen lyhyt ja minulla vain sattui kasvamaan raskausmaha ulospäin. Mahani oli kuin irtonainen pallo paitani alla. Tiiättekö, kun leffoissa on selvästi tekomaha? No minun maha näytti juuri siltä.

Kaikista kommenteista huolimatta rakastin mahaani!
Se oli mielestäni ihana ja kannoin sitä ylpeänä. 
Kaikki vatsaani kommentoijat olivat lähipiiristäni eikä kukaan tarkoittanut pahaa sanoillaan.
Olihan mahani iso! Sehän tuli kulman takaata ensimmäisenä esiin minusta. 
Tutut miehetkin kommentoivat ja ne otin täysin huumorilla vastaan. Yhden tutun kanssa jopa vitsailtiin sanoin "jaahas, taidan kohta voittaa sut tässä mahan kasvukisassa" ja sitten pullisteltiin mahoja leikillään.

Jos minä kuulin kommentteja isosta pallostani niin ei ne pienimahaisetkaan pääse helpolla. Tuttuni ovat kuulleet näitä:
"Missä se vauva oikein kasvaa sulla?"
"Ootko varma että siellä on vauva?"
"Voooi kuinka pieni maha sulla on!"
"Mulla oli tuplasti isompi noilla viikoilla"

Eipä nuokaan kuulosta kovinkaan kivoilta.
On kuin raskautta väheksyttäisiin kun ei ole sitä isoa näkyvää mahaa.

Kommentit satuttavat enemmän mitä epävarmempi itse odottaja on kehostaan. Jos raskaus on suuri shokki itselleen, ei ole mukavaa kuunnella toisilta arvosteluja. Ja mikä oikeus kenelläkään on arvostella toisen vartaloa? Kuitenkin siihen mahan kokoon vaikuttaa kohdun kaltevuus eteen tai taakse, geenit, odottajan pituus ja paino ennen raskautta. Jokainen on yksilö ja kaikki mahat ovat mielestäni kauniita. 

Itselleni ei mene kommentit ihan herkästi ihon alle. Saa olla aika halpamainen kommentti että se menisi tunteisiini. Mutta kaikki eivät ole kuin minä ja ymmärrän hyvin sen että joitakin se häiritsee. 

Jokainen voisikin mielestäni pitää sammakot suussansa ja olla sanomatta mitään mahasta. Kun ei sitä koskaan tiedä jos toinen vaikka loukkaantuukin, vaikka et tarkoittaisikaan mitään pahaa. Ainoa minkä vatsasta voisi sanoa, olisi 
"sinulla on kaunis maha"

Itseäni huolestuttaa nykyinen trendi haluta pieni vauva ja pieni maha. Jotkut odottajat polttavat ja juovat paljon kahvia koska toivovat niin saavan pienennystä aikaiseksi. Myös heti synnytyksen jälkeen pitäisi olla täysin litteä vatsa ja vatsalihakset timmissä kunnossa. Sen ymmärrän että lapsen mennessä ripille, ei voi enää syyttää raskautta kiloista mutta vauvavuotena ei kannata stressata etteikö saisi entistä kroppaansa takaisin. 
Pieni maha ei myöskään tarkoita sitä etteikö maha voisi jäädä pömpöttämään. Erkaumaa saattaa jäädä paljonkin ja toiset vain palautuvat nopeammin kuin toiset. Sitäkin on ihan turha kauhistella. 

Jos omaat nyt raskausmahan, silitä sitä ja sano
"Sinä olet kaunis juuri tuollaisena"
Jokaisella on ihan oma uniikki raskausmaha 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

10 vinkkiäni synnytykseen

Mammalandian kuukauden kirjoitusaiheena on omat vinkit synnytykseen.


Itse olen käynyt puhisemassa synnytyssalissa kaksi kertaa. Vuonna 2013 ja 2015.
Ensimmäinen käynnistettiin tulehdusarvojen kohotessa ja lapsivesitesti näytti positiivista. Toinen lähti spontaanisti supistuksilla. 
Ensimmäinen synnytys kesti 23.5 tuntia ja ponnistusvaihe 14 minuuttia, toinen kesti 14.5 tuntia ja ponnistusvaihe kolme minuuttia. 

Viimeisin mahakuva



Omat synnytyskokemukseni ovat aivan erilaiset keskenään.
Tässä minun neuvoni:

1. Jokainen synnytys on erilainen. 

Vaikka kuinka joku koittaisi puhua sinut ympäri ottamaan epiduraalin tai tuputtaisi muita neuvojaan ainoana oikeana, ei muiden neuvot ole aina niitä juuri sinulle oikeita. Suosittelisin olemaan avoimin mielin kaikkien neuvojen suhteen mutta kun itse synnytys on käynnissä, kuuntelisi omia olojaan ja vaistojaan. Edes kätilöt eivät voi ennustaa kuinka synnytys tulee etenemään, joten jokainen sekunti ja hetki kannattaa elää kerrallaan ja kuulostella mikä on juuri sinulle ja vauvallesi parhaaksi.

2. Tutustu kivunlievityksiin.

Itse tein esikoisen kanssa sen virheen että tutustuin vain pintapuolisesti lievityksiin. Ja kun kaikki olivat hokeneet kuinka kivuliasta synnytys on ja lisänneet vielä pelkoja repeytymisestä pyllyyn saakka, en edes uskaltanut ajatella että synnyttäisin ilman lääkkeitä.
Toisen kohdalla päätin kieltäytyä kokonaan epiduraalista ja tutustuin enemmän luonnollisiin lievityksiin. Painottaisin taas tässäkin että jokainen tuntee kivun erilailla. Minulle auttoi enemmän lämmin suihku, kauratyyny ja liikkuminen. Epiduraali olisi vienyt vain voimani kun en olisi tuntenut kroppaani ja työntäminen olisi ollut haasteellisempaa. Uskon myös että epiduraali väsyttää vauvaa. Mutta toisille taas epiduraali on suorastaan pelastus.
Ilokaasua pitää osata hengittää oikein, jotta se toimisi. Jos vedät sitä vain poskiin ja mahaan, tulee oksu. Kannattaa ihan kysyä neuvolasta eri kivunlievityksistä ja kertoa avoimesti peloistaan. Synnyttäessä ollaan jo liian myöhässä tutustua tarjontaan.

3. Pakkaa sairaalakassi hyvissä ajoin.

Omassa kassissani oli:
-Kamera
-Kameran ja puhelimen laturi
-Liivinsuojia
-Imetysteetä
-Eväitä
-Hygieniatuotteita
-Siteitä kotiinlähtöä ajatellen (toki saa käyttää halutessaan sairaalankin megasuuria siteitä ja jemmata niitä vaikka kotiinsakin)

Viimesimpänä nappasin nämä vielä mukaan:
-Puhelin
-Lompakko
-Äitiyskortti
Kotona oli erikseen pakattuna kassi miehelle, jonka toi sitten kun oli kotiin lähdön aika. Siinä oli mukana:
-Mukavat housut, imetysliivit, paita, sukat ja alushousut minulle
-Vaatteet vauvalle.
Pakkasin varuiksi sekä 50 että 56 koon vaatteet. Tosin nyt jos joskus saisin kolmannen, pakkaisin vain 50 koon vaatteet. Eli body, housut, sukat, myssy, tumput ja kevyt haalari. Kaukalossa vauvalla oli myös kevyt viltti varuiksi, jos vaikka olisi kovin tuulinen tai sateinen päivä.

Autoon kannattaa varata pyyhe jos toinenkin, jos vedet meneekin matkan aikana.

Osasto-aikaan kannattaa varata itselleen ajankulua esimerkiksi kirjalla tai lehdillä. Ja suklaata! Paljon suklaata!!!

4. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Mistä tiedän synnytyssupistukset?
Koska pitää lähteä sairaalaan?
Olikohan se lapsivettä?
Mitä jos kakkaan synnytyksessä?
Saako tosiaan huutaa niin paljon kuin tarvii?
Entä jos en osaa ponnistaa?

Kätilöt ja neuvolat ovat varmasti kuulleet jo kaikki kysymykset. Rohkeasti vain mieltä askarruttavat asiat ilmoille!
Noita edellisiä kysymyksiä mietin itse esikoista odottaessa.
Synnytyssupistukset tietää kyllä kivusta ja toistuvuudesta. En ainakaan itse kyennyt kävelemään niiden kanssa ja tarvitsin jostain tukea ja jotakin mitä puristaa.
Sairaalaan kannattaa mennä kun ei enää pärjää kotona. Turhia käyntejä ei ole. Jotkut sairaalat toivovat ensin soittoa ja tämä kannattaa tarkistaa miten sinun sairaala toimii tässä. Jos lapsivettä on tullut tai epäilet, lähde vain näytille. Siellä otetaan testi josta nähdään oliko vuoto lapsivettä. Lapsiveden voi myös tunnistaa siitä että vuoto on vaaleanpunaista ja sitä tiputtelee koko ajan. Toki on niitäkin joissa lapsivesi on hulahtanut ihan kokonaan. Silloin ei tarvitsekkaan enää epäillä oliko lapsivettä.
Kakkaamisesta... kätilöt ovat varmasti nähneet jo kaiken. Tuota on turha nolostella. Joissakin sairaaloissa annetaan pyynnöstä suolihuuhtelu. Minun kohdalla kroppa itse valmistautui synnytykseen ja ramppasin vessassa monta kertaa ennen itse päivää.
Huutaa saa ja suosittelenkin käyttämään matalia ääniä. Ne edesauttavat avautumisessa.
Ponnistamisesta, kätilöt neuvovat kyllä ja itselläni ainakin sen osaaminen tuli luonnostaan. Jos kuitenkin epäröit ja tahdot treenata, on olemassa laite jolla voi harjoittaa alapäätänsä. Laitteen nimi on
Epi-no Delphine Plus.
Tämä auttaa myös välilihaa valmistautumaan koitokseen ja voi ehkäistä repeytymiset.



5. Harjoittele hengitystä

Kun muistaa hengittää hyvin sisään ja ulos ja keskittyy siihen, rentoudut paremmin ja autat synnytystä etenemään. Mitä enemmän jännität kehoasi, sitä enemmän estelet etenemistä. Koita rentoutua liikkeillä ja hengityksellä ja äänelläsi.

6. Suunnitele vain raamit.

Synnytys tuskin menee kenelläkään täysin suunnitelmien mukaisesti. Paitsi suunnitellussa sektiossa voi näin mennä. Kehoitankin vain tutustumaan sairaalaan, kivunlievityksiin, juttele tukihenkilösi kanssa mitä te molemmat odotatte synnytykseltä ja toisiltanne itse h-hetkenä ja luota kätilöihisi. Omakin esikoiseni käynnistettiin koska tulehdusarvot nousi ja vesi oli vihreää. Toisen kohdalla meinasi tulla perätilasynnytys ja vauvan koppasi harjoittelija eikä kätilö. Ensimmäisen synnytyksessä sain myös jonkinlaiset traumat epiduraalista, jota olin pitänyt ihan ehtona kivunlievityksenä. On hyvä omalle psyykkeelle valmistautua koitokseen puhumalla ajatuksistaan mutta minuuttisuunnitelmaa ei kannata tehdä. Se tuottaisi vain pettymyksiä.

7. Käy tutustumassa sairaalassa

Itselläni oli esikoista odottaessa pieni synnytyspelko. Se kuitenkin helpottui kun kävimme perhevalmennuksessa vierailemassa synnytysosastolla sekä synnyttäneiden osastolla. Kerrottiin missä tukihenkilö voj käydä hakemassa kahvia tai kauratyynyjä, salit esiteltiin laitteineen ja synnyttäneiden puolella näytettiin missä voi kirjoittaa paikallisiin lehtiin syntymäilmoitus, missä on varavaatteet, ruokatilat sekä välipalakeittiö ja kanslia. Oli jotenkin turvallisempaa mennä saliin kun sen oli jo nähnyt ja osastolla vauvan kanssa ei ollutkaan sitten ihan kädetön vaan tunsi jo paikat.

8. Muista myös tukihenkilö

Tämä saattaa nyt aiheuttaa närää mutta myös tukihenkilön hyvinvointi pitää muistaa. Muistathan siis ottaa myös hänelle eväitä ja jos synnytys kestää pitkään niin anna hänenkin levätä. Oma mieheni nukkui molemmat synnytykset paitsi alun ja ponnistusvaiheet.

9. Valmistaudu synnytyksen jälkeiseen aikaan

Vaikka vauva olisi jo syntynyt, koitos ei ole loppunut siihen. Lapsen jälkeen synnytetään jälkeiset, mahdolliset vauriot ommellaan, kävely on tukalaa kun elimesi hakevat taas paikkaansa ja ehkä on paranneltava sektioarpea, synnytyksen jälkeen painellaan muutaman kerran vatsaa jotta nähdään vuodon määrä ja se tekee ilkeätä! Jälkisupistukset ovat myös kamalia, varsinkin inetyksen aikana.
Suosittelen myös nännirasvaa ekoille viikoille. Ne nimittäin voivat mennä jopa ihan verille alkushokissaan. Rasvan lisäksi kurkkuviipaleet auttavat sillä kuivaa rupea ei saa tulla nänniin. Jos maitoa tulee kipeäksi asti, viileät kaalinlehdet auttavat tuskaan.

10. Älä kurkkaa peilillä! Se kyllä palautuu

Itse en ole tätä tehnyt mutta monet tutut ovat vilkaisseet alakertaan heti synnytyksen jälkeen ja on eräs jopa pyörtynyt siihen.
Uskokaa vain, vaikka se alakerta venyykin ja saisi vaurioita, se kyllä palautuu ja usein ompeleet osataan tehdä siistiksi. Älä siis kurki! Anna sen olla rauhassa ;)
Suihkuttelet vain viileää vettä niin paranee nopeammin.



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Messulippujen voittajat

Pääsylippujen arvonta on nyt päättynyt ja liput menevät:
Maijalle ja Janinalle!

Onneksi olkoon.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Töihin paluu näkyy kodissa


Ollaan oltu miltein neljä vuotta vain toisen palkkatuloilla ja kotihoidontuilla.
Ainakin meillä se näkyy kotonamme.

Tykkään sisustaa ja ostaa kotiin ilahduttavia asioita. Voin jopa myöntää että olen kateellinen heille jotka ovat kotiäiteinä mutta silti pystyvät pintaremontteihin ja ostavat sisustustavaroita ja samaan aikaan tilille jää säästöjäkin.
Meillä ollaan eletty kädestä suuhun. Elämiseen on rahat mennyt. Lapsille tarjottu harrastuksia, kestäviä vaatteita, lomamatkoja ja joulut ja synttärit ne vasta rahareikiä ovatkin.
Itse olemme valinneet että lapset menevät sisustamisen edelle. Kaikkien ei tarvitse tehdä tätä valintaa. Joillakin on pulleampi lompakko kuin meillä.

Itse säästän pitkät ajat että saan ostettua kotiimme jotain mukavaa. Viime kuussa olisi ollut rahaa muutamaan sisustustauluun mutta yllättäen yksi poskihampaani lohkesi ja rahat menivät lääkärikuluihin.

Vauvavuodet ovat myös veroittaneet. Molempien kohdalla ollaan kerätty rahaa säästöön uutta tulokasta varten ja mahdollisiin lääkärikuluihin on omat säästöt.

Jokaisen kuukauden olemme budjetoineet tarkkaan eikä mitään ostella kotiin osamaksuilla.
En vain näe siinä pointtia miksi sohva pitää ostaa lainarahoilla kun sen summan voisi säästääkkin.

Meidän sohva vetelee jo viimeisiään. Onhan se jo seitsemän vuotta vanha. Siinä on nukkunut jo jos jonkinmoista yökyläilijää, kahden vauvavuoden puklut pyyhitty, kahden taaperon pomppimiset pompittu ja leikki-ikäisen piirrustukset siivottu. Höyrypesuri on laulanut ja se näkyy kankaassa.
On suorastaan ihanaa saada pian kuukaudessa enemmän rahaa ja pian voidaan ostaa jo uusi sohva! Sisustusmakukin kun on muuttunut tuon seitsemän vuoden aikana jonkin verran.

Tahtoisin myös jo uuden keittiön. Se on oikeasti aivan karmea! Jostain 2000-luvun aluilta peräisin. Tiedän tarkalleen millaiset pinnat tahdot keittiöön, kaapit on suunniteltu sisältöineen ja välitila sekä allas on päätettynä. Mutta se raha vain uupuu. Enkä suostu osamaksuihin. Toivon että kahden palkat taloudessamme riittäisivät säästämään keittiöön rahat.

Joskus koti tuntuu kaikkea muulta kuin kodilta. Sisustamisella mielestäni tehdään kodista oman näköinen, rakas, kodikas ja sisustuksella tuodaan asukkaiden oma persoonallisuus esiin.
Sisustus merkkaa minulle todella paljon ja siksi sen uupuminen kodissamme ahdistaakin.

Aina sisustamisen puuttuminen ei merkkaa laiskuutta tai kiinnostuksen vähyyttä. Meillä ainakin siihen vaikuttaa puhtaasti vain raha.

Toki pienet taaperot ovat vaatineet että ihan mitä tahansa ei ole voinut laittaa lattiatasolle mutta täytyy muistaa että ei tämä ole vain aikuisten koti vaan myös lasten. En itse ainakaan tykkäisi asua paikassa jossa saisi koko ajan varoa toisten tavaroita eikä saisi kulkea vapaasti.
Nyt molemmat ovat jo niin isoja että voisin hyvin laittaa esimerkiksi lattialamppuja ilman että ne kaadettaisiin, huonekasvit saisivat olla rauhassa ja kynttilät saisivat palaa sohvapöydällä tai sivupöydällä. Sivupöydästä olenkin haaveillut, joka olisi kokonaan vain koristeita varten olemassa ja tuomassa tunnelmaa kotiin.

Neljä vuotta kohta kotimme on saanut kolhuja sisustukseensa mutta ainakin toivon mukaan pääsen pian valloilleni ja kodista tulee taas lämmin koti


Onko teidän kodissa näkynyt kotihoitovuodet?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017 (sisältää 2x pääsylippujen arvonnan)

Viitenä vuotena on tullut käytyä Lapsimessuilla.
Nyt ensimmäistä kertaa pääsen tuonne blogipassilla!
Odotan innolla tulevia messuja ja mukava päästä kokeilemaan tuota blogipassiakin.

Lapsimessut ovat tänä vuonna
21.4-23.4.2017
eli ihan parin viikon päästä.

Mukana menossa on myös
Eläinystäväni tapahtuma
Kädentaito tapahtuma
OutletExpo
ModelExpo

Kädentaito ja eläinystäväni tapahtumissa käyn ainakin itse piipahtamassa.

Itse menen Lapsimessuille lauantaina 22.4.
Mukaani lähtee kaksi siskoani ja todennäköisesti yksi kaverini.
Lapset jäävät tällä kertaa kotiin isänsä kanssa. Aikaisempina kertoina on ollut aina lapset tai ainakin toinen pojista mukana. Ensimmäistä kertaa käyn siis tuolla ilman rattaita! Uusi kokemus ja kiva kokeilla mennä tuolla ilman lapsia. 

Mikäli itse mietit meneväsi lapsen kanssa, niin mitä nyt pikaisesti katsoin ohjelmaa, niin varmasti lapsetkin viihtyvät tuolla. Oli ainakin piirustuskisaa, Miinan ja Manun tuotekassikisaa, lavalla esiintyvät Satuhahmot Vekarat ja nukketeatteriakin oli. 
Aikaisempina vuosina hoitopisteet esimerkiksi vaipanvaihdolle ovat olleet mielestäni hyvät ja hissejä löytyy muutamatkin. Viime vuonna oli imetysnurkkaus, jossa oli helppo käydä syöttämässä vauvaa. Tästä vuodesta en ihan varma ole, onko imetysnurkkausta tarjolla.

Jos ohjelmistoa tahtoo katsoa tarkemmin, kannattaa käydä Lapsimessujen omilla sivuilla. 
Omalle puhelimelleen voi myös ladata sovelluskaupan kautta sovelluksen, jonka avulla saat omaan puhelimeesi esimerkiksi kartan messualueesta ja saat tehdä oman suosikkilistasi sinua kiinnostavista yrityksistä ja ohjelmistoista. Jos siis tahdot tehdä messujen kiertelyn helpommaksi, mene Sovelluskauppaan ja kirjoita hakusanaksi "messukeskus".
Tästä sovelluksesta voit lukea vielä lisää
Lapsimessujen omilta sivuilta. Pääset sinne

Itseäni kiinnostaa ainakin seuraavat yritykset:
Blaa
Gugguu
Kaiko
Little Maya
Melli Ecodesign
Metsola
PaaPii
Papu
Silverjungle
Vimma

Lapsimessujen tarjouksia pääset vilkaisemaan

Ohjelmistoa voit silmäillä 


Aikaisempina vuosina on ollut kiva käydä ei vain tuotteiden ja tarjouksien vuoksi, vaan myös ihmisten vuoksi messuilla.
On ollut mukavaa kun joku toinen bloggaaja on tullut vetämään hihasta ja vaihtaa kuulumisiaan kasvotusten ja kertoo millaisiin tarjouksiin on itse törmännyt messuilla.
Siispä, jos olet itse menossa lauantaina Lapsimessuille ja näet minut, tule ihmeessä moikkaamaan!


Iloksenne saan nyt arpoa kaksi pääsylippua Lapsimessuille!
Normaalisti lippu messuille maksaa 16€
Lippu oikeuttaa yhteen käyntiin messuille ja pääset sillä kaikkiin sen hetkisiin tapahtumiin messukeskuksessa.

Arvonta-aika on 9.4-16.4.2017

Voit osallistua arvontaan jättämällä tähän alle kommenttisi. Yksi arpa/osallistuja.
Muistathan laittaa myös sähköposti-osoitteesi, jotta voin olla sinuun yhteydessä, mikäli arpaonni on suosinut sinua.

Muistathan seurata blogiani myös Facebookin kautta 



Mukana menossa

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kuuluuko vauvakutsut raskausaikaan?



Babyshowers.
Yleensä nuo pirskeet järjestetään esikoista odottavalle, mutta jotkut saavat ja haluavat juhlat kaikille odotusajoilleen.

Juhlissa päästään iloitsemaan odottavan äidin kanssa uuden pienokaisen tuloa ja äiti pääsee jakamaan innon ja odotuksen rakkaimpiensa kanssa.
Ohjelmana saattaa olla onnittelumalja, herkkuja jotka huipentuvat babyshowerskakkuun, lahjoja, pilttien sokkomaistelua äidille, vaipan ja vaatteiden pukemista nukelle, arvuuttelua syntymäpäivästä, -painosta ja -pituudesta ja tietysti nimeäkin arvuutellaan. Aliaksen peluuta vauva-aiheisesti on myös hauska seurapeli, ja vaipanheidolla (vrt. Morsiuskimpun heittoon) nähdään kuka saa seuraavaksi plussan tikkuun.

Itse tykkään järjestää juhlia ja aina löytyy jokin syy juhlimaan.
Molemmissa odotuksissa olen saanut ihanat vauvakutsut ja niistä on muistot ja valokuvat.
Esikoisen kohdalla babyshowerit olivat vielä ihan uusi juttu ja monet vieroksui niitä ja pitivät turhana "jenkkien hömpötyksenä". Toisen aikana nämä juhlat olivat päässeet jo yleistymään ja oli jo ihan normia järkätä vauvakutsut raskaana olevalle. Siskot tahtoivat järjestää myös toiselle lapselleni omat kutsut kun ekakin sai ja minustakin se tuntui reilulta. Ja olihan ne ihanat kutsut! Arvostan ja tykkään edelleen että sain molemmissa raskausajoissa omat kutsut.

Mutta kaikki eivät ole yhtä innoissaan juhlista kuin minä. Kaikki eivät edes halua juhlia.
Syynä voi olla ahdistus siitä että on huomion keskipisteenä, pelkää onko ohjelmanumerona jotain epämiellyttävää tai ei vain jaksa mitään ylimääräistä numeroa odotusajassaan. Voihan joku pitää koko raskautta raskaana aikana eikä siksi ole juhlatuulella.
Koska ihmisiä on erilaisia, olen aina kysynyt itse odottajalta tahtooko kutsuja ennen niiden järjestämistä. Näin ei tule mitään ikävää yllätystä. Olisi kamalaa jos juhlissa päähenkilö istuisi itkua pidätellen ja toivoisi vain että päivä päättyisi pian!
Vaikka muutama onkin sanonut että ei tahdo juhlia itselleen, ei se minua mitenkään lannista. Mahdollisuus on annettu ja toivon vain että kukaan ei kadu myöhemmin kun ei ollutkaan vauvakutsuja. Varsinkin kun nämä vain yleistyvät ja luulen että vauvakutsut ovat jo ihan normijuhlat. Ihan kuin ristiäiset/nimijuhlat, kaikki odottavat että sellaiset pidetään.

En kuitenkaan ymmärrä miksi joku pahottaisi mielensä jos juhlia ei tulisikaan. Siis joku muu kuin raskaana oleva! Tärkeintä minusta on kuunnella sitä juhlittavaa. Eihän kaikki tahdo juhlia syntymäpäiviäänkään. Juhlien pitäisi aina olla iloinen tapahtuma, ei mitään pakkopullaa joka nyt on vain normien vuoksi tehtävä.

Se onkin sitten eri juttu jos odottaja tahtoisi kutsut mutta kukaan ei niitä järjestä. Minusta tämä on surullista ja läheisiltä ajattelematonta! Jos oikeasti tuntee odottajan hyvin ja on läheinen, tietää kyllä haluaako hän vauvakutsut.
Itsekin voi minusta järjestää kutsut jos kukaan ei niitä tajua kasata.
Olkoot se pieni napautus muille ja sehän vain kertoo odottajasta että pitää juhlista ja tahtoo juhlia raskausaikaa ja uutta vauvaa. Omaa sydäntä kannattaa kuunnella ja raskausaikaa ei saa takaisin (paitsi uudella vauvalla, heh).


Mitä mieltä sinä olet vauvakutsuista?

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Jännittäviä uutisia!


Olen tästä suuresta muutoksesta samalla innoissani ja riemuissani, mutta myös uusi arki jännittää ja tuntuu vielä kovin vieraalta.

Pojat ovat olleet aina kotihoidossa ja töihin oli tarkoitus mennä viimeistään ensi vuonna, kun kuopus täyttäisi kolme. Päiväkotiarkea ei voinut estellä, vain viivytellä. 
Hakemukset tuohon 300 metrin päähän olevaan päiväkotiin laitoinkin jo menemään jokin aika sitten, koska täällä on todella pitkät jonot hoitopaikkoihin.

Soitin aiempaan, tuttuun työpaikkaani, kysyäkseni heidän työtilannetta. Olinhan ollut heillä töissä 2012 lähtien.
Viime viikon perjantaina sain puhelun. "Hyviä uutisia Nea! Tahtoisitko tulla meille takaisin, huhtikuusta alkaen?" 
Huhtikuussa jo!
Apua!
Tätä ennen olin jo saanut työtarjouksen yhdestä toisesta paikasta ja kieltäydyin siitä juuri siksi, koska työt olisivat alkaneet jo nyt keväällä. Myös työmatka ja tuntien riittävyys mietitytti. 
Tätä työtarjousta oli mietittävä pidempää, koska työmatka olisi lyhyt, tuntimäärältään hyvä ja tuttu työpaikka on aina turvallinen vaihtoehto. Tykkään tuosta paikasta todella ja parempia työkavereita ei voisi olla!

En vielä luvannut mitään, vaan sanoin että soitan ensin poikien hoitokuviot kuntoon. 
Mies kannusti kotiäitiyttä ja hänkin on sitä mieltä että kuopus on vielä todella pieni. Mutta antoi silti minun päättää asiasta. 

Kunnan päiväkodit ja ryhmikset olivatkin täydempiä kuin luulin! Huhtikuuksi ei olisi yhtään paikkaa vapaana pojille vaan ryhmät ovat jo nyt ihan pursuamassa lapsista! Koska kunnalla on velvollisuus järjestää hoitopaikka kahden viikon kuluessa, meillä se olisi tarkoittanut sitä että pojat joutuisivat kahdelle eri perhepäivähoitajalle ja sinnekin niin sanotusti ylimääräisiksi. Ei millään pahalla, mutta perhepäivähoito ei herätä minussa luottamusta ja entä jos paikat olisivat ihan eri puolilla kaupunkia? 
Seuraavaksi soitin yksityiselle. Heilläkin oli jo ylibuukattu ryhmäkoko. Vain yhdessä yksityisessä paikassa oli vapaata mutta se sijaitsi niin levottomassa paikassa, etten edes muuttaisi sinne. En siis todellakaan veisi lapsiani sinne päiviksi hoitoon!

Näytti jo siltä että joudun kieltäytymään työstä. Töihin paluu olisi iso juttu minulle ja suoraan sanottuna tarvisimmekin jo sitä. Se toisi ison helpotuksen talouteemme ja täällä kotona on alkanut kalvamaan myös yksinäisyys. Perhekerhoissa ei ole enää samat äidit eikä yhteisöllisyyttä ole enää ilmassa. Puistoissa ei ole kuin vain minä poikien kanssa ja autottomana kyläilytkin vaativat monien kilometrien kävelyä/pyöräilyä. Monet ovat jo palanneet töihin ja siksi ehkä tuntuu jotenkin orvolta olla kotona. Mieskin tekee töitä kuusi päivää viikossa, eikä todellakaan ole sanottua että tulisi aina kotiin puoli viisi, vaan saatan olla kotona poikien kanssa aamusta iltaan. Kotihoito on mielestäni edelleen hyvä juttu ja kannustan siihen! Kuopus ei tarvisi vielä päiväkodin virikkeitä mutta esikoisesta huomaan jo tylsistymisen merkkejä. Kun olisi se auto, pääsisin viemään häntä paremmin aktiviteetteihin. Mutta eipä siihen toiseen autoon ole varaa nyt, joten jumissa ollaan. Pyörällä ja kävellen ollaan nyt menty kilometrit.
Mieskään ole viettänyt vuosiin lomia ja olisi ihana saada hänet edes viikonlopuksi kotiin, ilman että vaikuttaisi ruokapöytäämme.
Mutta mihin tahansa hoitoon en poikiani suostu pistämään. Paikan pitää olla luotettava. Onhan pojat siellä yhdekn tuntia päivässä, viisi kertaa viikossa, 180 tuntia kuussa. Se on paljon! 

Soitin vielä kerran ja kysyin, koska sitten olisi hoitopaikkoja vapaana. Tuohon viereiseen päiväkotiin, johon olemme ensisijaisesti hakeneetkin, olisi vapaata 1.6 lähtien. Tartuin heti tähän, koska he ovat kesänkin auki eli pompottelua paikasta toiseen ei olisi kesällä. Pientä vaihtelevuutta ryhmässä ja hoitajissa olisi lomien vuoksi mutta syksyllä tilanne tasaantuisi.
Soitin sitten töihin ja kysyin, onnistuisiko aloitus vasta kesällä.

Ja tässä sitä nyt ollaan!
Ihana työpaikkani ymmärsi ja jousti! Aloitamme työ-/päiväkotiarjen kesäkuussa!
Totta kai mietin onko kuopus vielä valmis tähän mutta tuntui siltä että miehellä oli jo liikaa paineita hartioillaan ja tahdon jo auttaa häntä. 

Pojat saavat aloittaa hoidon tutustumiskäynnein ja pehmeällä laskulla. Ikää heillä on sitten 2v.1kk. Ja 3v.10kk.
Jännittävää!!!