maanantai 31. lokakuuta 2016

Vesirokkorokote


Viime viikon maanantai oli jännä päivä kun kävimme ottamassa vesirokkorokotteet 1v.5kk. ja 3-vuotiaallemme.
Minä ja mieheni olemme jo sairastaneet vesirokon, joten emme tarvinneet sitä.

Monet ovat varmasti puntaroineet tämän rokotteen ottamista ja miettineet onko sen ottaminen hyödyke vai turhake.

Itse muistan hatarasti oman vesirokkoni. Olin alta viiden ja seisoin eteisessämme. Meillä oli kylässä joitakin ja äiti oli keittiössämme kahvipöydässä. En ole ihan varma tulinko huoneestani uniltani (päikkärit?). Joka paikkaan kutisi aivan vietävästi ja oli mahdotonta olla raapimatta.
Äiti näki paidastani että rakkulat olivat puhjenneet ja tuhrineet paitani. Paidan vaihtaminen sattui! Se kun paitaa nostettiin pään yli, ai että sitä kirvelyä selässä! En ole ihan varma itkinkö tuona hetkenä.

Muisto omasta vesirokostani on saanut minut haluamaan välttelemään tuota tautia ja mieluummin pojat saisivat rokotteen ja pääsevät koko taudista pälkähästä, tai saavat sen lievänä versiona. Mitä sitä turhaan saattaa lasta noin ikävään tautiin kun sen voi välttääkkin.

Toinen syy rokotteelle on pelko jälkitaudeista. Vesirokosta voi saada keuhkokuumeen ja aivokuumeen. Pelkään aivokalvontulehdusta! Suomessa aivokalvontulehduksia on nykyään noin 300-400 (mikäli Iltalehteä pidetään luotettavana lähteenä) ja tässä on sekä bakteerien että virusten aiheuttamat tulehdukset. Käsittääkseni viruksen aiheuttamat aivokalvontulehdukset ovat lievempiä mutta siihen ei ole lääkehoitoa. Vesirokon jälkitauteihin on kuitenkin kuollut lapsia ja siksi otan nuo vakavasti vaikka luvut eivät olekkaan suuria. En tahdo ottaa turhaa riskiä ja katsoa onnettaren kanssa tuleeko lievä vaiko raju vesirokko jälkitauteineen, kun sen voi välttää rokotteella.

Varilrix-rokote sisältää:

- kylmäkuivattuja, eläviä varicella-zosterviruksia
- aminohappoja
- humaanialbumiinia
- vedetöntä laktoosia
- sorbitolia
- mannitolia
- neomysiinisulfaattia

Pakkauksen hain jo aiemmin apteekista, reseptillä. Yksi rokote maksoi himpun alle 80 euroa. Kotona tuota säilytetään jääkaapissa. Oli metka tunne ajatella että meillä on vesirokkovirus jääkaapissa!

Neuvolapäivä koitti ja jännitin hurjasti piikkien antoa. Kolmevuotiasta valmisteltiin aamulla että tänään mennään ottamaan yksi pistos neuvolassa. Se laitetaan käteen (näytin paikan) ja kerroin myös että se nipistää hieman. Mutta saat olla sylissä ja se on nopeasti ohi. Pupukin otettiin mukaan tsemppariksi. Poika itse asiassa otti asian oikein hyvin ja sanoi vaan että mennään! Kysyi myös että miksi otetaan se pistos ja kerroin että se suojaa yhdeltä kurjalta taudilta, vesirokolta. Kysyi miksi äiti ja isi ei saa sitä ja kerroin että me ollaan sairastettu jo vesirokko, eikä meille voi tulla sitä enää.

Päätettiin myös että ensin rokotetaan isompi, jolla on herkempi taipumus samaistua toisten tunteisiin. Jos pikkuveli saisi kamalan itkun, isoveli ei taatusti tahtoisi kokea samaa pistosta.

Neuvolassa esikoinen leikki iloisesti leluilla (kuormuri kippasi kahvia, eli palikoita, pannuun ja sitä juotettiin pehmoleluille).
Neuvolatäti kertoi vielä esikoiselle rokotteesta ja on minusta hyvä että sanoi myös rehellisesti että se sattuu hieman. Minusta näissä ei saa valehdella lapselle. Pistos muuten tulikin reiteen eikä käteen, niin kuin luulin ensin. Pistoksen aikana esikoinen tahtoi olla isän sylissä ja vain hetkeksi parahti nipistyksestä. Sitten tahdottiinkin äidin syliin. Tässä hieman itseäni masensi kun terkkari hoki kuinka reipas poika onkaan. Olet reipas! Kun ei lapsi odota kuulevansa kuinka reipas hän on. Syli auttaa ja kertoo että nyt se on ohi ja halataan hetken. Eikä noissa edes tarvitse olla reipas! Mutta sana on niin piirtynyt meidän kulttuurin sanavarastoon että se lipsahtaa joskus kaikilta aikuisilta. Tuskin poika sitä edes kuunteli kun rutisti niin kovin sylissä minua.

Esikoinen jatkoi leikkejänsä hyvin ja oli kuopuksen vuoro. Hänkin itkaisi kerran isosti mutta unipupu ja syli auttoi.

Minusta kuopus muuttui rokotteen jälkeen väsyneeksi. Tai en tiedä loukkaantuiko vain pahasti, kun katsoi niin julmana terkkaria, heh.

Rokotteen jälkeen saattaa tulla ihottumaa, kuumetta, ärtyisyyttä, väsymystä, pistoskohdan kipuilua ja ripulia. Minua nuo rokotteen haittavaikutukset eivät huolettaneet. Katsoo jo pelkän särkylääkkeen haittavaikutuksia, niin siellä on myös pitkä lista rustattuna.

Meille ei tullut kuumetta tai näppyjä/ihottumaa.
Esikoinen oli ärtyneempi ja oikeastaan koko viikon hieman tunneherkempi. Tähän saatta vaikuttaa myös syysloma, koska poika reagoi herkästi pieniinkin muutoksiin.

Kuopukselle tuli vatsaongelmia ja koitinkin viikon ajan nesteyttää enemmän ja syötiin kuituja paljon. Ärtynyt hänkin oli ja yhden yön valvottiin ja "nukuttiin" perhepedissä.

Aika helpolla siis päästiin! En usko että enää rokotteesta tulisi mitään.

Jotkut ottavat toisenkin annoksen, mutta sitä suositellaan lähinnä niille, joiden vastustuskyky ja perusterveys on jotenkin tavallista heikompaa. Ja minun mielestäni tuossa puhuu myös raha. Pojat eivät siis saa toista rokotetta koska ovat ihan perusterveitä.

Kuulin myös että monet atooppisen ihon omaavat saavat herkästi vesirokosta vyöruusun ja rokotteen on huomattu tehoavan myös tuohon!

Toivottavasti rokotteet halpenisivat tuosta ja useammat voisivat ottaa sen. Olisi hienoa jos koko tauti saataisiin kuriin rokotteella. Onhan sitä toki jaettu jo vuodesta -95.

Mitä mieltä sinä olet vesirokkorokotteesta? 

lauantai 29. lokakuuta 2016

Mammalandian kuukausipostaus: Hyväntekeväisyys

Lokakuun aiheenamme Mammalandiassa on kirjoittaa hyväntekeväisyydestä.

Itse keskityn aika paljon lähellä tapahtuviin hyväntekeväisyyksiin. En pysähdy antamaan kolikoita Punaiselle ristille, enkä lähetä vuohia jollekin perheelle kahdellakymmenellä eurolla. 

Sen sijaan koitan antaa hyvää lähialueilla.


Vauvojen vaatteita neuvolaan
Ainakin meidän neuvolan odotushuoneessa on muutama laatikko, johon saa jättää siistejä vauvanvaatteita. Niitä tarvitsevat saavat ottaa niitä sieltä omaan käyttöönsä veloituksetta.
Minusta tämä on loistava juttu, sillä neuvolassahan ne pienten lasten vanhemmat usein tuppaavat käymään ja siinähän nuo vaatteet ovat sitten tarjolla helposti. Samalla kun käy lapsen neuvolakäynnillä, voi saada myös uusia vaatteita. Ja toisaalta voi myös helposti ottaa laukkuun mukaan pieneksi jääneitä vaatteita ja jättää ne seuraavalle käyttäjälle. 

Apukäsiä facebookin kautta
Olen muutamassa ryhmässä, joissa voi auttaa toisia.

Esimerkiksi:

Paikallisessa annetaan kirppisryhmässä.
Tuolla voi hyvin luovuttaa itselleen tarpeettomat tavarat jollekin sitä tarvitsevalle.

Autetaan lähimmäistä.
Tähän ryhmään voi liittyä riippumatta siitä, missä päin Suomea asut. Tuolla nimittäin on monelle kunnalle oma ketjunsa, johon voi kertoa millaista apua tarvitsee. Kaupassa käyntiin kenties? Lastenhoitoon? Tarvetta tavaroille, esimerkiksi vaatteille? Ihan missä vain tarvitseekaan apua, tuonne voi jakaa huolensa ja auttavia käsiä löytyy varmasti tästä ryhmästä.

Lahjoitukset
Olen lahjoittanut useimmat vauvatavaramme tutuilleni ja monet vanhat vaatteeni ja kenkiäkin olen vienyt Uffille. Uffin keräyslaatikoita on ripoteltu paikkoihin, joihin on helppo luovuttaa tekstiilejään. Esimerkiksi kauppojen parkkipaikoilla on näitä keräyspisteitä. Säiliöt tyhjennetään kerran viikossa ja tämän jälkeen tuotteiden kunto tarkastetaan eli tilastoidaan. Tilastoidut tuotteet luovutetaan eri pisteisiin, jotka ovat halukkaita ottamaan nämä vastaan. Esimerkiksi kauppaketjuille. Näistä saadut tuotot kohdennetaan Afrikkaan sekä Intiaan.



Apua eläimille

Löytöeläinkodit
Paikalliset eläinkodit ottavat varmasti ilolla vastaan lahjoituksia. Itse olen vienyt meidän kunnan eläinkotiin, Onnentassuun, pyyhkeitä, kanien ruokaa, kanien häkin, kaksi kissojen vessalaatikkoa, puruleluja ja herkkupusseja. Jos siis sinulla on vanhoja pyyhkeitä tai patjoja tms. Kaapin täytteenä, soita ihmeessä kuntasi eläinkotiin ja kysy onko niille tarvetta sillä hetkellä!

Animalia
Olin useita vuosia Animalian jäsenenä. Eläimet ovat olleet aina niin lähellä sydäntäni ja tahdoin tukea näin hienoa toimintaa mitä Animalia tekee.
Vuosimaksu jäsenyydessäni oli 25 euroa ja vuoden aikana tuli Animalian oma lehti postiluukkuuni neljä kertaa.
Animalialle voi myös tehdä ihan vain lahjoituksenkin, voit allekirjoittaa ajankohtaisiin vetoomuksiin heidän sivuillaan ja voit osallistua erilaisiin tapahtumiin. Esimerkiksi perjantaina 25.11 klo.18.00 on Narinkkatorilla käynnissä Fur Free Fryday - Turkittoman perjantain tempaus. Animalian sivuilta voi myös ostaa erilaisia tuotteita, kuten kirjoja ja vaatteita, ja näiden tuotoilla tuetaan tietenkin Animaliaa.



Auttaminen on tärkeätä. Uskon myös että jos autat muita, saat itsekin apua jos tarvitset.
Itselläni on kuitenkin niin tasainen elämäntilanne että pystyn hyvin auttamaan toisia.

Tahtoisin auttaa enemmän ulkomaitakin, etenkin lapsia! Mutta tahtoisin olla varma että apuni menee kokonaisuudessaan perille. Olisi ihan mahtavaa lähteä vaikkapa Intiaan ja auttaa ihan konkreettisesti!

Miten sinä teet hyväntekeväisyyttä?

(kuvat ovat Aulangon näköalatornista. Kiivettiin ennen tornia 322 kiviporrasta ja käveltiin karhunkierrosta! Oli muuten erinomaista jumppaa kun kuopus oli selässä kyydissä manducassa)

Yhteistyössä

tiistai 18. lokakuuta 2016

Lisää marjoja ruokavalioon helposti

Meillä syödään ihan mieluusti kasvikset lautaselta, täysjyvätuotteita ja hedelmiä päivittäin. Jostain syystä marjat ovat kuitenkin sellaisia, mitä ei ole päivittäin ruokapöydässämme. 

Puuroihin lisään joskus marjoja ja viilin päälle laitan joskus. Silti ihan pelkästään marjoja pojat eivät tykkää syödä. Syytä tähän en tiedä, koska metsissä tykätään syödä marjoja! Kädet käyvät kuin liukuhihnatyöstä ja hyvä kun niitä marjoja edes pureskellaan kunnolla. Miksi ne eivät sitten maistu lautaselta? 

Yksi hyvä keino saada lapsien ruokavalioon lisää marjoja on
Robertsin MuumiBerrie!

Tämä yksi pieni purkki(100ml) sisältää koko päivän suositellun marja-annoksen.

Kuvien purkeissa lukee vielä valitettavasti vanha nimi, MuumiSmoothie mutta kauppojen purnukoissa lukee jo ehompi uusi nimi, MuumiBerrie.

Kolmevuotiaamme osasi juoda tuosta juoma-aukosta mainiosti mutta yksivuotiaalle laitoin pillin kaiken varalta.

Välipala on oiva vitamiinipommi, sillä se on tehty kokonaisista villimustikoista. Marjan kaikki vitamiinit on siis saatu talteen, kuorineen ja siemenineen.
Berrie sisältää hyviä flavonoideja sekä kuituja.

MuumiBerrie on myös siitä hyvä, että se säilyy huoneenlämmössä. Sen voi siis hyvin ottaa mukaan retkille ja muihin menoihin mukaan.

Berrie on mielestäni todella hyvän makuinen, eikä siihen ole lisätty lainkaan sokeria.

Molemmat pojat tykästyivät välipalaan ja onnistuin näin lisäämään marjoja ruokavalioomme. Itsekin tykästyin tähän Robertsin tuotteeseen!
Useat marjat sisältävät myös muuten hyviä ainesosia, jotka ovat hyväksi esimerkiksi suolistollemme sekä ihon hyvinvoinnille.

Roberts on myös hyödyntänyt muitakin marjoja tuotteissaan kuin vain mustikkaa, kuten esimerkiksi puolukkaa, tyrniä, karpaloa sekä mustaherukkaa ja jokaisen purkin kyljessä lukee mukavasti, kuinka monta marjaa juoma sisältää.

Kuinka sinä olet lisännyt marjoja lapsen tai omasi ruokavalioon?



Yhteistyössä

maanantai 17. lokakuuta 2016

Huovilan kaunis puisto

Täällä on ollut pieni sairastupa ja parin päivän sisällä kökkiminen alkoi jo kaataa seiniä päällemme. Anoppi oli joskus kertonut käyneensä Huovilan puistossa ja päätettiin lähteä haukkaamaan tuonne raitista ilmaa.
 Huovilan puisto sijaitsee Kärkölässä.
Meiltä sinne oli noin 45 minuutin ajomatka.

Autopaikkoja oli hyvin, eikä muita kävelijöitä ollut alueella. Kahviokin löytyi heti parkkipaikan vierestä mutta se on auki vain kesäisin.

Pienin pääsi manducaan ja esikoinen rattaisiin. Olipa muuten outoa laittaa pitkästä aikaa esikoinen rattaisiin! Päätettiin kuitenkin että alkumatka mentäisiin rattaiden kanssa, sillä keppejä, risuja, kiviä ja mitä tahansa tienposkesta voi löytääkkään, rakas kolmevuotiaamme keräilee ja tutkii kaiken todella hitaasti ja hartaasti.

Jo puistoreitin alkupäässä komeili kaksi kaunista lampea ja tikkakin koputteli ihan vieressä.
 Lammet olivat näin syksynäkin kauniit ja päätettiin heti että ensi kesänä tänne on pakko tulla uudestaan!
Ja jos joskus vielä käyn valokuvauskurssilla, tämä on ihan varma harjoittelupaikka kuvien ottamiselle.
Tietysti tuli myös mieleen että täällä saisi kauniita kuvia esimerkiksi lapsien vuosikuviin, raskauskuvia ja hääkuvia.

Lampien jälkeen lähdettiin kapuamaan pientä polkua pitkin ylöspäin. Rattaat jäivät alas ja esikoinen sai kävellä ylös. Matkalla tietenkin kerättiin kiviä ja mietittiin pieniä koloja mättäillä. Jäkälääkin kasvoi paikoittain ja kerroin että porot syövät tätä. Esikoista tämä tieto ei kiinnostanut. Hän vain totesi "kiitos, en tarvitse sitä. Oo, katsoppas äiti! Puu on kaatunut! Miksikö puu on kaatunut tuollei?"
 Missään ei nähty tietoa kuinka korkea mäki oli mutta tästä näkee hieman korkeutta. Alhaalla puiden takana näkyy lampea, jonka vierelle jätettiin rattaat.

Ylhäällä oli pieni huvimaja, josta oli mukava ihailla näkymiä ja syödä eväitä. Pieninkin pääsi hieman jaloittelemaan majassa.
 Eväiden jälkeen palattiin alas ja jatkettiin puistoreitin kulkua.

Vieläkin ihastelin vain puiston kauneutta ja moninaisuutta. Kuinka niin pienelle alueelle oli saatu niin paljon! Vesistöä, kuusimetsää, koivumetsää, isoja tammia ja avaria ruohikkoalueita. Voi kun osaisin valokuvata paremmin, niin pystyisin välittämään teille paikan koko loiston.
 lopuksi käytiin vielä kivijalkojen luona. Tuohon kohtaan piti tulla asuinrakennus, mutta vain kivijalat nousivat pystyyn kunnes iski rahapula ja rakentaminen loppui siihen.
 Kesällä tuolla on myös opastettuja kierroksia ja kahviosta saisi ostaa myös paikallisia kasviksia.
Hassua että vastahan se edellinen kesä päättyi ja jo nyt on seuraavalle kesälle suunnitelmia, heh!

Muutenkin reissu oli hyvä päätös. Pienemmän nuha helpottui raikkaassa ulkoilmassa ja samoiten esikoisen kurkkukipu.

Oletko sinä käynyt Huovilan puistossa tai suosittelisitko jotain muuta puistoaluetta?

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Mehua lapselle hyvällä omallatunnolla

"Istut hämärässä saunassa. Heität kiukaaseen vettä ja kivet sihisevät. Ilma kirpaisee kuumemmaksi ja kyyristyt alemmaksi. Olet vielä pieni lapsi. Asetut alemmille lauteille istumaan. Äitisi kysyy, ollaanko valmiita ja vastaat reippaalla äänelläsi Juu. Suihku on ihanan viilentävää mutta jano on hirmuinen. Saunomisen jälkeen tulee aina jano. Äitisi kuivaa sinut pyyhkeellä ja pörröittää hiuksesi kuivaksi. Ne jäävät sojottamaan minne sattuu ja olet kuin pieni peikkolapsi. Olohuoneessa ilma on kevyempi ja viileämpi. Puet itsellesi yövaatteet ja asetut sohvalle istumaan. Telkasta tulee Avara Luonto ja katsot sitä jo väsynein silmin. Käännät pian katseesi äitiisi, joka istuutui viereesi. Hän hymyilee sinulle niin, että saatat nähdä poskissa hymykuopat. Hänellä on kädessään pillimehu ja tarjoo sitä sinulle. Janoisena otat mehun ja se sammuttaa janon hetkessä. Äitisi ottaa sinut kainaloon. Tämä hetki ei muuta tarvitsekkaan. Olet onnellinen".


Meillä ei peitellä sitä, että me kaikki juodaan mehuja. Molemmat pojat, sekä kolme- että yksivuotias, saa mehua ihan viikottain.

Meillä käydään saunassa tiistaisin ja perjantaisin ja lapset saavat saunomisen jälkeen nauttia kylmästä mehusta. Samoina päivinä on myös esikoisen kerho ja eväiden mukana on termospullo, jossa on mehua. 

Mehua juodaan myös kipeänä, juhlissa ja joskus saa ihan muuten vaan, esimerkiksi jos on kyläilijöitä, saatetaan tarjota kaikille mehua pienten herkkujen lisäksi. 

Mehu kuuluu siis jo lapsiemme maailmaan, joskus itse tehtyjen mehujen muodossa, joskus ihan sitä keinotekoista tiivistettä lantrataan veteen.

Itse mehu herättää joissakin vanhemmissa hyvinkin negatiivisia tunteita ja kyseenalaistavat jopa mehujen antajien hyvän vanhemmuuden tason.

Itse näen ennemminkin asian niin, että mehuja on valtavasti ja on olemassa sekä niitä hyviä että huonoja mehuja.

Yksi ihana mehu on tullut meille ihan jäädäkseen!



Raikastamo on suomalainen, kuuden kaveruksen perustama yritys.

Raikastamo valmistaa 
Täysmehuja
Pillimehuja
sekä limonadeja.

Meillä suositaan eniten itse tehtyjä mehuja ja Raikastamon täysmehut ovat ihan parhautta! Mies on tykännyt ottaa näitä lasisia herkkupulloja töihin ja lapset ovat tykänneet näistä vedellä lantrattuna. 

Pillimehut ovat mielestäni käteviä eväsretkille ja saunaankin ollaan joskus otettu mukaan piristysjuomaa.

Limonadeja meillä ei kukaan juo.

Plussaahan näissä on tietysti luomuus sekä se, että mehuihin ei ole lisätty lainkaan sokeria! Tämähän on kuin musiikkia vanhempien korville, eikös?
Mehut sisältävät tosiaan vain hedelmien omaa luontaista sokeriaan.

Kaikkien suosikkimaku on pillimehuista appelsiini-porkkana ja täysmehuista appelsiini.

Kun siellä mehuhyllyllä vertailee tuotteita ja pohtii, mitä kannattaa tarjota omalle rakkaalle lapselleen, mielestäni tärkeimmät asiat ovat nämä:
Puhtaus (eli ei ylimääräisiä lisäaineita)
Vähäinen määrä sokeria (mieluiten luonnollista sokeria)
Ja tietysti kotimaisuus

Kaikkia mehuja ei siis mielestäni voi laittaa samalle viivalle, vaan jotkut ovat oikeasti terveellisempiä keholle kuin toiset. Raikastamo on pitänyt itsensä luonnollisena ja sen omenatäysmehu on saanut jopa Vuoden luomutuote-palkinnon!

Mielestäni on ihan vanhempien vastuulla olla kriittisiä, mitä elintarvikkeita omille lapsille tarjotaan ja katsoa huolellisesti mitä tuote sisältää. 

Alkuteksti oli täysin kuvitteellinen mutta olisi hyvin voinut olla oman lapseni lauantai-ilta. Itse muistan myös omasta lapsuudestani ihanan viileän mehun, jota juotiin mökillä laiturin nokassa saunan jälkeen, tai hiekkarannalla pitkän uintipeuhun päätteeksi. Ne on niitä ihania lapsuuden muistoja, joista edelleen tulee ihana mehun makeus kielen päälle. 



Yhteistyössä

perjantai 7. lokakuuta 2016

Sokeriherkulle korvike: Proteiinijäätelö!


Miltä kuulostaisi jäätelö, 
joka on makeutettu xylitolilla,
eikä sisällä sokeria?

Olen itse todella koukussa sokeriin ja Wheyheyn proteiinijäätelö kuulosti herkulliselta ja hyvältä kokeilulta. 
Proteiinipitoisuutensa vuoksi tämä sopii myös urheilijoille. Proteiinia yhdessä purkissa on nimittäin jopa 22 grammaa! Kaloreita purnukassa on 160.

Kutsuin kaksi siskoani sekä siskoni kolmevuotiaan tyttönsä meille jäätelökesteille ja yhdessä maisteltiin näitä herkkuja.

Aivan aluksi mietimme, maistuukohan jäätelöissä xylitoli, riittääkö niin pieni purkki herkkuhetkeen ja koostumus oli mielestämme erilainen kuin tutuissa jäätelöissä. Aluksi herkku on aikas kovaa mutta sulaa myös vauhdilla. 

Makuina oli
Vanilija
Mansikka
Banaanitoffee
Suklaa

Tässä meidän pikkuraatimme mielipiteet:

Vanilija
Kolmevuotiaat: "hyvää. Minä haluan punaista. Lisää"
Ninni: "outo ja hieman kuminen. Ei maistu oikealta vanilijajäätelöltä"
Jaana: "koostumus ja maku muistuttavat jäätelöä, joka olisi jäätynyt pakkasessa uudestaan"
Minä: "rasva jää hieman kielen päälle tuntumaan"

Mansikka
Kolmevuotiaat: "hyvää"
Ninni: "parempaa!"
Jaana: "parempaa. Tätä voisi syödä enemmänkin."
Minä: "vaahtomainen. Maistuu hyvältä"

Banaanitoffee
Kolmevuotiaat:"hyvää. Pahaa. Hedelmä!"
Ninni:"ihan hyvää. Tosi makeaa"
Jaana:"äkkimakeaa"
Minä:"ensin maistui toffee ja banaani tuli jälkimakuna. Makeaa"

Suklaa:
Kolmevuotiaat:"mutaa. Kuraa. Näyttää naminamilta. Lisää sitä kuraa!"
Ninni:"suu jäi kuivaksi eikä rasvaiseksi. Paras maku.
Jaana:"kuin olisi kaakaota juonut. Paras. Täyteläinen suklaan maku"
Minä:"paras. Vähän ehkä jauhoinen"

Suosikiksi yltäsi suklaa. Minusta ja Jaanasta seuraavaksi tuli mansikka, ninnistä taas banaanitoffee. Jäätelöt veivät hyvin makeanhimon ja pieni purkki riitti mainiosti. 
Suosittelen tätä erityisesti sokerihiirille!
Jos on vaikeuksia päästä sokerista eroon niin nämä jäätelöt vievät varmasti makeanhimon, ilman huonoa omaatuntoa. 

En ole ennen kuullut jäätelöstä, joka olisi makeutettu xylitolilla. Mielestäni se oli loistava sokerin korvike!

Itsellä ainakin sokerihammas alkaa huutamaan iltaisin ja tulee etsittyä kaapista herkkuja. Aamulla onkin sitten turvonnut olo ja taas sitä miettii, miksi tuli herkuteltua. 

Todistetusti tämä iltaherkku ei turvota eikä aamulla iske huono omatunto! 



Yhteistyön tarjosi

tiistai 4. lokakuuta 2016

Kasvatus ilman rangaistuksia

Monissa perheissä on käytössä kotiarestit ja muita rankaisukeinoja jos lapsi ei ole toiminut toivotulla tavalla.
Lapsi ei ole käyttäytynyt niin kuin aikuinen tahtoo ja näillä rangaistuksilla aikuinen koittaa saada lapsen tekemään asiat niin että aikuisen tarpeet tulevat täyttyneeksi. Aikuinen voi saada rangaistuksilla itselleen ylemmyyden tunnetta, hyväksyntää muilta aikuisilta tai vaikkapa kontrollin tunnetta.

Onneksi nykyään ei enää rankaista fyysisesti samalla mittakaavalla kuin ennen, mutta kylmäsi lukea Helsingin Sanomista, että kyselyn mukaan jopa 23 prosenttia hyväksyy fyysisen kurittamisen. Oli se tukistaminen tai sitten remmin isku, se on fyysistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta on kasvanut mielestäni nykypäivänä ja se näkyy näissä rangaistuskeinoissa, jolloin puututaan lapsen minuuteen ja itsemääräämisoikeuteen.


Esimerkki tilanteesta, jolloin monet antavat rangaistuksen:

Jos lapsi potkaisee pallon naapurin kukkaruukkuun ja sekä ruukku että kukka menevät rikki, joissakin perheissä lapselle saatetaan antaa esimerkiksi rangaistuksesi loppu ilta sisällä ja/tai kaverin yökyläily peruutetaan.


Meillä lapset eivät tule saamaan rangaistuksia. Koskaan.
Tosin eihän lapseni ole vielä missään teini-iässä, joten en voi ennustaa ettenkö joku ilta suutuspäissäni kieltäisi lapseltani jotakin jos on törttöillyt kovinkin pahasti. Ja aivan varmasti törttöilyjä tulee tapahtumaan! Se kuuluu minun mielestäni elämään.

Lapsi itse on vastuussa teoistaan. Hän itse tekee tekonsa, en minä. Olemme eri ihmiset ja näin ollen en voi täysin kontroloida lastani. Enkä haluakkaan. Molemmat poikani ovat fiksuja ja tahdon heidän käyttävän omaa harkintakykyään. Näin ollen annan lapsilleni suuren vastuun hartioilleen. He vastaavat itse teoistaan.

Monilla rankaisujen käyttäjillä saattaa olla hallinnan menettämisen pelko taustalla. Jos lapsi ei ole hänen hallinnassaan, aikuinen saattaa tuntea että hän menettää tilanteen ja panikoiden tarttuu jo opittuun toimintamalliin, eli antaa rangaistuksen.

Haluan olla lapsilleni ennemminkin tien näyttäjänä, joka kertoo mikä on oikein ja mikä väärin. Yhteiskunnan hyväksymistä asioista ja paheksuvista teoista ei voi tietää jos kukaan ei kerro niistä.

Totta kai olen äitinä vastuussa lapsistani ja minun on puututtava konfliktitilanteisiin. Tällöin minusta oleellisempaa onkin kuinka minun ja lapseni vuorovaikutus pelaa ja olemmeko samalla aaltopituudella asiasta, kuin että koittaisin hallita häntä.

Otetaan esimerkkinä taas tuo pallon potkaiseminen kukkaruukkuun. Kuinka meillä toimittaisiin?
Ensiksi näyttäisin oman tunteeni tekoa kohtaan. Ilmeeni muuttuu ja otan kontaktin lapseen laskeutumalla alas niin että saan katsekontaktin, jolloin lapsi saa varmasti tiedon omasta tunteestani.
Ei, en pidä tilanteesta.
Tulen surulliseksi siitä, että toisten omaisuutta rikotaan.
Sanoitan tilanteen ja minun sekä lapsen tunteet.
En pidä teosta mutta pidän silti edelleen lapsestani. Tämän vahvistan sekä sanoin että koskemalla lapsen olkapäätä.
Kun lapsi on nähnyt oman reaktioni, hän huomaa jo siitä, onko teko hyväksytty vaiko paheksuttu. Lapsi reagoi jo tässä tilanteeseen ja se vaikuttaa vuorovaikutukseemme kuinka hän ottaa minut vastaan. Hän saattaa hermostua ja tahtoo tilanteesta pois. Tässä kohtaa tulee hyvin ilmi onko aikuinen miten ottanut lapsen "mokat" vastaan ennen. Onko lapsella tässä kohtaa syytä epäillä että hänen ja aikuisen välinen side rakoilisi? Millä tunteella aikuinen näkee hänet?
Ensireaktion jälkeen pitäisi vahvistaa lapselle mielestäni että maailma ei romahdakkaan ja suhde aikuiseen ei ole katkennut. Jos on kiire tai muita ympäristön paineita tilanteessa mukana, sorrun joskus tässä kohtaa, enkä tee ihan mallikirjan mukaisesti. Mutta ihmisiä me kaikki ollaan eikä aina voi onnistua täysin. Jos olen täysin skarppina tilanteessa, vahvistaisin lapselle suhdettamme kysymällä oliko teko tahallinen vaiko vahinko.
Tämän jälkeen sanoittaisin vielä että toisten tavaroiden rikkomisesta tulee surullinen mieli kaikille ja eihän hänkään tykkäisi jos joku rikkoisi hänen tavaroitaan.
Vahinko tai ei, ostaisimme yhdessä uuden kukan ja ruukun. Koska minusta kolmevuotias ei ole vielä kyllin valmis verbaalisesti kertomaan tilannetta naapurille, kertoisin sen hänen puolestaan. Yhdessä käytäisiin antamassa uusi kukkaruukku ja rikki mennyt siivottaisiin yhdessä pois. Mitään nöyryyttämistä tässä ei mielestäni tarvita.

Tällä nöyryyttämisellä tarkoitan sitä että keskustelumme tilanteesta käymme kahdestaan. Siihen ei tarvita taustakorvia. Se on minun ja lapseni välinen luottamuksellinen keskustelu. Siispä vetäydymme sivummalle keskustelemaan. Anteeksipyyntöä en myöskään vaadi käskyttäen vaan se on tultava häneltä itseltään. Näin on ollut aina meillä ja todistetusti meillä osataan pyytää anteeksi. Anteeksipyytäminen on muutakin kuin vain sanahelinää. Siihen sisältyy pahoittelu tapahtuneesta ja se on tunnepitoinen teko. Lapsi peilaa usein vanhempien reaktioita ja jos aikuinen on jo tilanteesta pahoillaan, lapsi peilaa tunteita. Pyytäisin kyllä että lapseni sanoisi anteeksi naapurille mutta tekisin pyynnön ilman nöyryyttävää ja syyllistävää äänensävyä.

Tilannetta ei enää muisteltaisi myöhemmin mutta tunteiden tasaannuttua voisi kysyä lapselta miltä hänestä tuntui teon jälkeen ja kuunnella häntä aktiivisesti.

Jos teko olisi tahallinen, sen syitä pitäisi selvittää tarkemmin. Oliko ryhmäpainetta? Oliko päivällä tapahtunut jotain mikä purkautui palloon ja kukkaan? Onko vielä toisten tavaroiden ja tilan hahmottamisessa epäselvää?

En ymmärrä lainkaan miten joku rangaistus, jolla ei ole edes mitään yhteyttä itse tekoon, voisi edesauttaa lasta maailmassa ja elämässä.

Kerran luin somessa jutun, jossa teini-ikäinen tyttö myöhästyi kotiintuloajasta. Äiti rankaisi tyttöä ottamalla pleikan jäähylle. Tyttö oli ostanut sen omilla rahoillaan, jotka oli ansainnut töissä ja pleikka oli ostettu vasta sinä päivänä.
Tuossakin ihmettelen, miten se pleikka liittyi kotiintuloaikaan? Mitä äiti koitti viestittää lapselle rangaistuksella? Kunnioitusta? Kunnioittiko äiti lapsensa työntekoa ja omaisuutta?

Elämme hyvin vahvassa auktoriteettisessa maailmassa ja meidän on vaikea hypätä opittujen oppien ulkopuolelle. Tämä malli ei ole vain perhe-elämässä, vaan myös työpaikoissa, kouluissa...

Itselleni paras pomo on ollut se, kehen on ollut syvä luottamus ja avoimuus omille heikkouksille. Koulussa parhaimmat opettajat ovat olleet niitä, ketkä ovat ottaneet aidosti kontaktin ja kuunnelleet missä tarvitsen apua. Ilman että tuntuisi siltä että hän olisi yläpuolellani koska on pomo tai opettajani.

Lapsi ja aikuinen eivät tietenkään ole täysin samalla tasolla. Sen voi todeta jo ihan biologisesti, sillä aivot kehittyvät noin parikymmentä vuotta. Varsinkin harkintakyvyissä ja tilannetajussa. Sitä suuremmalla syyllä, en näe rankaisuja pitkän tähtäimen hyveenä. Aikuinen saa siitä hallinnantunteen mutta mitä jää lapselle?

Meillä lapset kokevat tilanteista ja mokista seuraamuksia. Jokainen meistä mokaa joskus, ne kuuluvat elämään. Silloin teoistaan otetaan vastuu. Ilman syyllistävyyttä tai nöyryyttämistä.