sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Miniloma Haikon kartanossa

Viikko sitten käytiin minilomalla ja vietettiin miehen kanssa yö Haikon kartanolla. 

Pojat vietiin mummulaan yökylään ja hetken ajan leikin vielä heidän kanssaan ennen kuin lähdettiin. Pienempi oli mummunsa sylissä ja kun sitten sanoin heipat, poika vain vastasi iloisesti heiluttaen, eikä yhtään itkenyt perääni! Esikoinen ei edes tullut halaamaan vaan tahtoi vilkuttaa meille keittiön ikkunasta! Näinkö tämä lähtö sitten menikin?! Minä kun olin panikoinut tätä hetkeä koko vuoden ajan ja viimeiset pari yötä valvonu lapsieni "hylkäämistä" ja aivan kaikki turhaa! 
No ei kai siinä sitten, heipat vilkutettiin ikkunan takaata ja sinne jäivät. Eikä ole eka kerta kun lapseni yllättävät minut positiivisesti. 

Hyvähän tuo oli että jäivät ekaa kertaa yhdessä yökylään noin rennosti. Meidän oli miehen kanssa paljon helpompi ja rennompaa lähteä lomallemme kun ei tarvinut miettiä itkeviä lapsia. 

Haikon kartano on Porvoossa ja vaikka vuodenaika ei ollut kauneimmillaan, paikka oli romanttinen ja selvästikkin suunnattu pariskunnille ja aikuisten lomapaikaksi. On varmaan rumaa sanoa näin, mutta ihanaa että kaikki hotellit/kylpylät eivät ole koko perheelle. On ihan kivaa että voi mennä lomalle, jossa ei vilise lapsia. Toki siellä näkyi muutama ihana, kuten yksi 11kk. ikäinen neito, jonka kanssa juteltiin mukavia ja ihana pieni tyttö olikin, mutta oli myös ihanaa että seinän takaata ei kuulunut yöllä vauvan itkua.

Kylpyläpuolella ei käyty koska tultiin hotellille vasta myöhään iltapäivällä. Siellä olisi ollut vaikka mitä hoitoja tarjolla ja jos joskus tuonne vielä mennään, pitää ehdottomasti mennä aamusta ja käydä kylpylänkin puolella.

Huoneemme oli sviitti ja ensiksi maisteltiin juustotarjottimen herkkuja ja juotiin kuoharia poreammeessa. 

Illaksi oltiin varattu pöytä ja syötiin hyvät ruuat. Illallisella kuultiin kun naapurin pöytä kyseli jatkuvasti sammuvasta kynttilästä. Tarjoilija kertoi että se on varmastikkin paikan kummitus. Kerrotaan että tiloilla ratsastaa päätön ratsumies haarniskapuvussa. Yleensä tämä nähdään vievän viestiä ratsullaan pihamaalla mutta nyt se on nähty myös kummittelevan sisälläkin.

Illallisen jälkeen oli tarkoitus vielä juoda glögiä mutta taisin olla väsynyt koska nukahdin melkein heti kun päästiin takaisin huoneeseemme. Hetken ajan ehdin vain katsoa telkasta elokuvaa kunnes uni vei voiton. Kyllä muuten huomasi millaisessa hätävalmiustilassa sitä onkaan äitinä. Pienikin ääni käytävässä sai minut valmiuteen, tarkistamaan kumpi pojista on herännyt lastenhuoneessa. Säpsähtelin monta kertaa enkä millään meinannut uskoa että voin rentoutua, pojat ovat hyvässä hoidossa mummulassa. 

Päivän ja illan aikana laittelin äidilleni viestejä ja kyselin kuulumisia. Sain takaisin iloisia kuvia pojistamme ja kuulin että yöunillekin oltiin menty hyvin. Kuopus nukkui papan kanssa ja esikoinen nukahti mummun silityksiin. Yöllä vain kuopus oli herännyt pienesti yskimään mutta itkuksi yö ei ollut mennyt. 

Aamullahan parasta oli hotellin aamupala! Hieman nauratti hassut pannaripallerot ja niistä oli pakko kommentoida miehelle että pojat tykkäsivät varmasti näistä. 

Aamupalan jälkeen käytiin vielä kiertelemässä pihalla ja rannalla oli mukavan näköinen rantasauna. 

Mummulassa odotti kaksi pientä poikaamme ja halaten tultiin vastaan eteisessä. Mummu ja pappa saivat pienen kiitos-lahjan. 

Oli mukava palata kotiin! 
Loma oli rentouttava ja onnistunut ja yökyläily meni pojilta paremmin kuin hyvin. 

Näinkin hyvin voi siis mennä yökyläily, vaikka olisikin omaa sänkyä rakastava lapsi ja pieni, jonka on jatkuvasti nähtävä äiti ja jonka lempipaikka on äidin syli. Eniten yllätti itkuton yö koska kotona esikoinen herää aina kerran vessaan ja vain minä kelpaan avuksi, ei isä, ja kuopus herää tutin perään vielä kotona 1-2 kertaa. Mummulassa mummu sai muuten vessakaverin kuopuksesta ja pappa kelpasi unikaveriksi. Onnea on isovanhemmat, jotka hoitavat näin lempeästi ♡ ja onneksi laittoivat pojista iloisia kuvia päivän aikana. Se helpotti paljon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti