maanantai 17. lokakuuta 2016

Huovilan kaunis puisto

Täällä on ollut pieni sairastupa ja parin päivän sisällä kökkiminen alkoi jo kaataa seiniä päällemme. Anoppi oli joskus kertonut käyneensä Huovilan puistossa ja päätettiin lähteä haukkaamaan tuonne raitista ilmaa.
 Huovilan puisto sijaitsee Kärkölässä.
Meiltä sinne oli noin 45 minuutin ajomatka.

Autopaikkoja oli hyvin, eikä muita kävelijöitä ollut alueella. Kahviokin löytyi heti parkkipaikan vierestä mutta se on auki vain kesäisin.

Pienin pääsi manducaan ja esikoinen rattaisiin. Olipa muuten outoa laittaa pitkästä aikaa esikoinen rattaisiin! Päätettiin kuitenkin että alkumatka mentäisiin rattaiden kanssa, sillä keppejä, risuja, kiviä ja mitä tahansa tienposkesta voi löytääkkään, rakas kolmevuotiaamme keräilee ja tutkii kaiken todella hitaasti ja hartaasti.

Jo puistoreitin alkupäässä komeili kaksi kaunista lampea ja tikkakin koputteli ihan vieressä.
 Lammet olivat näin syksynäkin kauniit ja päätettiin heti että ensi kesänä tänne on pakko tulla uudestaan!
Ja jos joskus vielä käyn valokuvauskurssilla, tämä on ihan varma harjoittelupaikka kuvien ottamiselle.
Tietysti tuli myös mieleen että täällä saisi kauniita kuvia esimerkiksi lapsien vuosikuviin, raskauskuvia ja hääkuvia.

Lampien jälkeen lähdettiin kapuamaan pientä polkua pitkin ylöspäin. Rattaat jäivät alas ja esikoinen sai kävellä ylös. Matkalla tietenkin kerättiin kiviä ja mietittiin pieniä koloja mättäillä. Jäkälääkin kasvoi paikoittain ja kerroin että porot syövät tätä. Esikoista tämä tieto ei kiinnostanut. Hän vain totesi "kiitos, en tarvitse sitä. Oo, katsoppas äiti! Puu on kaatunut! Miksikö puu on kaatunut tuollei?"
 Missään ei nähty tietoa kuinka korkea mäki oli mutta tästä näkee hieman korkeutta. Alhaalla puiden takana näkyy lampea, jonka vierelle jätettiin rattaat.

Ylhäällä oli pieni huvimaja, josta oli mukava ihailla näkymiä ja syödä eväitä. Pieninkin pääsi hieman jaloittelemaan majassa.
 Eväiden jälkeen palattiin alas ja jatkettiin puistoreitin kulkua.

Vieläkin ihastelin vain puiston kauneutta ja moninaisuutta. Kuinka niin pienelle alueelle oli saatu niin paljon! Vesistöä, kuusimetsää, koivumetsää, isoja tammia ja avaria ruohikkoalueita. Voi kun osaisin valokuvata paremmin, niin pystyisin välittämään teille paikan koko loiston.
 lopuksi käytiin vielä kivijalkojen luona. Tuohon kohtaan piti tulla asuinrakennus, mutta vain kivijalat nousivat pystyyn kunnes iski rahapula ja rakentaminen loppui siihen.
 Kesällä tuolla on myös opastettuja kierroksia ja kahviosta saisi ostaa myös paikallisia kasviksia.
Hassua että vastahan se edellinen kesä päättyi ja jo nyt on seuraavalle kesälle suunnitelmia, heh!

Muutenkin reissu oli hyvä päätös. Pienemmän nuha helpottui raikkaassa ulkoilmassa ja samoiten esikoisen kurkkukipu.

Oletko sinä käynyt Huovilan puistossa tai suosittelisitko jotain muuta puistoaluetta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti