keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Turussa sohitaan muurahaispesää!

Hei vain kaikille!
Pieni kesätauko on päättynyt ja mitenkäs muuten bloggaaja alkaisi taas hakkaamaan näppäimistöä kuin kirjoitamalla hyvin herkästä aiheesta:
Julki-imetys!


Turkulainen ravintola ilmoitti että oli saanut asiakkailtaan paheksuvia kommentteja. Asiakkaita oli häirinnyt muiden asiakkaiden imetys ruokapöydissä. Ravintola ei oikein tiennyt miten päin olla. Ei tahtonut kieltääkkään imetystä ravintolasta mutta palautteiden perusteella se on häirinnyt muita asiakkaita.

Ravintola päätyi tekemään kompromissin ja laittoi imetysnurkkauksen wc-tilojen yhteyteen. Tosin itse näin tästä kuvan ja se oli yksinkertaisesti vain epämukavan näköinen tuoli. Tadaa!

Tästä mammat kiivastuivat ja ravintola on saanut nyt sivuilleen vain yhtä tähteä.
Mielensäpahoittajat ovat kirjoitelleet muun muassa näin:
"Äidin ruokahan jäähtyy kun pitää siirtyä pois pöydästä"
"Kiva sen äidin olla eristyksissä muusta seuruestaan"
"Täysin luonnollinen asia, miten ketään voi häiritä imetys!?"
"Boikotoin välittömästi noin vastenmielistä paikkaa"
"Törkeää"

Itse sanon nyt heti ensimmäiseksi...
Voi ravintola parkaa!
Minkälaiseen hölskytykseen joutui!

Selvästikkään ei tiennyt miten ratkaista juttu eikä tahtonut suututtaa ketään. Imetys on hyvin arkaluontoinen asia.

Itse olen imettänyt useastikin ravintoloissa eikä siihen ole kukaan muu reagoinut kuin kerran yksi tarjoilija kysyi hymyillen "tuonko vettä?"

En käsitä miten ketään voi häiritä imetys. Kun itseäni ei häiritse vauvan tai taaperon imetys yhtään. Joitakin se kuulema ällöttää. Vaikka kuinka yritän ymmärtää tässä toisen tunnetta niin eih... en vain ymmärrä miten se voi ällöttää?

Mutta en ymmärrä sitäkään että toiselta puolelta Suomea kauhistutaan ja huudetaan että boikotoi koko paikkaa. Oikeasti, sieltä Inarista asti meinasit boikotoida? Good for you!

Jostain luin että Turkuun avattiin nyt kevään/kesän aikana 15 uutta ravintolaa. Jos yksi tekee tällaisen ratkaisun niin miksi juuri sinne on sitten mentävä? Eikö ne muut paikat kelpaa?

Ei kaikkien paikkojen tarvitse olla lapsiystävällisiä eikä sen tarvitse mennä tunteisiin. On esimerkiksi K-18 hotelleja, ravintoloissakin olen käynyt joihin en ilmapiirin vuoksi veisi lastani, erilaisissa harrastuksissa ei ole mahdollista ottaa vauvaa mukaan, jotkut konsertit ja teatteri-esitykset eivät ole suunnattu koko perheelle...
On myös tilanteita joihin en ottaisi vauvaa mukaani. Ripsien laittamiseen en ottaisi koska tahdon antaa tekijälle työrauhan ja olen itsekäs ja se on minun omaa aikaa. Käyn myös elokuvissa ilman lapsiani.

Jos tietää että oma vauva syö pitkään nauttien, eikö voisi vain valita ravintola jossa on helppo syöttää vauvaa? Näin minä ainakin tein eikä olisi tullut mieleenkään änkeä jonnekin ja puhkua että pitää saada imettää kaikkialla!

Imetys on luonnollinen asia mutta ihmisten erilaisuus on myös luonnollinen asia. Kaikkia ei voi miellyttää tässä maailmassa.

Jos itse olisin ollut tuon paikan pitäjä, olisin avautunut ensin että olemme saaneet tällaisia kommentteja ja pohdimme sille ratkaisua. Näin olisi välittynyt paremmin ettei tiedä minkä asiakaskunnan nyt oikein suututtaisi. Kyseessä taisi olla myös pubi-henkinen ravintola eikä mikään perus Martina. Ymmärrän vielä paremmin päätöstä.

Omaa mieltäni ravintolan päätös ei hetkauta. Todennäköisesti en täältä Riihimäeltä edes näe koko paikkaa koskaan. 
Me käymme lasten kanssa paikoissa joissa on kaikkien mukava olla. Ei haittaa vaikka lapseni eivät pääsekkään juuri tuonne. Käykööt sitten vaikka aikuisina juomassa bisset. 

Terveisin,
Vauva-/taaperoimetyksen kannattaja


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Uuden arjen alku

Päiväkoti ja työt ovat nyt osa arkeamme.
Erilaista tämä arki on kuin kotiäidin arki! 

Välillä tulee vielä olo että teinköhän oikean ratkaisun. Mutta jossittelu on nyt turhaa. Vaikeinta on silloin kun esikoinen itkee aamulla että äitillä kestää liian kauan hakeminen ja kuopus ei päästä minua edes roskiksille nykyään. 
Päiväkodissa taas mennään ihan tyytyväisinä leikkimään eikä jäädä itkemään oven taakse. Illalla kerrotaan ihan iloisesti mitä kaikkea päivän aikana on touhuttu. Esikoinen on saanut kavereitakin, vaikka enimmäkseen taitaa vielä leikkiä itsekseen. Molemmat ovat kiintyneet tiettyihin hoitajiin ja tämä on minusta vain hyvä merkki, että uskaltaa luottaa toiseenkin aikuiseen. 

Hoito aloitettiin lempeällä laskulla. Tutustuttiin pari kertaa yhdessä. Sitten tunniksi hoitoon, seuraavaksi kahdeksi, sitten neljäksi, kuudeksi ja lopulta siirrytiin tuohon kahdeksaan tuntiin.
Ekoina päivinä esikoinen ei ehtinyt sanomaan edes heippaa kun meni jo leikkimään. Kuopus itki ja itsekin itkin autossa. Aika nopeasti pojat ymmärsivät että tulen kyllä aina hakemaan enkä ole hylännyt. Aloitus sujui siis paremmin kuin luulin.

Valmisteltiin lapsia lukemalla päiväkoti-aiheisia satuja ja käytiin päikyn pihalla leikkimässä.
Reput olivat jo valmiina mutta ulkovaatteille ostin puuvillakassit. Vaatteet nimikoitiin, aurinkorasvat ostettiin molemmille ja nyt tulivat juomapullotkin postista. Ulkoiluvaatteiksi ostin vielä yhdet lippikset ja verkka-asut. Sisätossut olivat jo entuudestaan valmiina.

Aamut valmistelen jo edellisenä päivänä. Vaatteet ja reput valmiiksi ja sään vilkaisu, että osaan ottaa oikeat ulkovaatteet. Vielä ei ole tarvinnut lähteä uuteen päivään hiki otsalla ja hoputtaen lapsia. Rauhassa halaillaan ja laitetaan pehmolelut reppuihin päiväkavereiksi mukaan. Vaatteet voidaan laittaa lapsentahtisesti päälle. Päiväkodissa pestään yhdessä kädet ja annetaan vielä pusut ja halit. Molempia on oottanut innoissaan muut lapset ja ovat tulleet hakemaan leikkeihin. Kuopus tosin tahtoo vielä mennä aina aluksi hoitajan syliin. 

Illat menevät myös nopeasti!
Kotona syödään aina heti, sitten voidaan hetken ajan lukea kirjoja tai leikkiä yhdessä. Kyselen samalla päivästä. Sitten onkin jo iltapuuhien vuoro. Pesut, laitan iltapalat, hampaiden pesut, huomisen aamuvalmistelut, teen seuraavan päivän ruuan ja joskus on pyykitkin odottamassa. Vaikka onkin kiireistä, on silti aina ollut aikaa molemmille. 

Onhan tämä ihan outoa kun ennen olin kotiätinä koko ajan poikien kanssa. Nyt ollaan erossa viisi kertaa viikossa, 7.30-16 ajan. Se on pitkä aika pienille lapsille! 
Mutta viikonloput ovat kokonaan perheelle. Nyt kun mieskin on kotona eikä aina vain töissä, ollaan päästy päiväreissuille rannalle, kotieläinpihalle ja piha valmistuu nyt nopeammin. 

Olisihan se ollut ihanaa jatkaa kotiäitiyttä. Mutta saatiin aivan loistavat hoitopaikat! Poikia on hoidettu niin lempeästi ja kyllä niistä hoitajistakin huokuu ilmapiirin lämpö. 

Ihaninta on huomata poikien välinen veljyys. Pikkuveli on pienten puolella ja aidan luona huudellaan isoveljeä. Tietysti veli kuulee ja kiipeää aidan yli toisen luokse, heh. Iltasin leikit eivät ole tappelua vaan hyviä yhteisleikkejä. Haen yleensä ensin pienemmän ja heti minut nähdessään muistuttaa myös että haetaan isovelikin kotiin! Aivan loistava parivaljakko. 

Vaikka hoito onkin sujunut hyvin, pidän silti poikia mahdollisimman vähän hoidossa. Kuopus tuli yksi päivä kuumeeseen ja tietysti hain molemmat kotiin. Esikoisesta oltiin yllättyneitä kun hainkin kotiin mukaamme. Kaikki pienetkin lomat pidän pojat kotona. Olen saanut jo kuulla arvostelujakin päiväkodin aloituksesta ja syyllistämistä. Tämähän koskee minuun pahasti koska en tosiaan ottanut tätö uutta arkea kevyin perustein. Juuri ennen hoidon aloitusta oli paljon päänsärkyä, vatsakipuja, pelkkä hoidon miettiminen teki sydämen tykytystä ja aloin itkemään hysteerisesti. Päiväkodin aloitus ahdisti todella paljon, koska itse en tunne tuota maailmaa yhtään ja muutenkin pojat ovat todella vähän ylipäätään hoidossa ja nyt pitäisi antaa vieraiden käsiin! 
Uskon kuitenkin vakaasti siihen että en traumatisoi lapsiani. Yhdessä tässä kuljetaan ja joka päivä kysyn hoitajiltakin miten päivä on sujunut. 
Nyt heidän isä ei ole koko ajan poissa kotoota, velisuhde on vain lujittunut, on rahaa harrastuksiin ja kuitenkin joka päivä on aikaa läheisyydelle 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Synttärijuhlat työkone-teemalla


Tuore kaksivuotias nukkuu päiväunia ja mies on esikoisen kanssa kalassa.
Oiva hetki kirjoitella synttärikuulumisia teille!

Koska sankari on kovin kiinnostunut työkoneista, päätettiin laittaa työkoneet juhlien teemaksikin. Kaivuri ja rekka kuuluvat jo hyvin sanavarastoon. Ei tarvitse nähdä kuin vilaus kaivurista, niin jo kuuluu "kaiui!"

Tarjottavat oli aika kakkupainoitteiset.
Suklaakakku
Britakakku
Kinkkuvoileipäkakku

Lisäksi myös naposteltavina
Pensasmustikoita
&
Coktailtikuissa rypäle+kirsikkatomaatti+leipäjuusto

Nämä riittivät mainiosti kahvin ja mehun kaveriksi. Ainakaan kukaan ei valittanut nälkää tai sitä että tarjottavia olisi liian niukasti.



Voileipäkakkua koitin tehdä ensimmäistä kertaa ja yllätyksekseni se oli suosituin juttu tarjottavista! Uskallan siis tehdä toisekin samaa kakkua.

Juhlat pidettiin rennosti.
Saatiin ihanan lämmin päivä ja terassin ovi oli auki koko ajan. Lapset saivat vapaasti purkaa pihalla energiaa ja sisällä puolapuut olivat käytössä. Ei tullut yhtään sellaista oloa että meno kävisi liian vauhdikkaaksi. Toivottavasti jatkossakin saataisiin piha käyttöön juhlien ajaksi. Varsinkin sitten kun saadaan kunnon terassikalusteet hommattua, olisi ihana pitää puutarhajuhlat!

Lahjojakin totta kai sankari sai.
Kiitos vielä niistä ♥
Itse ilhaduin kovin siskoni itsetekemään kalastuspeliin ja siskoni antoi suloisia aterimia lahjaksi.
Kaksivuotiaan ehdoton lemppari oli - Trippmehut!
Ilahtui niin kovasti niistä että lahjojen avaus piti keskeyttääkin hetkeksi, kun pitihän sitä päästä heti hörppimään. 

Synttärisankarin velipoika sai saippuakuplia ja niistähän poika ilahtui niin että vielä illallakin puhui iloisena, miten oli saanut saippuakuplia ja se oli päivän paras juttu pojasta!

Toivottavasti jatkossakin juhliminen sujuu yhtä rennosti ja stressittömästi.


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Huomaa hyvä! Arvonnan voittaja & muutoksia blogiini

Arvonnassa oli Huomaa Hyvä! Kirja sekä toimintakortit. 
Voittaja on...
Sophie!
Onneksi olkoon! Olen sinuun yhteydessä piakkoin.



Blogini kokee nyt pieniä muutoksia. 
Ensinnäkin kiitän ja kumarran Mammalandian yhteisöä. Oli ihanaa olla heillä bloggaajana. 
Työarki ja päiväkotiarki vaativat kuitenkin oman aikansa ja siksi on aika jättäytyä pois Mammalandian tiimistä.
Suosittelen kuitenkin tykkäämään Mammalandiasta facebookissa. Monet ihanat ja mielenkiintoiset bogit kirjoittavat edelleen tuolla ja itsekin jään vielä seuraamaan heitä.
Mammalandian puolelta ei siis mitään pahaa sanottavaa ja puhtaasti ajan puutteen vuoksi tein itse tämän päätöksen. 

Blogini on muutenkin mennyt nyt hiljaisemmaksi.
Ajan puute on isoin syy.
Olen myös pohtinut paljon mitä tahdon jakaa somessa arjestamme ja perheestämme. 
Pidän kuitenkin blogiani hiljaisesti yllä. Tämä on kuitenkin ainoa oma juttuni, harrastukseni. Mielestäni jokainen meistä tarvitsee sen jonkun oman jutun. Olen äiti ja se on ihanan rakas ja tärkeä titteli elämässäni. Mutta olen myös Nea, enkä tahdo hukkua äitiyteen. Tarvitsen blogiani ja tahdon välillä hetkiä, jolloin saan vain kirjoittaa ja tehdä asioita kokonaan vain itseni vuoksi. Blogia päivitän oikeastaan harvoin. Monet kirjoittelevat päivittäin tai ainakin kolme kertaa viikossa. Monet harrastukset vaativat lapsenhoitoa. Itse teen blogia iltaisin, jos jaksan tai ehdin. Jos mies ehdottaa että katsotaan joku leffa, niin valitsen parisuhteen kuin blogin. Tämä on jopa surkuhupaisaa että omaa aikaa ei ole edes tätä vertaa. Mutta blogista pidän kiinni. ♡

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tasan kaksi

Tasan kaksi vuotta sitten
Klo.08.33
Tuli maailmaamme ihana kuopuksemme!

Aivan valloittava poika, jonka huumorintaju on ihana ja jonka halaukset ja pusut ovat aitoakin aidoimmat.

Vuosikuvaukset menivät tosi hyvin ja saatiin ihanan monipuolisia kuvia kauniissa luontomiljöössä. Lopuksi otettiin vielä pitkospuiden luona kuvia ja niistä kuvista teetämme varmaan yhden seinälle.

Syntymäpäivää juhlitaan vasta ensi viikolla mutta totta kai tänäänkin syötiin kakkua. Esikoinen vaati kakkuun kynttilöitä. Olihan se ihan totta. Tietysti syntymäpäiväkakussa on oltava kynttilät! Onneksi kaapin perukoilta löytyi kakkukynttilöitä ja kuopus sai puhaltaa ne.

Muuten tämä päivä on ollut ihan normaali perjantai. Vanhempani käväisivät myös tuomassa lahjan sankarille. Sählymailat, pallon sekä maalin. Näitä olinkin toivonut ja hetihän niillä alettiinkin pelaamaan. Huomenna kulmille tulisi jääätelöauto. Käydään varmaan ostamassa jotakin ja tehdään kunnon sählypelit ulkona.

Innolla odotan jo juhliakin.

Hyvää syntymäpäivää vielä rakkaalle

torstai 11. toukokuuta 2017

Kun kaveri synnyttää...

Olen poikien synnytysten alkamiset infonnut heti läheisilleni. Vanhemmilleni, sisaruksille ja ystävilleni.
Aina on ollut jännittäjät mukana henkisenä tukena ja päivystäneet puhelinta kellon ympäri, koska tulee The Viesti.

Omat ystäväni ovat myös alkaneet saamaan pienokaisia maailmaan.
Ja jokaisen kohdalla on herännyt joku ihme äidillinen huoli.
Viesti kun on tullut synnärille lähdöstä, alkaa häärääminen. En pysy paikallani, joka kerta olen alkanut puunaamaan ja siivoamaan kotia, rätti kourassa heilutaan ja imuri laulaa pesukoneen kanssa sinfoniaa.
Puhelin on ollut jatkuvasti saatavilla ja vähän väliä vilkuilen onko tullut viestiä.

En tiedä johtuuko tämä siitä että olin ensimmäinen kaveriporukastamme, joka tuli äidiksi. Kun sitä itse tietää miltä ne todelliset supistukset tuntuu ja ponnistaminen on hemmetin kovaa työtä, niin kyllä siinä vain tulee levoton olo kun ei voi ponnistaa toisen puolesta. Herää myös huoli jos synnytys sattuukin menemään jotenkin pahasti pieleen. Kaikkea kun voi käydä kelle vain. 

Olenkin miettinyt että jos meillä olisi tyttö, millainen jännittäjä olisin kun hän olisi synnyttämässä! 
Eikä sitä tiiä kuinka läheisiä ollaan sitten mahdollisten tulevien miniöiden kanssa. 

Ehkä kavereiden synnytyksiä jännittää siksikin kun tietää miten pahasti synnytys voi mennäkkään pieleen ja pelkää sitä pahinta.

Millaisia te olette kun kaveri lähtee synnärille?

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Huomaa hyvä! Itsessäsi ja lapsissasi (arvonta!)

Jokaisessa meissä on omat vahvuutensa.
Joku on hyvä sosiaalisissa taidoissa, joku on huumorintajuinen...
Vahvuuksia on vaikka kuinka paljon meissä ja onkin ihana huomata niitä omissa lapsissaan.

Olen aina tykännyt positiivisesta huomioinnista lapsien kanssa. Mielestäni positiivinen palaute ja vahvuuksien huomiointi luo lapselle vahvempaa minä kuvaa. 
Kaikki tahtovat varmasti antaa lapsilleen tukevan pohjan elämää varten ja luottamusta omiin kykyihinsä.

Mammalandia tarjosi yhteistyötä PS-kustannuksen kanssa ja tietysti tartuin tähän.

Yhteistyönä sain 
KIRJAN HUOMAA HYVÄ!
sekä 
TOIMINTAKORTIT HUOMAA HYVÄ!


Kirja on mielestäni kirjoitettu lähinnä ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Esimerkiksi opettajille ja erilaisille avustajille.
Kirja on silti ihan selko kielellä kirjoitettu ja kuka tahansa pystyy hyödyntämään sitä arjessa.

Kirjan avulla pystyt paremmin keskittymään kannustavaan huomiointiin ja saat kokea miten lasten omat luonteenvahvuudet pääsevät kukoistamaan parhaiten.
Mielestäni kirja ei auta vain lasta löytämään vahvuuksiaan. Hyödyin jo itsekin tästä. Missä minä olen hyvä? Missä voisin kehittyä?
Huomasin kirjaa lukiessa että oma itsesäätelykykyni on väsyneinä päivinä melko matala. Tulee tiuskittua miehelle, hoputan herkemmin eteisessä pukemiseen ja harmistun helpommin sotkuista. Kirjan avulla sain paremmat eväät kehittää itsesäätelykykyäni ja tunnistamaan kompastuskiveni.

Alussa kirja kertoo hyvän huomioimisen teoriaa ja muiden palautteiden antamisen seurauksia ja vaikutuksia.
Teorioiden jälkeen kirjassa kerrotaan eri luonteenvahvuuksia ja syvennytään niihin. Kirja antaa myös erilaisia vinkkejä mitä kaikkea voitte yhdessä tehdä lapsen kanssa, jotta tämä ks.luonteenvahvuus pääsee korostumaan.


Kirjan kaveriksi sain myös
Toimintakortit.

Jokaisessa kortissa on yksi vahvuus.
Jokaisen kortin toisella puolella on kuvitettuna varis, joka käyttää parhaillaan ks.vahvuutta.
Kortin toisella puolella kerrotaan tarkemmin vahvuudesta ja antaa muutaman vinkin miten ks. Vahvuutta voisi käyttää. Esimerkiksi jonkun leikin tai toiminnan avulla.
Lapsen kanssa voitte aloittaa miettimällä mitä varis mahtaa tehdä kortin kuvassa.
Seuraavaksi voitte tehdä jonkun tehtävän mitä kortissa ehdotetaan.
Oma esikoiseni on luova.
Katsottiin ensin kortin kuvaa ja poika sai itse kertoa mitä näkee variksen tekevän.
Seuraavaksi nimesin vahvuuden "luovaksi".
Tämän jälkeen käytettiin ks. Vahvuutta.
Me piirrettiin paperille pitsa ja poika sai päättää mitä pitsaan tulisi.
Tulihan siihen aikamoiset täytteet ja tahdottiimpa vielä jatkaa piirtämällä toiselle paperille piirustus tädille! Se piti laittaa postiin. Tietysti. Tässä kohtaa kaivoin toisen kortin esiin. Siinä oli vahvuutena "ystävällisyys". Olipa ystävällistä tehdä piirustus tädille!
Lasten on helpompi käsitellä asioita kuvien ja tekojen kautta. Nämä kortit ovat hyviä apuvälineitä löytämään vahvuuksia.


Iloksenne saankin nyt arpoa
Yhden Huomaa hyvä!-kirjan
Sekä
Yhden Huomaa hyvä! Toimintakortti-pakan

Arvonnan voittaja saa siis kirjan sekä kortit.
Arvonta-aika on 10-15.5.2017
Alkaen NYT!

Jätä kommentti niin olet mukana arvonnassa. Muistathan laittaa kommentiisi myös s-postisi osoite niin pystyn laittamaan viestiä, mikäli arpaonni on suosinut.

Blogin Facebook-sivuja tykkäämällä näet helpommin ja nopeammin kun julkaisen voittajan.
Blogini löydät Facebookista nimellä
@Raparperipolkuapitkin

Onnea kaikille arvontaan!



Yhteistyössä