tiistai 25. huhtikuuta 2017

Terveisiä lapsimessuilta

Viimeinkin sain aikaa kirjoittaa tämän.

Koko viime lauantai vierähti Lapsimessuilla. Odotin näitä kovasti ja heti ensimmäisenä oli juuri ne merkit, joita odotinkin eniten!

Blaalle täytyy antaa hyvät pisteet. Oli alennuksissa kympillä teeppareita, vaatteet selkein aseteltu ja asiakaspalvelu kympin arvoista. Sain vinkkejä ostoksiini minkä kanssa vaate näyttäisi myös hyvältä ja toivotettiin vielä mukavaa messupäivää. Yhtäkään onnistunutta kuvaa en onnistunut nappaamaan pisteestä, mikä kyllä harmittaa. 

Metsola loisti myös taas selkeällä linjallaan ja heidän pistettä on ollut aina helppo kierrellä myös rattaiden kanssa.
Ihanat Pupu Tupunan tyynyliinat jäivät vielä toistaiseksi ostamatta mutta esikoinen on itse toivonut sellaista, joten toivon että "traktori-pupu" olisi vielä myös nettikaupassa.

Melli Ecodesign
Oli tänä vuonna pettymys. Todella pienesti mukana messuilla eikä pojilleni löytynyt mitään. Viime vuonna olivat minusta paremmin esillä.

PaaPii oli oikein aurinkoinen loistepiste!
Olisihan heillä ollut vaikka kuinka paljon ihania kankaita tarjolla! 
Luulenkohan vain, vai onko heidän valikoimansa vain kasvamassa? 

En oikein osaa sanoa, kenellä on mielestäni paras edustus messuilla, mutta kyllä Papu on ihan top kolmosessa mukana!
Ystävällinen asiakaspalvelu oikein huokui heistä ja vaatteet oltiin laitettu selkein linjoin esille.
Lapsillekin oltiin varattu oma piirustusseinä, mikä lämmitti omaa mieltäni.
Uudet uimapuvut, jotka on valmistettu Tampereella, kiinnostivat jo ennen messuja. 

Seuraavaksi siirryimmekin syömään siskojeni kanssa. 
Viisitoista euroa salaatista, lämpimästä ruuasta, leivästä sekä kahvista/teestä ja jälkiruokarahkasta on minusta kohtuuhinta. Vatsat täynnä jatkettiin kiertelyä.

Gugguun piste herätti aluksi pientä hilpeyttä minussa. Paikalle oli palkattu kolme vartijaa ja pisteelle otettiin sisään vain tietty määrä ihmisiä. Vaikka jonoa varten oli rakennettukin punaisella nauhalla oma kulkunsa, jono saattoi silti jatkua pitkällekin. Kumma kun ei muut merkit ole palkanneet vartioita, vaikka yhtä suosittuja ja hintavia vaatteet ovatkin...
Kassojen sormet olivat niin kuin viime vuonnakin verillä ja laastareita täynnä, johtuen viiltävistä ostoskasseista. Minua säälitti myyjä, jonka sormet olivat silmin nähden kipeät. 
Vaatteet oli asetettu kuitenkin ihan selkeästi ja rekkien väleissä oli helppo liikkua ilman rattaita.




Roo Clothing on ihan vastasyntynyt vaatemerkki. Kotimainen ja vaatteet tehdään Euroopassa.
Tarkemmin en ehtinyt tutustua tähän ihanuuteen mutta ehdottomasti piti pistää korvan taakse nimi!

Kiddow on meille tuttu vain lippiksien ja legginsien kautta. Ihania haalareita kyllä mietin mutta jäivät vielä hankkimatta.

Lopuksi kierreltiin vielä lelutarjonta ja lapsillehan oli aivan ihania leikkipisteitä! Paljon enemmän puuhaa mielestäni kuin viime vuonna. Omat poikani olisivat ihan varmasti viihtyneet legojen ja boblessien parissa. Pomppiakin sai ilmapatjoilla ja uida pallomeressä. 

Carita kosmetiikalta ostin itselleni vielä suolasaippuan, koska kotona oleva oli jo melkein lopussa.

Melkein unohdin mutta onneksi vielä törmäsin Tobias & Beariin!
Tykkään heidän printtikuvioistaan valtavasti ja kyllähän sitä päiväpeittoakin tuli taas hypisteltyä.

Kädentaitopuoli oli kuitistunut taas. Vuosi vuodelta sen alue vain pienenee. Siskot tekivätkin löytöjä tuolta mutta itselläni oli jo lompakko laihtunut liikaa lapsimessujen puolella. 

Eläinystävienkin puolella käytiin.
Suloiset fretit olivat taas mukana menossa ja ihan uutena juttuna oli haisunäädät!
Totta kai piti silittääkin haisunäätää, enkä yhtään ihmettele että niillä kynsillä avataan kuulema ketterästi laatikot ja jääkaapit. Kuvaa oli hankala ottaa kun liikkuivat alati. Kiitos tästä kuvasta siskolleni Ninnille.


Koko päivähän tuolla vierähti.
Hyvillä mielin lähdettiin kotiin.
Odotin ehkä suurempia messutarjouksia, mutta ehkä lastenvaatteet ovat nyt niin hullaannuttavia, että mammat ostelevat niitä messuilta vaikka olisivatkin normihinnoissa tai vain -20%.
Messuilla huomasin että kotimaisia merkkejä on tullut lisää ja monille on tärkeää vaatteiden alkuperäisyys. 
Mielelläni tuenkin näitä alkavia yrityksiä.

Vetonaulana tuntui olevan tietyt merkkivaatteet. Ilmaistuotteita ei jaeltu niin kuin aiempina vuosina mistä hämmennyin hieman. 
Oli ihan erilaista käydä messuilla ilman lapsia! Sai ihan eri tavalla tutkia vaatteita ja jutella ajan kanssa myyjille. 
Tosin ensi vuonna täytyy katsoa miten mennään messuille. Jos lapsille on taas hyvin puuhaa niin 4,5 vuotiashan olisi varmasti hyvillään tuosta kokemuksesta.


Millaiset lapsimessut olivat teidän mielestä tänä vuonna?


torstai 20. huhtikuuta 2017

Raskausmahojen vertailusta

Synnytysvinkkien myötä tuli taas katsottua raskausajan kuvia albumista.
Ja muistuipa taas mieleen ne ihanat ja vähemmän ihanat kommentit.

"Onpas se kasvanut!"
"Ootko varma että siellä on vain yksi?"
"Herran jestas kuinka iso oot!"
"Ahhahhahaaa sun mahas!"


Raskausviikko 5.
 Raskausviikko 32.

Olen lyhyt ja minulla vain sattui kasvamaan raskausmaha ulospäin. Mahani oli kuin irtonainen pallo paitani alla. Tiiättekö, kun leffoissa on selvästi tekomaha? No minun maha näytti juuri siltä.

Kaikista kommenteista huolimatta rakastin mahaani!
Se oli mielestäni ihana ja kannoin sitä ylpeänä. 
Kaikki vatsaani kommentoijat olivat lähipiiristäni eikä kukaan tarkoittanut pahaa sanoillaan.
Olihan mahani iso! Sehän tuli kulman takaata ensimmäisenä esiin minusta. 
Tutut miehetkin kommentoivat ja ne otin täysin huumorilla vastaan. Yhden tutun kanssa jopa vitsailtiin sanoin "jaahas, taidan kohta voittaa sut tässä mahan kasvukisassa" ja sitten pullisteltiin mahoja leikillään.

Jos minä kuulin kommentteja isosta pallostani niin ei ne pienimahaisetkaan pääse helpolla. Tuttuni ovat kuulleet näitä:
"Missä se vauva oikein kasvaa sulla?"
"Ootko varma että siellä on vauva?"
"Voooi kuinka pieni maha sulla on!"
"Mulla oli tuplasti isompi noilla viikoilla"

Eipä nuokaan kuulosta kovinkaan kivoilta.
On kuin raskautta väheksyttäisiin kun ei ole sitä isoa näkyvää mahaa.

Kommentit satuttavat enemmän mitä epävarmempi itse odottaja on kehostaan. Jos raskaus on suuri shokki itselleen, ei ole mukavaa kuunnella toisilta arvosteluja. Ja mikä oikeus kenelläkään on arvostella toisen vartaloa? Kuitenkin siihen mahan kokoon vaikuttaa kohdun kaltevuus eteen tai taakse, geenit, odottajan pituus ja paino ennen raskautta. Jokainen on yksilö ja kaikki mahat ovat mielestäni kauniita. 

Itselleni ei mene kommentit ihan herkästi ihon alle. Saa olla aika halpamainen kommentti että se menisi tunteisiini. Mutta kaikki eivät ole kuin minä ja ymmärrän hyvin sen että joitakin se häiritsee. 

Jokainen voisikin mielestäni pitää sammakot suussansa ja olla sanomatta mitään mahasta. Kun ei sitä koskaan tiedä jos toinen vaikka loukkaantuukin, vaikka et tarkoittaisikaan mitään pahaa. Ainoa minkä vatsasta voisi sanoa, olisi 
"sinulla on kaunis maha"

Itseäni huolestuttaa nykyinen trendi haluta pieni vauva ja pieni maha. Jotkut odottajat polttavat ja juovat paljon kahvia koska toivovat niin saavan pienennystä aikaiseksi. Myös heti synnytyksen jälkeen pitäisi olla täysin litteä vatsa ja vatsalihakset timmissä kunnossa. Sen ymmärrän että lapsen mennessä ripille, ei voi enää syyttää raskautta kiloista mutta vauvavuotena ei kannata stressata etteikö saisi entistä kroppaansa takaisin. 
Pieni maha ei myöskään tarkoita sitä etteikö maha voisi jäädä pömpöttämään. Erkaumaa saattaa jäädä paljonkin ja toiset vain palautuvat nopeammin kuin toiset. Sitäkin on ihan turha kauhistella. 

Jos omaat nyt raskausmahan, silitä sitä ja sano
"Sinä olet kaunis juuri tuollaisena"
Jokaisella on ihan oma uniikki raskausmaha 

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

10 vinkkiäni synnytykseen

Mammalandian kuukauden kirjoitusaiheena on omat vinkit synnytykseen.


Itse olen käynyt puhisemassa synnytyssalissa kaksi kertaa. Vuonna 2013 ja 2015.
Ensimmäinen käynnistettiin tulehdusarvojen kohotessa ja lapsivesitesti näytti positiivista. Toinen lähti spontaanisti supistuksilla. 
Ensimmäinen synnytys kesti 23.5 tuntia ja ponnistusvaihe 14 minuuttia, toinen kesti 14.5 tuntia ja ponnistusvaihe kolme minuuttia. 

Viimeisin mahakuva



Omat synnytyskokemukseni ovat aivan erilaiset keskenään.
Tässä minun neuvoni:

1. Jokainen synnytys on erilainen. 

Vaikka kuinka joku koittaisi puhua sinut ympäri ottamaan epiduraalin tai tuputtaisi muita neuvojaan ainoana oikeana, ei muiden neuvot ole aina niitä juuri sinulle oikeita. Suosittelisin olemaan avoimin mielin kaikkien neuvojen suhteen mutta kun itse synnytys on käynnissä, kuuntelisi omia olojaan ja vaistojaan. Edes kätilöt eivät voi ennustaa kuinka synnytys tulee etenemään, joten jokainen sekunti ja hetki kannattaa elää kerrallaan ja kuulostella mikä on juuri sinulle ja vauvallesi parhaaksi.

2. Tutustu kivunlievityksiin.

Itse tein esikoisen kanssa sen virheen että tutustuin vain pintapuolisesti lievityksiin. Ja kun kaikki olivat hokeneet kuinka kivuliasta synnytys on ja lisänneet vielä pelkoja repeytymisestä pyllyyn saakka, en edes uskaltanut ajatella että synnyttäisin ilman lääkkeitä.
Toisen kohdalla päätin kieltäytyä kokonaan epiduraalista ja tutustuin enemmän luonnollisiin lievityksiin. Painottaisin taas tässäkin että jokainen tuntee kivun erilailla. Minulle auttoi enemmän lämmin suihku, kauratyyny ja liikkuminen. Epiduraali olisi vienyt vain voimani kun en olisi tuntenut kroppaani ja työntäminen olisi ollut haasteellisempaa. Uskon myös että epiduraali väsyttää vauvaa. Mutta toisille taas epiduraali on suorastaan pelastus.
Ilokaasua pitää osata hengittää oikein, jotta se toimisi. Jos vedät sitä vain poskiin ja mahaan, tulee oksu. Kannattaa ihan kysyä neuvolasta eri kivunlievityksistä ja kertoa avoimesti peloistaan. Synnyttäessä ollaan jo liian myöhässä tutustua tarjontaan.

3. Pakkaa sairaalakassi hyvissä ajoin.

Omassa kassissani oli:
-Kamera
-Kameran ja puhelimen laturi
-Liivinsuojia
-Imetysteetä
-Eväitä
-Hygieniatuotteita
-Siteitä kotiinlähtöä ajatellen (toki saa käyttää halutessaan sairaalankin megasuuria siteitä ja jemmata niitä vaikka kotiinsakin)

Viimesimpänä nappasin nämä vielä mukaan:
-Puhelin
-Lompakko
-Äitiyskortti
Kotona oli erikseen pakattuna kassi miehelle, jonka toi sitten kun oli kotiin lähdön aika. Siinä oli mukana:
-Mukavat housut, imetysliivit, paita, sukat ja alushousut minulle
-Vaatteet vauvalle.
Pakkasin varuiksi sekä 50 että 56 koon vaatteet. Tosin nyt jos joskus saisin kolmannen, pakkaisin vain 50 koon vaatteet. Eli body, housut, sukat, myssy, tumput ja kevyt haalari. Kaukalossa vauvalla oli myös kevyt viltti varuiksi, jos vaikka olisi kovin tuulinen tai sateinen päivä.

Autoon kannattaa varata pyyhe jos toinenkin, jos vedet meneekin matkan aikana.

Osasto-aikaan kannattaa varata itselleen ajankulua esimerkiksi kirjalla tai lehdillä. Ja suklaata! Paljon suklaata!!!

4. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Mistä tiedän synnytyssupistukset?
Koska pitää lähteä sairaalaan?
Olikohan se lapsivettä?
Mitä jos kakkaan synnytyksessä?
Saako tosiaan huutaa niin paljon kuin tarvii?
Entä jos en osaa ponnistaa?

Kätilöt ja neuvolat ovat varmasti kuulleet jo kaikki kysymykset. Rohkeasti vain mieltä askarruttavat asiat ilmoille!
Noita edellisiä kysymyksiä mietin itse esikoista odottaessa.
Synnytyssupistukset tietää kyllä kivusta ja toistuvuudesta. En ainakaan itse kyennyt kävelemään niiden kanssa ja tarvitsin jostain tukea ja jotakin mitä puristaa.
Sairaalaan kannattaa mennä kun ei enää pärjää kotona. Turhia käyntejä ei ole. Jotkut sairaalat toivovat ensin soittoa ja tämä kannattaa tarkistaa miten sinun sairaala toimii tässä. Jos lapsivettä on tullut tai epäilet, lähde vain näytille. Siellä otetaan testi josta nähdään oliko vuoto lapsivettä. Lapsiveden voi myös tunnistaa siitä että vuoto on vaaleanpunaista ja sitä tiputtelee koko ajan. Toki on niitäkin joissa lapsivesi on hulahtanut ihan kokonaan. Silloin ei tarvitsekkaan enää epäillä oliko lapsivettä.
Kakkaamisesta... kätilöt ovat varmasti nähneet jo kaiken. Tuota on turha nolostella. Joissakin sairaaloissa annetaan pyynnöstä suolihuuhtelu. Minun kohdalla kroppa itse valmistautui synnytykseen ja ramppasin vessassa monta kertaa ennen itse päivää.
Huutaa saa ja suosittelenkin käyttämään matalia ääniä. Ne edesauttavat avautumisessa.
Ponnistamisesta, kätilöt neuvovat kyllä ja itselläni ainakin sen osaaminen tuli luonnostaan. Jos kuitenkin epäröit ja tahdot treenata, on olemassa laite jolla voi harjoittaa alapäätänsä. Laitteen nimi on
Epi-no Delphine Plus.
Tämä auttaa myös välilihaa valmistautumaan koitokseen ja voi ehkäistä repeytymiset.



5. Harjoittele hengitystä

Kun muistaa hengittää hyvin sisään ja ulos ja keskittyy siihen, rentoudut paremmin ja autat synnytystä etenemään. Mitä enemmän jännität kehoasi, sitä enemmän estelet etenemistä. Koita rentoutua liikkeillä ja hengityksellä ja äänelläsi.

6. Suunnitele vain raamit.

Synnytys tuskin menee kenelläkään täysin suunnitelmien mukaisesti. Paitsi suunnitellussa sektiossa voi näin mennä. Kehoitankin vain tutustumaan sairaalaan, kivunlievityksiin, juttele tukihenkilösi kanssa mitä te molemmat odotatte synnytykseltä ja toisiltanne itse h-hetkenä ja luota kätilöihisi. Omakin esikoiseni käynnistettiin koska tulehdusarvot nousi ja vesi oli vihreää. Toisen kohdalla meinasi tulla perätilasynnytys ja vauvan koppasi harjoittelija eikä kätilö. Ensimmäisen synnytyksessä sain myös jonkinlaiset traumat epiduraalista, jota olin pitänyt ihan ehtona kivunlievityksenä. On hyvä omalle psyykkeelle valmistautua koitokseen puhumalla ajatuksistaan mutta minuuttisuunnitelmaa ei kannata tehdä. Se tuottaisi vain pettymyksiä.

7. Käy tutustumassa sairaalassa

Itselläni oli esikoista odottaessa pieni synnytyspelko. Se kuitenkin helpottui kun kävimme perhevalmennuksessa vierailemassa synnytysosastolla sekä synnyttäneiden osastolla. Kerrottiin missä tukihenkilö voj käydä hakemassa kahvia tai kauratyynyjä, salit esiteltiin laitteineen ja synnyttäneiden puolella näytettiin missä voi kirjoittaa paikallisiin lehtiin syntymäilmoitus, missä on varavaatteet, ruokatilat sekä välipalakeittiö ja kanslia. Oli jotenkin turvallisempaa mennä saliin kun sen oli jo nähnyt ja osastolla vauvan kanssa ei ollutkaan sitten ihan kädetön vaan tunsi jo paikat.

8. Muista myös tukihenkilö

Tämä saattaa nyt aiheuttaa närää mutta myös tukihenkilön hyvinvointi pitää muistaa. Muistathan siis ottaa myös hänelle eväitä ja jos synnytys kestää pitkään niin anna hänenkin levätä. Oma mieheni nukkui molemmat synnytykset paitsi alun ja ponnistusvaiheet.

9. Valmistaudu synnytyksen jälkeiseen aikaan

Vaikka vauva olisi jo syntynyt, koitos ei ole loppunut siihen. Lapsen jälkeen synnytetään jälkeiset, mahdolliset vauriot ommellaan, kävely on tukalaa kun elimesi hakevat taas paikkaansa ja ehkä on paranneltava sektioarpea, synnytyksen jälkeen painellaan muutaman kerran vatsaa jotta nähdään vuodon määrä ja se tekee ilkeätä! Jälkisupistukset ovat myös kamalia, varsinkin inetyksen aikana.
Suosittelen myös nännirasvaa ekoille viikoille. Ne nimittäin voivat mennä jopa ihan verille alkushokissaan. Rasvan lisäksi kurkkuviipaleet auttavat sillä kuivaa rupea ei saa tulla nänniin. Jos maitoa tulee kipeäksi asti, viileät kaalinlehdet auttavat tuskaan.

10. Älä kurkkaa peilillä! Se kyllä palautuu

Itse en ole tätä tehnyt mutta monet tutut ovat vilkaisseet alakertaan heti synnytyksen jälkeen ja on eräs jopa pyörtynyt siihen.
Uskokaa vain, vaikka se alakerta venyykin ja saisi vaurioita, se kyllä palautuu ja usein ompeleet osataan tehdä siistiksi. Älä siis kurki! Anna sen olla rauhassa ;)
Suihkuttelet vain viileää vettä niin paranee nopeammin.



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Messulippujen voittajat

Pääsylippujen arvonta on nyt päättynyt ja liput menevät:
Maijalle ja Janinalle!

Onneksi olkoon.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Töihin paluu näkyy kodissa


Ollaan oltu miltein neljä vuotta vain toisen palkkatuloilla ja kotihoidontuilla.
Ainakin meillä se näkyy kotonamme.

Tykkään sisustaa ja ostaa kotiin ilahduttavia asioita. Voin jopa myöntää että olen kateellinen heille jotka ovat kotiäiteinä mutta silti pystyvät pintaremontteihin ja ostavat sisustustavaroita ja samaan aikaan tilille jää säästöjäkin.
Meillä ollaan eletty kädestä suuhun. Elämiseen on rahat mennyt. Lapsille tarjottu harrastuksia, kestäviä vaatteita, lomamatkoja ja joulut ja synttärit ne vasta rahareikiä ovatkin.
Itse olemme valinneet että lapset menevät sisustamisen edelle. Kaikkien ei tarvitse tehdä tätä valintaa. Joillakin on pulleampi lompakko kuin meillä.

Itse säästän pitkät ajat että saan ostettua kotiimme jotain mukavaa. Viime kuussa olisi ollut rahaa muutamaan sisustustauluun mutta yllättäen yksi poskihampaani lohkesi ja rahat menivät lääkärikuluihin.

Vauvavuodet ovat myös veroittaneet. Molempien kohdalla ollaan kerätty rahaa säästöön uutta tulokasta varten ja mahdollisiin lääkärikuluihin on omat säästöt.

Jokaisen kuukauden olemme budjetoineet tarkkaan eikä mitään ostella kotiin osamaksuilla.
En vain näe siinä pointtia miksi sohva pitää ostaa lainarahoilla kun sen summan voisi säästääkkin.

Meidän sohva vetelee jo viimeisiään. Onhan se jo seitsemän vuotta vanha. Siinä on nukkunut jo jos jonkinmoista yökyläilijää, kahden vauvavuoden puklut pyyhitty, kahden taaperon pomppimiset pompittu ja leikki-ikäisen piirrustukset siivottu. Höyrypesuri on laulanut ja se näkyy kankaassa.
On suorastaan ihanaa saada pian kuukaudessa enemmän rahaa ja pian voidaan ostaa jo uusi sohva! Sisustusmakukin kun on muuttunut tuon seitsemän vuoden aikana jonkin verran.

Tahtoisin myös jo uuden keittiön. Se on oikeasti aivan karmea! Jostain 2000-luvun aluilta peräisin. Tiedän tarkalleen millaiset pinnat tahdot keittiöön, kaapit on suunniteltu sisältöineen ja välitila sekä allas on päätettynä. Mutta se raha vain uupuu. Enkä suostu osamaksuihin. Toivon että kahden palkat taloudessamme riittäisivät säästämään keittiöön rahat.

Joskus koti tuntuu kaikkea muulta kuin kodilta. Sisustamisella mielestäni tehdään kodista oman näköinen, rakas, kodikas ja sisustuksella tuodaan asukkaiden oma persoonallisuus esiin.
Sisustus merkkaa minulle todella paljon ja siksi sen uupuminen kodissamme ahdistaakin.

Aina sisustamisen puuttuminen ei merkkaa laiskuutta tai kiinnostuksen vähyyttä. Meillä ainakin siihen vaikuttaa puhtaasti vain raha.

Toki pienet taaperot ovat vaatineet että ihan mitä tahansa ei ole voinut laittaa lattiatasolle mutta täytyy muistaa että ei tämä ole vain aikuisten koti vaan myös lasten. En itse ainakaan tykkäisi asua paikassa jossa saisi koko ajan varoa toisten tavaroita eikä saisi kulkea vapaasti.
Nyt molemmat ovat jo niin isoja että voisin hyvin laittaa esimerkiksi lattialamppuja ilman että ne kaadettaisiin, huonekasvit saisivat olla rauhassa ja kynttilät saisivat palaa sohvapöydällä tai sivupöydällä. Sivupöydästä olenkin haaveillut, joka olisi kokonaan vain koristeita varten olemassa ja tuomassa tunnelmaa kotiin.

Neljä vuotta kohta kotimme on saanut kolhuja sisustukseensa mutta ainakin toivon mukaan pääsen pian valloilleni ja kodista tulee taas lämmin koti


Onko teidän kodissa näkynyt kotihoitovuodet?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017 (sisältää 2x pääsylippujen arvonnan)

Viitenä vuotena on tullut käytyä Lapsimessuilla.
Nyt ensimmäistä kertaa pääsen tuonne blogipassilla!
Odotan innolla tulevia messuja ja mukava päästä kokeilemaan tuota blogipassiakin.

Lapsimessut ovat tänä vuonna
21.4-23.4.2017
eli ihan parin viikon päästä.

Mukana menossa on myös
Eläinystäväni tapahtuma
Kädentaito tapahtuma
OutletExpo
ModelExpo

Kädentaito ja eläinystäväni tapahtumissa käyn ainakin itse piipahtamassa.

Itse menen Lapsimessuille lauantaina 22.4.
Mukaani lähtee kaksi siskoani ja todennäköisesti yksi kaverini.
Lapset jäävät tällä kertaa kotiin isänsä kanssa. Aikaisempina kertoina on ollut aina lapset tai ainakin toinen pojista mukana. Ensimmäistä kertaa käyn siis tuolla ilman rattaita! Uusi kokemus ja kiva kokeilla mennä tuolla ilman lapsia. 

Mikäli itse mietit meneväsi lapsen kanssa, niin mitä nyt pikaisesti katsoin ohjelmaa, niin varmasti lapsetkin viihtyvät tuolla. Oli ainakin piirustuskisaa, Miinan ja Manun tuotekassikisaa, lavalla esiintyvät Satuhahmot Vekarat ja nukketeatteriakin oli. 
Aikaisempina vuosina hoitopisteet esimerkiksi vaipanvaihdolle ovat olleet mielestäni hyvät ja hissejä löytyy muutamatkin. Viime vuonna oli imetysnurkkaus, jossa oli helppo käydä syöttämässä vauvaa. Tästä vuodesta en ihan varma ole, onko imetysnurkkausta tarjolla.

Jos ohjelmistoa tahtoo katsoa tarkemmin, kannattaa käydä Lapsimessujen omilla sivuilla. 
Omalle puhelimelleen voi myös ladata sovelluskaupan kautta sovelluksen, jonka avulla saat omaan puhelimeesi esimerkiksi kartan messualueesta ja saat tehdä oman suosikkilistasi sinua kiinnostavista yrityksistä ja ohjelmistoista. Jos siis tahdot tehdä messujen kiertelyn helpommaksi, mene Sovelluskauppaan ja kirjoita hakusanaksi "messukeskus".
Tästä sovelluksesta voit lukea vielä lisää
Lapsimessujen omilta sivuilta. Pääset sinne

Itseäni kiinnostaa ainakin seuraavat yritykset:
Blaa
Gugguu
Kaiko
Little Maya
Melli Ecodesign
Metsola
PaaPii
Papu
Silverjungle
Vimma

Lapsimessujen tarjouksia pääset vilkaisemaan

Ohjelmistoa voit silmäillä 


Aikaisempina vuosina on ollut kiva käydä ei vain tuotteiden ja tarjouksien vuoksi, vaan myös ihmisten vuoksi messuilla.
On ollut mukavaa kun joku toinen bloggaaja on tullut vetämään hihasta ja vaihtaa kuulumisiaan kasvotusten ja kertoo millaisiin tarjouksiin on itse törmännyt messuilla.
Siispä, jos olet itse menossa lauantaina Lapsimessuille ja näet minut, tule ihmeessä moikkaamaan!


Iloksenne saan nyt arpoa kaksi pääsylippua Lapsimessuille!
Normaalisti lippu messuille maksaa 16€
Lippu oikeuttaa yhteen käyntiin messuille ja pääset sillä kaikkiin sen hetkisiin tapahtumiin messukeskuksessa.

Arvonta-aika on 9.4-16.4.2017

Voit osallistua arvontaan jättämällä tähän alle kommenttisi. Yksi arpa/osallistuja.
Muistathan laittaa myös sähköposti-osoitteesi, jotta voin olla sinuun yhteydessä, mikäli arpaonni on suosinut sinua.

Muistathan seurata blogiani myös Facebookin kautta 



Mukana menossa

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kuuluuko vauvakutsut raskausaikaan?



Babyshowers.
Yleensä nuo pirskeet järjestetään esikoista odottavalle, mutta jotkut saavat ja haluavat juhlat kaikille odotusajoilleen.

Juhlissa päästään iloitsemaan odottavan äidin kanssa uuden pienokaisen tuloa ja äiti pääsee jakamaan innon ja odotuksen rakkaimpiensa kanssa.
Ohjelmana saattaa olla onnittelumalja, herkkuja jotka huipentuvat babyshowerskakkuun, lahjoja, pilttien sokkomaistelua äidille, vaipan ja vaatteiden pukemista nukelle, arvuuttelua syntymäpäivästä, -painosta ja -pituudesta ja tietysti nimeäkin arvuutellaan. Aliaksen peluuta vauva-aiheisesti on myös hauska seurapeli, ja vaipanheidolla (vrt. Morsiuskimpun heittoon) nähdään kuka saa seuraavaksi plussan tikkuun.

Itse tykkään järjestää juhlia ja aina löytyy jokin syy juhlimaan.
Molemmissa odotuksissa olen saanut ihanat vauvakutsut ja niistä on muistot ja valokuvat.
Esikoisen kohdalla babyshowerit olivat vielä ihan uusi juttu ja monet vieroksui niitä ja pitivät turhana "jenkkien hömpötyksenä". Toisen aikana nämä juhlat olivat päässeet jo yleistymään ja oli jo ihan normia järkätä vauvakutsut raskaana olevalle. Siskot tahtoivat järjestää myös toiselle lapselleni omat kutsut kun ekakin sai ja minustakin se tuntui reilulta. Ja olihan ne ihanat kutsut! Arvostan ja tykkään edelleen että sain molemmissa raskausajoissa omat kutsut.

Mutta kaikki eivät ole yhtä innoissaan juhlista kuin minä. Kaikki eivät edes halua juhlia.
Syynä voi olla ahdistus siitä että on huomion keskipisteenä, pelkää onko ohjelmanumerona jotain epämiellyttävää tai ei vain jaksa mitään ylimääräistä numeroa odotusajassaan. Voihan joku pitää koko raskautta raskaana aikana eikä siksi ole juhlatuulella.
Koska ihmisiä on erilaisia, olen aina kysynyt itse odottajalta tahtooko kutsuja ennen niiden järjestämistä. Näin ei tule mitään ikävää yllätystä. Olisi kamalaa jos juhlissa päähenkilö istuisi itkua pidätellen ja toivoisi vain että päivä päättyisi pian!
Vaikka muutama onkin sanonut että ei tahdo juhlia itselleen, ei se minua mitenkään lannista. Mahdollisuus on annettu ja toivon vain että kukaan ei kadu myöhemmin kun ei ollutkaan vauvakutsuja. Varsinkin kun nämä vain yleistyvät ja luulen että vauvakutsut ovat jo ihan normijuhlat. Ihan kuin ristiäiset/nimijuhlat, kaikki odottavat että sellaiset pidetään.

En kuitenkaan ymmärrä miksi joku pahottaisi mielensä jos juhlia ei tulisikaan. Siis joku muu kuin raskaana oleva! Tärkeintä minusta on kuunnella sitä juhlittavaa. Eihän kaikki tahdo juhlia syntymäpäiviäänkään. Juhlien pitäisi aina olla iloinen tapahtuma, ei mitään pakkopullaa joka nyt on vain normien vuoksi tehtävä.

Se onkin sitten eri juttu jos odottaja tahtoisi kutsut mutta kukaan ei niitä järjestä. Minusta tämä on surullista ja läheisiltä ajattelematonta! Jos oikeasti tuntee odottajan hyvin ja on läheinen, tietää kyllä haluaako hän vauvakutsut.
Itsekin voi minusta järjestää kutsut jos kukaan ei niitä tajua kasata.
Olkoot se pieni napautus muille ja sehän vain kertoo odottajasta että pitää juhlista ja tahtoo juhlia raskausaikaa ja uutta vauvaa. Omaa sydäntä kannattaa kuunnella ja raskausaikaa ei saa takaisin (paitsi uudella vauvalla, heh).


Mitä mieltä sinä olet vauvakutsuista?