perjantai 18. elokuuta 2017

Hymynaama päiväkodille


Päiväkotiarki oli aluksi itsellenikin todella vieras asia. Ahdistuin koko sanasta ja pidin kotihoitoa parempana vaihtoehtona. 
No mutta eihän tämä elämä ole koskaan mustavalkoista ja noin simppeliä! 
Myönnän että itselleni kotihoito olisi helpompaa. Lapseni saisivat paljon vähemmän pettymyksiä päivän aikana ja äiti olisi aina saatavilla.

Tässä yksi päivä eräs hyvin viisas, lempeä ja ymmärtäväinen ihminen sanoi minulle kysymyksen, jota en ollut ajatellutkaan. 
Itkin kuinka ikävä minulla on poikia joka päivä ja tahtoisin antaa kaiken aikani heille. Kaikki päiväkodin ulkopuolinen aika tahtoisin antaa pojille ja tehdä siitä yhteisestä ajasta jotenkin todella hienoa ja spessua.
Silloin tämä ihana kysyi minulta:
"Oletko varma että lapset tarvitsevat äitiä koko ajan? Vai tarvitsetko sinä heitä?"
Erittäin hyvä kysymys! 
Tiedän itse mistä tämä johtuu ja siihen vaikuttaa moni asia, mutta niistä en avaudu täällä.

Ehkä se kotihoito on tuntunut niin turvalliselta ja ihanalta koska sitä onkin tarvinnut itse äiti eniten?
En tiedä, mutta päiväkoti on tuonut meille paljon ihania asioita!

Hienoin juttu on se, että meidän herkkälapsi on oppinut jauhelihan makuun ja suutuntumaan! Kotona en ole voinut tehdä muuta kuin tarjota ja kehoittaa maistamaan. Pakottaa ei voi eikä saakkaan. Samoin tekivät päiväkodissa mutta kyllä siihen tottuikin kun näki että kaverit söivät. Ja taitaa tuo nälkäkin kasvaa isommaksi päiväkodissa?

Päiväkodista lapset ovat saaneet paljon kavereita. Olen nähnyt molempien saavan toisilta halauksia ja moikataan heti aamulla. Toista poikaa on tultu hakemaan leikkeihin heti eteisestä innoissaan! 
Hoitajiin on myös tullut selkeästi turvallinen suhde ja huomaa että lapset luottavat heihin ja kotona hoitajista puhutaan että ovat kivoja. Tietysti heillä on myös ne lempparihoitajat. Pienempi on saanut lempinimenkin, mikä on mielestäni mukavaa.

On mukavaa myös kuulla ruokapöydän ääressä mitä kaikkea pojat ovat tehneet päivän aikana. Vaihdetaan kuulumisia ja ollaan kiinnostuneita toisistamme. Ja ihan innoissaan kerrotaankin päivästä!

Päiväkotiarki yllätti myös siinä, että olen ihan hyvin ehtinyt aamuisin ja iltaisin halailemaan, lukemaan satuja, puistoillaan ja leivotaan. Ainoastaan askartelu on jäänyt vähemmälle.

Taitoja voi minusta opetella ihan hyvin kotonakin. Niin kuin ei ainokaisestakaan tule välttämättä itsekästä lasta.
Aakkosia ja kirjaimia voi opetella kotona sekä kellonaikoja. Saksien käyttöä voi harjoitella kotihoidossa ja sosiaaliset taidot karttuvat ihan hyvin kerhoista ja harrastusten kautta tarpeeksi.
En siis koe päiväkotia minään oppimispaikkana vaikka onkin sitä myös.
Enemmänkin se on nyt kuin toinen koti pojilleni.


Viihdytäänkö teillä hoidossa vai pystyttekö järjestämään kotihoidon kouluun asti?

lauantai 12. elokuuta 2017

Tee oma polkusi!


Ukkonen jyllää varmaan aika monien luona tällä hetkellä? Kunnon myrsky! 

Äidit käyvät myös välillä aika myrskyisiä keskusteluja toistensa kanssa. 
Joillakin on hyvin selkeät mielipiteet joistakin asioista eikä taivuta millään näkemään kolikon toista puolta. Myrsky vain pahenee jos taipumaton kohtaa toisen jääräpäisen aasin. 

Varmaan tunteikkaampia keskusteluja käydään asioista kuin imetys, perhepeti, päiväkoti, sokeri, harrastukset, vaatteet ja äitien se kuuluisa Oma-aika.

Nyt tietysti mietit, oletko itse osallistunut edellä mainittuihin keskusteluihin. Väitän että meillä jokaisella on jonkinlainen oma käsitys ja mielipide noista aihepiireistä.

Itse olen huomannut että mitä vieraampi jokin asia on ollut minulle, sitä mustavalkoisempi mielipiteeni on ollut. Kun asian toinen näkökulma on tullut tutummaksi, sitä ymmärtääkin paremmin. Esimerkiksi päiväkotia ajattelin todella negatiivisena asiana mutta nyt se onkin tuonut paljon hyviä asioita meille. Kyllähän se kritiikki sattuu kun jotkut sanovat "lapsen paikka on kotona!". 

Ei mikään ihme että äidit koittavat suorittaa kaikessa. Suorittaa tekemällä kaiken oikein kuin oppikirjassa! 
Tahdotaan tehdä niin ettei kukaan tuomitsisi tai pystyisi kritisoimaan.

Äitinä tietenkin vain nautit kotona olemisesta.
Kotityöt eivät kilpaile lapsen ajan kanssa. 
Kotisi silti kiiltää kuin sisustuslehtikuvassa.
Teillä on juuri sopivasti harrastuksia.
Käytte koko ajan kaikkialla ja missä vain!
Et tietenkään ikinä huuda lapsen kuullen tai menetä hermojasi.
Sanot että sinulla on hyvin omaa-aikaa.
Silti haikailet edes yhdestä rauhallisesta vessakäynnistä.
Synttärit on niin hienot mutta et silti ottanut niistä stressiä (kuka sitten leipoi sen kakun yöllä ja oli otsa rypyssä aamulla kun et meinaakkaan ehtiä siivoamaan kotia kiiltäväksi?).
Ja tietysti synnytys oli vain mahtava kokemus ja palauduit jo kahdessa päivässä tikku-ukoksi!

Suorittamista suorittamisen perään.
Mutta ketä varten suoritat? Kuka on sanonut sinulle miten asioiden pitäisi mennä?

En ole enää aikoihin jaksanut stressata elämästä. Kuuntelen mieluummin omia lapsiani. Heidän mielipiteet ovat tärkeimpiä ja saavat itse sanoa mikä tekee heistä onnellisia. Omaa hyvinvointia pitää myös kuunnella ja joskus pitää laittaa itsensä lapsien eteen. Eikä se ole välttämättä väärin. Lopulta se saattaakin kääntyä niin että se tuokin lapsille enemmän onnellisuutta. 
Meidän perheessä arvostetaan myös parisuhdetta eikä sitä ole laitettu mitenkään sivuun odottamaan lapsien kasvamista isommaksi.
 Eletään nyt ja tässä. 

Kukaan ei voi sanoa mikä on parasta teidän perheelle. Itse luotte arkenne ja perheen onnellisuuden. 
Toivottavasti kukaan ei kokisi äitiyttä suorittamisena. 
Eihän lapsetkaan suorita lapsena olemista.
Ei kai äitienkään tarvitse suorittaa äitiyttä?

Mielestäni suorittamiseen ei ole tarvetta kenelläkään ja aina on joku, joka tekisi tilanteissa toisin. Kaikkia ei voi miellyttää eikä se ole edes tarkoituskaan.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Luonnokas kesä 2017

Kesä onkin kohta jo ohi vaikka ei se minusta ole edes alkanut, haha.

Ilmat on ollut kylmiä eikä kunnollista kesäfiilistä ole ollut paljoa. Johtunee varmaan työarjen alkamisestakin.

Tänä kesänä ollaan menty reissuihin viikonloppuisin koska arkipäivät ollaan oltu kiinni töissä. 
Toiveita elättelen että ensi kesänä saisimme molemmat 4 viikon kesälomat ja voitaisiin pitää pojat lomalla kesäkuun puolesta välistä heinäkuun loppuun asti ja olisimme miehen kanssa kaksi viikkoa yhtä aikaa lomalla.

Hyvin ollaan voitu käydä paikoissa viikonloppusinkin. On ollut niin sateinen ja kylmä kesä että arkipäivät ei tunnu yhtään hukkaan heitetyiltä.

Monissa paikoissa, joissa ollaan käyty, ei ole tarvinnut rahaa kuin bensaan ja eväisiin.

● Uiminen rannalla
Ollaan käyty muutaman kerran uimassa mutta vesi on ollut niin kylmää että itse en ole kastanut kuin vain napaani asti! 
Rannan jälkeen ollaan paisteltu lettuja ja syöty muita herkkuja.


● Linnavuoret
Mies toivoi että kävisimme linnavuoria valloittamassa tänä kesänä. Hakoisten linnavuorelta näkee ihanat maisemat ja paikka on kaunis! Ylös kiiveetään pienen matkaa rappusia pitkin ja siitä tulee ihan mieleen japanilaiset animaatiot. Odotin vain koska joku Totoro vilahtaa kasvien lomasta ohitse!

Tuolla kolme vuotias yllätti minut kun luetteli monien kasvien nimiä. Ollaan välillä ohi mennen nimetty kukkia, puita ja kasveja ja nähtävästi ne on myös kiinnostaneet. Tuleva biologisti?



● Luontopolut
Täällä Riihimäellä on luontopolku, mikä lähtee työväentalon museon pihasta. Lenkin pituus on noin kilometri.
Toinen kävelyreitti on vahteristossa, jossa on leveä hiekkatie sekä ihan metsäpolkuakin ja lyhyt pätkä pitkospuitakin. Vahteriston lenkkipolun varrelle on istutettu myös kauniita istutuksiakin!

● Lintutorni
Yhtenä päivänä kävimme lintutornillakin ihastelemassa maisemia. Paikkaa en valitettavasti enää muista.

● Mustikkametsällä
Mustikassa ollaan käyty muutaman kerran ja pojat ovat tykänneet. Sieniäkin on nyt löytynyt ja kolme vuotias yllätti taas kun tunnisti kantarellin!

● Jäätelöauto & kioski
Tällä viikolla jäätelöauto tulee viimeisen kerran. Vaikkakin jäätelön litrahinta on noissa ihan älytön niin on nuo vaan sellaisia mitkä kuuluu lapsuuteen ♡

● Orimattilan eläinpuisto
Tuolla vietettiin koko päivä. Eläimiä oli ihan mukavasti, perus kotieläimistä riikinkukkoihin ja strutseihin. Pieni leikkipaikkakin oli, jossa lapset viihtyivät. Siskontyttö tykkäsi pomppulinnasta ja omat pojat liukumäestä.

● Launeen leikkipuisto
& kotieläintila
Tuolla kävimme vanhempieni kanssa. Puisto oli ihanan monipuolinen! Kiipeiltävää oli paljon innokkaille menijöille, liikennepuisto oli ihan hitti ja kaunista kävelyaluettakin oli, jossa oli lampia ja kaunista kasvillisuutta. Leikkipuiston jälkeen poikkesimme vielä kotieläinpihalla, joka on ihan puiston vieressä.

● Puuhamaa
Joka vuosi tuolla on nyt tullut käytyä lapsien kanssa. Edelleen tykkäävät. Aikuisten mielestä paikka on jo hieman ränsistynyt mutta lapset eivät sitä huomaa. Tuolla on myös muutamia karuselleja. Pojat eivät vielä välitä huvipuistoista, vaan pitävät niitä vielä hieman liian hurjina. Nuo pienten lasten laitteet ovat riittäneet hyvin heille. Ehkä ensi vuonna kokeillaan Linnanmäkeä tai Särkänniemeä.

● Kalastusta
Mies on käynyt kolme vuotiaan kanssa kalassa muutaman kerran. Enemmänkin kävisi mutta kauniit säät on ollut niukassa.

● Junaretki
Kaksi vuotias pääsi junaan kanssani. Matkustimme ystäväni luokse ja päivä vietettiin puistoillen ja ravintolassa syöden. Poikahan oli ihan innoissaan junasta! Esikoinen tahtoi myös junaan ja lupasin viedä. Meinasin ensin että mennään myös puistoilemaan jonnekin mutta lapsi halusi työkalukauppaan! Niimpä vei hänet lelukauppaan ja sen jälkeen käytiin syömässä.

Muuten kesä on ollut toimelias ja ihana. Kummitytön synttärit, joissa kaksi vuotiaamme ihastui pieneen vauvaan! Piti ihan sylissäkin ja niin hellästi ja varmoin ottein ♡
Kolme vuotias oppi ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, terassimme sai uudet kalusteet enkä malta odottaa syksyä ja sen tuomia lyhtyjä ja valosarjoja!
Viime viikolla tuli myös viisi vuotta täyteen häistämme.
Eilen kävin kolme vuotiaan kanssa elokuvissa katsomassa Autot 3.

Vielä aiomme käydä ainakin Huovilan puistossa ja syksyllä teemme kylpylälomailun.

Ensi kesänä aion saada miehen suostumaan Muumimaailmaan!

Millainen kesä teillä on ollut?

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Turussa sohitaan muurahaispesää!

Hei vain kaikille!
Pieni kesätauko on päättynyt ja mitenkäs muuten bloggaaja alkaisi taas hakkaamaan näppäimistöä kuin kirjoitamalla hyvin herkästä aiheesta:
Julki-imetys!


Turkulainen ravintola ilmoitti että oli saanut asiakkailtaan paheksuvia kommentteja. Asiakkaita oli häirinnyt muiden asiakkaiden imetys ruokapöydissä. Ravintola ei oikein tiennyt miten päin olla. Ei tahtonut kieltääkkään imetystä ravintolasta mutta palautteiden perusteella se on häirinnyt muita asiakkaita.

Ravintola päätyi tekemään kompromissin ja laittoi imetysnurkkauksen wc-tilojen yhteyteen. Tosin itse näin tästä kuvan ja se oli yksinkertaisesti vain epämukavan näköinen tuoli. Tadaa!

Tästä mammat kiivastuivat ja ravintola on saanut nyt sivuilleen vain yhtä tähteä.
Mielensäpahoittajat ovat kirjoitelleet muun muassa näin:
"Äidin ruokahan jäähtyy kun pitää siirtyä pois pöydästä"
"Kiva sen äidin olla eristyksissä muusta seuruestaan"
"Täysin luonnollinen asia, miten ketään voi häiritä imetys!?"
"Boikotoin välittömästi noin vastenmielistä paikkaa"
"Törkeää"

Itse sanon nyt heti ensimmäiseksi...
Voi ravintola parkaa!
Minkälaiseen hölskytykseen joutui!

Selvästikkään ei tiennyt miten ratkaista juttu eikä tahtonut suututtaa ketään. Imetys on hyvin arkaluontoinen asia.

Itse olen imettänyt useastikin ravintoloissa eikä siihen ole kukaan muu reagoinut kuin kerran yksi tarjoilija kysyi hymyillen "tuonko vettä?"

En käsitä miten ketään voi häiritä imetys. Kun itseäni ei häiritse vauvan tai taaperon imetys yhtään. Joitakin se kuulema ällöttää. Vaikka kuinka yritän ymmärtää tässä toisen tunnetta niin eih... en vain ymmärrä miten se voi ällöttää?

Mutta en ymmärrä sitäkään että toiselta puolelta Suomea kauhistutaan ja huudetaan että boikotoi koko paikkaa. Oikeasti, sieltä Inarista asti meinasit boikotoida? Good for you!

Jostain luin että Turkuun avattiin nyt kevään/kesän aikana 15 uutta ravintolaa. Jos yksi tekee tällaisen ratkaisun niin miksi juuri sinne on sitten mentävä? Eikö ne muut paikat kelpaa?

Ei kaikkien paikkojen tarvitse olla lapsiystävällisiä eikä sen tarvitse mennä tunteisiin. On esimerkiksi K-18 hotelleja, ravintoloissakin olen käynyt joihin en ilmapiirin vuoksi veisi lastani, erilaisissa harrastuksissa ei ole mahdollista ottaa vauvaa mukaan, jotkut konsertit ja teatteri-esitykset eivät ole suunnattu koko perheelle...
On myös tilanteita joihin en ottaisi vauvaa mukaani. Ripsien laittamiseen en ottaisi koska tahdon antaa tekijälle työrauhan ja olen itsekäs ja se on minun omaa aikaa. Käyn myös elokuvissa ilman lapsiani.

Jos tietää että oma vauva syö pitkään nauttien, eikö voisi vain valita ravintola jossa on helppo syöttää vauvaa? Näin minä ainakin tein eikä olisi tullut mieleenkään änkeä jonnekin ja puhkua että pitää saada imettää kaikkialla!

Imetys on luonnollinen asia mutta ihmisten erilaisuus on myös luonnollinen asia. Kaikkia ei voi miellyttää tässä maailmassa.

Jos itse olisin ollut tuon paikan pitäjä, olisin avautunut ensin että olemme saaneet tällaisia kommentteja ja pohdimme sille ratkaisua. Näin olisi välittynyt paremmin ettei tiedä minkä asiakaskunnan nyt oikein suututtaisi. Kyseessä taisi olla myös pubi-henkinen ravintola eikä mikään perus Martina. Ymmärrän vielä paremmin päätöstä.

Omaa mieltäni ravintolan päätös ei hetkauta. Todennäköisesti en täältä Riihimäeltä edes näe koko paikkaa koskaan. 
Me käymme lasten kanssa paikoissa joissa on kaikkien mukava olla. Ei haittaa vaikka lapseni eivät pääsekkään juuri tuonne. Käykööt sitten vaikka aikuisina juomassa bisset. 

Terveisin,
Vauva-/taaperoimetyksen kannattaja


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Uuden arjen alku

Päiväkoti ja työt ovat nyt osa arkeamme.
Erilaista tämä arki on kuin kotiäidin arki! 

Välillä tulee vielä olo että teinköhän oikean ratkaisun. Mutta jossittelu on nyt turhaa. Vaikeinta on silloin kun esikoinen itkee aamulla että äitillä kestää liian kauan hakeminen ja kuopus ei päästä minua edes roskiksille nykyään. 
Päiväkodissa taas mennään ihan tyytyväisinä leikkimään eikä jäädä itkemään oven taakse. Illalla kerrotaan ihan iloisesti mitä kaikkea päivän aikana on touhuttu. Esikoinen on saanut kavereitakin, vaikka enimmäkseen taitaa vielä leikkiä itsekseen. Molemmat ovat kiintyneet tiettyihin hoitajiin ja tämä on minusta vain hyvä merkki, että uskaltaa luottaa toiseenkin aikuiseen. 

Hoito aloitettiin lempeällä laskulla. Tutustuttiin pari kertaa yhdessä. Sitten tunniksi hoitoon, seuraavaksi kahdeksi, sitten neljäksi, kuudeksi ja lopulta siirrytiin tuohon kahdeksaan tuntiin.
Ekoina päivinä esikoinen ei ehtinyt sanomaan edes heippaa kun meni jo leikkimään. Kuopus itki ja itsekin itkin autossa. Aika nopeasti pojat ymmärsivät että tulen kyllä aina hakemaan enkä ole hylännyt. Aloitus sujui siis paremmin kuin luulin.

Valmisteltiin lapsia lukemalla päiväkoti-aiheisia satuja ja käytiin päikyn pihalla leikkimässä.
Reput olivat jo valmiina mutta ulkovaatteille ostin puuvillakassit. Vaatteet nimikoitiin, aurinkorasvat ostettiin molemmille ja nyt tulivat juomapullotkin postista. Ulkoiluvaatteiksi ostin vielä yhdet lippikset ja verkka-asut. Sisätossut olivat jo entuudestaan valmiina.

Aamut valmistelen jo edellisenä päivänä. Vaatteet ja reput valmiiksi ja sään vilkaisu, että osaan ottaa oikeat ulkovaatteet. Vielä ei ole tarvinnut lähteä uuteen päivään hiki otsalla ja hoputtaen lapsia. Rauhassa halaillaan ja laitetaan pehmolelut reppuihin päiväkavereiksi mukaan. Vaatteet voidaan laittaa lapsentahtisesti päälle. Päiväkodissa pestään yhdessä kädet ja annetaan vielä pusut ja halit. Molempia on oottanut innoissaan muut lapset ja ovat tulleet hakemaan leikkeihin. Kuopus tosin tahtoo vielä mennä aina aluksi hoitajan syliin. 

Illat menevät myös nopeasti!
Kotona syödään aina heti, sitten voidaan hetken ajan lukea kirjoja tai leikkiä yhdessä. Kyselen samalla päivästä. Sitten onkin jo iltapuuhien vuoro. Pesut, laitan iltapalat, hampaiden pesut, huomisen aamuvalmistelut, teen seuraavan päivän ruuan ja joskus on pyykitkin odottamassa. Vaikka onkin kiireistä, on silti aina ollut aikaa molemmille. 

Onhan tämä ihan outoa kun ennen olin kotiätinä koko ajan poikien kanssa. Nyt ollaan erossa viisi kertaa viikossa, 7.30-16 ajan. Se on pitkä aika pienille lapsille! 
Mutta viikonloput ovat kokonaan perheelle. Nyt kun mieskin on kotona eikä aina vain töissä, ollaan päästy päiväreissuille rannalle, kotieläinpihalle ja piha valmistuu nyt nopeammin. 

Olisihan se ollut ihanaa jatkaa kotiäitiyttä. Mutta saatiin aivan loistavat hoitopaikat! Poikia on hoidettu niin lempeästi ja kyllä niistä hoitajistakin huokuu ilmapiirin lämpö. 

Ihaninta on huomata poikien välinen veljyys. Pikkuveli on pienten puolella ja aidan luona huudellaan isoveljeä. Tietysti veli kuulee ja kiipeää aidan yli toisen luokse, heh. Iltasin leikit eivät ole tappelua vaan hyviä yhteisleikkejä. Haen yleensä ensin pienemmän ja heti minut nähdessään muistuttaa myös että haetaan isovelikin kotiin! Aivan loistava parivaljakko. 

Vaikka hoito onkin sujunut hyvin, pidän silti poikia mahdollisimman vähän hoidossa. Kuopus tuli yksi päivä kuumeeseen ja tietysti hain molemmat kotiin. Esikoisesta oltiin yllättyneitä kun hainkin kotiin mukaamme. Kaikki pienetkin lomat pidän pojat kotona. Olen saanut jo kuulla arvostelujakin päiväkodin aloituksesta ja syyllistämistä. Tämähän koskee minuun pahasti koska en tosiaan ottanut tätö uutta arkea kevyin perustein. Juuri ennen hoidon aloitusta oli paljon päänsärkyä, vatsakipuja, pelkkä hoidon miettiminen teki sydämen tykytystä ja aloin itkemään hysteerisesti. Päiväkodin aloitus ahdisti todella paljon, koska itse en tunne tuota maailmaa yhtään ja muutenkin pojat ovat todella vähän ylipäätään hoidossa ja nyt pitäisi antaa vieraiden käsiin! 
Uskon kuitenkin vakaasti siihen että en traumatisoi lapsiani. Yhdessä tässä kuljetaan ja joka päivä kysyn hoitajiltakin miten päivä on sujunut. 
Nyt heidän isä ei ole koko ajan poissa kotoota, velisuhde on vain lujittunut, on rahaa harrastuksiin ja kuitenkin joka päivä on aikaa läheisyydelle 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Synttärijuhlat työkone-teemalla


Tuore kaksivuotias nukkuu päiväunia ja mies on esikoisen kanssa kalassa.
Oiva hetki kirjoitella synttärikuulumisia teille!

Koska sankari on kovin kiinnostunut työkoneista, päätettiin laittaa työkoneet juhlien teemaksikin. Kaivuri ja rekka kuuluvat jo hyvin sanavarastoon. Ei tarvitse nähdä kuin vilaus kaivurista, niin jo kuuluu "kaiui!"

Tarjottavat oli aika kakkupainoitteiset.
Suklaakakku
Britakakku
Kinkkuvoileipäkakku

Lisäksi myös naposteltavina
Pensasmustikoita
&
Coktailtikuissa rypäle+kirsikkatomaatti+leipäjuusto

Nämä riittivät mainiosti kahvin ja mehun kaveriksi. Ainakaan kukaan ei valittanut nälkää tai sitä että tarjottavia olisi liian niukasti.



Voileipäkakkua koitin tehdä ensimmäistä kertaa ja yllätyksekseni se oli suosituin juttu tarjottavista! Uskallan siis tehdä toisekin samaa kakkua.

Juhlat pidettiin rennosti.
Saatiin ihanan lämmin päivä ja terassin ovi oli auki koko ajan. Lapset saivat vapaasti purkaa pihalla energiaa ja sisällä puolapuut olivat käytössä. Ei tullut yhtään sellaista oloa että meno kävisi liian vauhdikkaaksi. Toivottavasti jatkossakin saataisiin piha käyttöön juhlien ajaksi. Varsinkin sitten kun saadaan kunnon terassikalusteet hommattua, olisi ihana pitää puutarhajuhlat!

Lahjojakin totta kai sankari sai.
Kiitos vielä niistä ♥
Itse ilhaduin kovin siskoni itsetekemään kalastuspeliin ja siskoni antoi suloisia aterimia lahjaksi.
Kaksivuotiaan ehdoton lemppari oli - Trippmehut!
Ilahtui niin kovasti niistä että lahjojen avaus piti keskeyttääkin hetkeksi, kun pitihän sitä päästä heti hörppimään. 

Synttärisankarin velipoika sai saippuakuplia ja niistähän poika ilahtui niin että vielä illallakin puhui iloisena, miten oli saanut saippuakuplia ja se oli päivän paras juttu pojasta!

Toivottavasti jatkossakin juhliminen sujuu yhtä rennosti ja stressittömästi.


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Huomaa hyvä! Arvonnan voittaja & muutoksia blogiini

Arvonnassa oli Huomaa Hyvä! Kirja sekä toimintakortit. 
Voittaja on...
Sophie!
Onneksi olkoon! Olen sinuun yhteydessä piakkoin.



Blogini kokee nyt pieniä muutoksia. 
Ensinnäkin kiitän ja kumarran Mammalandian yhteisöä. Oli ihanaa olla heillä bloggaajana. 
Työarki ja päiväkotiarki vaativat kuitenkin oman aikansa ja siksi on aika jättäytyä pois Mammalandian tiimistä.
Suosittelen kuitenkin tykkäämään Mammalandiasta facebookissa. Monet ihanat ja mielenkiintoiset bogit kirjoittavat edelleen tuolla ja itsekin jään vielä seuraamaan heitä.
Mammalandian puolelta ei siis mitään pahaa sanottavaa ja puhtaasti ajan puutteen vuoksi tein itse tämän päätöksen. 

Blogini on muutenkin mennyt nyt hiljaisemmaksi.
Ajan puute on isoin syy.
Olen myös pohtinut paljon mitä tahdon jakaa somessa arjestamme ja perheestämme. 
Pidän kuitenkin blogiani hiljaisesti yllä. Tämä on kuitenkin ainoa oma juttuni, harrastukseni. Mielestäni jokainen meistä tarvitsee sen jonkun oman jutun. Olen äiti ja se on ihanan rakas ja tärkeä titteli elämässäni. Mutta olen myös Nea, enkä tahdo hukkua äitiyteen. Tarvitsen blogiani ja tahdon välillä hetkiä, jolloin saan vain kirjoittaa ja tehdä asioita kokonaan vain itseni vuoksi. Blogia päivitän oikeastaan harvoin. Monet kirjoittelevat päivittäin tai ainakin kolme kertaa viikossa. Monet harrastukset vaativat lapsenhoitoa. Itse teen blogia iltaisin, jos jaksan tai ehdin. Jos mies ehdottaa että katsotaan joku leffa, niin valitsen parisuhteen kuin blogin. Tämä on jopa surkuhupaisaa että omaa aikaa ei ole edes tätä vertaa. Mutta blogista pidän kiinni. ♡